Joku pitäisi löytyä

Milja Hiltusta hymyilyttää, sillä hänestä tuli juuri isomummu. Yksinäisyys painaa silti.

sinkut
Milja Hiltunen ovella
Mari Siltanen / Yle

Miljalle nousee kyyneleet silmiin. Radiossa soi rakkauslaulu. Eivät ne aina itketä, mutta nyt melodia ja sanat puuttuvan puolikkaan löytämisestä korostavat omaa yksinäisyyttä. Milja on sinkku.

– Monet itkut olen itkenyt tähän yksin elämiseen ja olemiseen, mutta ei ole vaan löytynyt. Sitä oikeaa etsin, mutten täydellistä. Ei kukaan ole täydellinen.

Milja on 64-vuotias isomummu, mutta sinkun ajattelumalli ei katso ikää. Jokaisen vastaantulijan kohdalla miettii olisiko hän Se oikea. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, mutta mikään niistä ei osu kohdalle. Kavereilla on puolisot, mutta itse on aina se sinkku.

On sitouduttava edes johonkin

Milja jäi nuorena leskeksi. Ensimmäiset vuodet menivät teini-ikäistä tyttöä kasvattaessa. Murrosikä oli tyttärellä myrskyisä, joten miehet eivät yksinkertaisesti mahtuneet arkeen. Tytön aikuistuttua tilaa olikin yhtäkkiä paljon, sillä Milja joutui jäämään sairaseläkkeelle jo 45-vuotiaana.

Sinkkuja neuvotaan aina menemään ihmisten keskelle erilaisiin harrastuksiin. Niin Milja tekeekin.

Nykyään hän paistaa vapaaehtoisena makkaraa peräkonttikirppiksellä, keittää kahvia seurakunnan sinkkutapaamisissa ja vetääkin yhtä ryhmää. Talotoimikuntaankin hän vielä lähti, mutta nostaa nyt käden pystyyn. Ei enempää ehdi.

– Pakko on johonkin sitoutua. Ei voi aivan elää yksin, muuten tulee pipipää, sanoo Milja ja nauraa tarttuvaa käkätystä.

Sinkkutapaamisia Milja odottaa joka kerta innolla ja hänen silmänsä syttyvätkin niistä puhuessa. Talvella esillä ovat lautapelit ja toukokuussa porukka lähtee pihalle pelaamaan mölkkyä. Pääpaino tapaamisissa on juttelulla ja huulenheitolla.

– Ja onhan siinä aina se pieni kysymysmerkki aivojen takaosassa, että joku pitäisi löytyä.

Vapaaehtoistöistä eli Oulun työttömien ruokailusta Miljan pisin ihmissuhdekin aikanaan löytyi. He tapailivat 13 vuoden ajan aina viikonloppuisin, sillä mies teki töitä arkisin.

Milja kuuli tutuilta vihjailuja muista naisista ja lopulta suhde päättyikin pettämiseen. Mies asuu nykyään sen toisen naisen kanssa, mutta Milja on tyytyväinen, että pääsi lähtemään. Nyt voi löytää paremman miehen. Sellaisen luotettavan.

– Haluaisin hyvän sydänystävän, joka on luotettava, vaikka olisi sadankin kilometrin päässä.

Milja Hiltunen katsoo kameran ohi
Mari Siltanen / Yle

Moni kyselee vain seksin perään

Ihannemies olisi pidempi kuin 170 senttiä ja mielellään suurin piirtein normaalipainoinen. Ei pullukka. Ihon tai hiusten värillä ei ole niinkään väliä. Tärkeää on myös avoimuus, toisesta pitäminen, välittäminen ja huomioiminen.

– Kun istuu tarpeeksi kauan nenät vastakkain ja juttelee kaikista asioista vapaasti ja rehellisesti, huomaa ihmisestä millainen hän on.

Seksikkyydestä ei Milja oikeastaan puhu. Seksi on hänenkin mielestään osa hyvää parisuhdetta, mutta ei läheskään kärjessä. Monella miehellä on arvojärjestys ollut eri.

– Pyydetään ensimmäisenä sitä seksiä ja siihen en lähde. En, en, ei se ole tärkein. Pitää olla elämässä muutakin kuin se.

Kun istuu tarpeeksi kauan nenät vastakkain ja juttelee kaikista asioista vapaasti ja rehellisesti, huomaa ihmisestä millainen hän on.

Milja katsoo ruutu pimeänä sivupöydällä jököttävää tietokonetta ja tekee pienen tunnustuksen. On nettideittailukin tuttua. Sekään ei ollut ratkaisu, vaikka käy Milja edelleen katsomassa millaisia tyyppejä liikkeellä on. Viestejä tuli miehiltä liian vähän ja toisaalta seksi oli mielessä netissäkin.

– En ole hirveän tyytyväinen. Paremminkin olen lähdössä karkuteille tuommoisista.

Sen ystävän löytyminen olisi myös taloudellisesti helpottavaa. Saisi jaettua reissujen ja harrastusten menot. Saman katon alle Milja ei miestä kuