Kulttuurivieras, säveltäjä Kalevi Aho puhui suunsa puhtaaksi, koska musiikki ei ole kieltä

Suomessa heräsi hiljattain teräväsanainen julkinen keskustelu, kun säveltäjä Kalevi Aho puolusti jyrkin sanoin omiaan. Nyt Aho kertoo, mistä hänen ideologiansa kumpuaa. Tapaamme joka sunnuntai kulttuurivieraan, jolla on ajankohtaista asiaa.

kulttuuri
Kalevi Aho
Kansainvälisesti arvostettu säveltäjä Kalevi Aho on poikkeuksellisen tuottelias. Musiikki ei kuitenkaan hänen mukaansa riitä, kun on tarve ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.Jyrki Lyytikkä / Yle

Kalevi Aholle tulee silloin tällöin tarve sanoa suorat sanat.

Viimeksi niin kävi kolmisen viikkoa sitten, kun säveltäjä avasi Turun valtakunnalliset orkesteripäivät. Huomiota herättäneessä avajaispuheessaan (siirryt toiseen palveluun) hän puntaroi nykyisen hallituksen rahankäyttöä suhteessa kulttuurin tukisummiin. Puhe oli kuin poliittinen pamfletti.

Nyt mies istuu Musiikkitalon kahvilan nurkkapöydässä. Aurinko säteilee kirkkaasti ikkunan läpi, kun keskustelu polveilee politiikasta musiikkiin, historiasta nykyhetkeen.

Aho on poikkeuksellisen tuottelias, kansainvälisesti arvostettu säveltäjä. Teosluetteloon kuuluu muun muassa viisi oopperaa, kuusitoista sinfoniaa ja läjäpäin konserttoja eri soittimille. Ne eivät riitä, kun on tarve ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Nytkin hän kokee murtaneensa ennakkoluuloja.

– Ettei taide ole todellisuudelle vierasta puuhastelua, vaan että taiteilijat voivat kertoa jotain hyvin tärkeää juuri tästä ajasta.

Puhetta seurannut keskustelu kärjistyi kuluneella viikolla, kun Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin syytti Ahoa väkivaltaan yllyttämisestä (siirryt toiseen palveluun). Säveltäjä oli todennut Helsingin Sanomissa (siirryt toiseen palveluun), että tilanne Suomessa on muuttumassa räjähdysherkäksi.

– Hän teki minusta suurin piirtein terroristin, mutta olen sen verran paatunut, ettei mielenrauhani siitä järkkynyt.

Aho vastasi avoimella kirjeellä (siirryt toiseen palveluun). Julkinen keskustelu on säveltäjälle tuttua, sillä hän on julkaissut kannanottoja säännöllisesti 1990-luvulta saakka muun muassa sanomalehtien kolumnistina.

Kohti kaaosta

Puhuminen ja kirjoittaminen on Aholle tärkeää, sillä sävelet eivät ole valveutuneita. Musiikki itsessään, ilman tekstiä, ei voi koskaan olla poliittista. Tutkijat ovat pyöritelleet ajatusta iät ajat.

Kalevi Aho
Poliittisimmaksi teoksekseen Aho nimeää 1970-luvulla sävelletyn sävelletyn viidennen sinfoniansa. Sävelten ristiriidat kärjistyvät sen lopussa kaaokseksi. – Ydinsodan vaara oli tuolloin olemassa.Jyrki Lyytikkä / Yle

– Mutta se, miten maailmaa katsoo, heijastuu epäsuorasti musiikissa. En ole halunnut antaa ohjelmallisia otsikoita teoksille, vaikka joillakin niistä saattaa olla yhteiskunnallisia taustoja. Jokainen kuulija tulkitkoon teoksiani omista lähtökohdistaan.

Ydinsodan vaara oli tuolloin olemassa.

Kalevi Aho

Osan teoksistaan Aho on nimennyt, mutta perusteena on ollut muu kuin yhteiskunnallisen vaikuttamisen tarve. Esimerkiksi Sinfonia nro 12 on lisänimeltään Luosto-sinfonia, koska teos kantaesitettiin Ukko-Luoston rinteellä vuonna 2003.

Poliittisimmaksi teoksekseen Aho nimeää 1970-luvun puolivälissä sävelletyn viidennen sinfoniansa, jolla ei ole lisänimeä. Siinä sävelten ristiriidat kärjistyvät lopussa kaaokseksi.

– Ydinsodan vaara oli tuolloin olemassa.

Kriitikot ja yleisö eivät löytäneet teokseen piilotettua sanomaa.

– Eikä tarvinnutkaan löytää. Eihän musiikki ole kieltä, Aho toteaa.

Pyramidihuijauksen makua

Aho ei malta olla palaamatta orkesteripäivien teeseihinsä, joiden ydin on kirjoitettu jo viidennen sinfonian sävelten suhteisiin. Ahon mukaan matka kohti kaoottisempaa tulevaisuutta on alkanut.

– Koko jatkuvan kasvun talousideologiassa on pyramidihuijauksen sivumakua. Pankit tekevät biteillä rahaa, mikä on virtuaalikasvua, jolla ei ole todellista pohjaa. Se tarkoittaa sitä, että aina välillä talouskupla puhkeaa. Vuonna 2008 oli jo aika iso romahdus, ja tutkijat pelkäävät, että vastaava tulee lähivuosina uudestaan.

Kalevi Aho
Mielialaselvityksen mukaan tunnelma Suomessa on kärjistynyt kriisialttiiksi. Sen mukaan nyt pitäisi etsiä yhteisesti ratkaisuja ja keskusteluyhteyttä. Kuitenkin täällä on toimittu aivan päinvastoin, Aho ihmettelee.Jyrki Lyytikkä / Yle

Säveltäjä vetoaa toistuvasti Suomen mielialaindikaattoriin. Se on Leena Ilmolan toimittama, kolme vuotta sitten valmistunut loppuraportti sisä- ja puolustusministeriön rahoittamasta selvityksestä. Raportin mukaan tunnelmat Suomessa ovat kärjistyneet tulenaroiksi ja kriisialttiiksi.

– Sen ohjeet olivat, ettei juuri nyt saisi esimerkiksi tehdä suuria organisaatiomuutoksia, vaan pitäisi löytää keskusteluyhteys ja etsiä yhteisesti ratkaisuja.

Ahon mukaan on toimittu juuri päin vastoin.

– Suuret sote-uudistukset ovat tulossa, VR:n junavuoroja on lakkautettu, postin ja poliisin toimintaa vaikeutettu. Arki on tehty entistä hankalammaksi samalla, kun uhkaillaan pakkolailla. Siitä seuraa entistä syvempi tyytymättömyys.

– Miksi tutkimuksia tehdään, kun niistä ei välitetä, Aho kysyy.

Useimpien suut pysyvät kiinni

Ahon kaltaisia taiteilijoita on harvassa. Suurin osa tekee taidettaan hiljaa ideologiastaan riippumatta. Vaikeneminen voi johtua leimatuksi tulemisen pelosta tai esimerkiksi siitä, että varotaan apurahojen puolesta. Ahon mukaan tilanne on paranemaan päin.

– En ole suinkaan maamme ainoa taiteilija, joka aika ajoin haluaa ottaa kriittisesti kantaa siihen, mitä maailmassa tapahtuu.

Aholla ei ole omien sanojensa mukaan menetettävää.

– Loputtoman huono omatunto tulisi, jos ei olisi sanonut mitään tästä maailmasta silloin kuin tilaisuus siihen olisi ollut.

Ahon valveutuneisuus juontaa juurensa Tammelan alueelle ja Forssaan, Ahon (s. 1949) synnyinkaupunkiin, jossa teloitettiin Suomen sisällissodassa paikallisten suojeluskuntalaisten ilmiantojen perusteella noin 200 punaisena pidettyä ilman oikeudenkäyntiä.

Sisällissota on herättänyt ajatuksia, vaikka asiasta Ahon lapsuudessa vaiettiin. Historiantunnilla aihe sivuutettiin kokonaan. Yhteiskunnalliset jännitteet sen sijaan paistoivat läpi.

Säveltäjän isovanhemmatkin joutuivat kärsimään sodasta.

– Äidinäiti kertoi, kuinka hän vei leipää Hämeenlinnan vankileirille. Käveli Forssasta Hämeenlinnaan ja pelasti veljensä nälkäkuolemalta.

Isänäiti vei miehelleen ruokaa taas Jokioisilta Tammisaaren vankileirille, jonne tämä oli viety siitä huolimatta, ettei hän kuulunut punakaartiin.

Isoäitien lapsenlapsesta tuli taiteilija, jonka aatteet kallistuvat vasemmalle.

Kalevi Aho
Loputtoman huono omatunto tulisi, jos ei olisi sanonut mitään tästä maailmasta silloin kuin tilaisuus siihen olisi ollut, Kalevi Aho sanoo.Jyrki Lyytikkä / Yle

Turun orkesteripäivien puhe erottui esimerkiksi kirjailija Laura Lindstedtin marraskuisesta, somekohun synnyttäneestä puheesta sillä, että Aho käytti tarkkoja lähdeviitteitä. Säveltäjä kertoo etsineensä keskenään vertailtavia lukuja pitkään.

– Tällaisten puheenvuorojen pitää olla totta, ei mutua.

Silloin on mahdollisuus keskusteluun, joka perustuu faktoihin, ei ideologioihin. Lukujen pyörittely on säveltäjälle tuttua opiskeluajoilta.

– Opiskelin ensimmäisen vuoden ajan samaan aikaan matematiikkaa, fysiikkaa ja sävellystä. Seuraavana kesänä kirjoitin ensimmäisen sinfoniani ja totesin sen riittävän näytöksi, että uskallan ryhtyä säveltäjäksi.

Kirjat avuksi

Turun orkesteripäivien avajaispuhe synnytti kaivattua keskustelua kulttuurista. Päättäjien leikkauspöydällä on ruuhkaa, joten Aho puolusti omiaan – tällä kertaa suomalaisia orkestereita.

– Olen äskettäin kuolleen akateemikko Ilkka Hanskin kanssa samaa mieltä siitä, että pitäisi pikaisesti löytää uusi talousjärjestelmä, joka perustuisi vakaalle taloudelle, mutta ilman luontoa kohtalokkaasti kuormittavaa jatkuvan talouskasvun ideologiaa.

Ahon näkökulmasta tärkeimmät arvot jäävät talouden varjoon.

– Ilman kulttuuria yhteiskunta on tyhjän päällä. Jos ei ole tiedettä ja taidetta, maassa vallitsee anarkia.

Ahon ääni voimistuu.

– Koko suomalainen kansallisuusaate perustuu kulttuuriin. Elias Lönnrot loi Kalevalan, jonka muut taiteilijat, Gallen-Kallelat ja Sibeliukset, ottivat omakseen. Pariisin maailmannäyttelyyn (1900) vietiin kulttuuria, ei mitään muuta.

Säveltäjän kannanotot jakavat mielipiteitä, mutta ei käy kieltäminen, etteikö hän esittäisi asiaansa vakuuttavasti. Kirjat ovat tehneet tehtävänsä: säveltäjä näkee vaivatta asiayhteydet ja osaa perustella kantansa.

– Luen koko ajan myös yhteiskunnallista ja talouspoliittista kirjallisuutta. Tietoa ja kirjoja on vaikka kuinka paljon– saisivat myös poliitikot lukea niitä.

Kulttuurivinkit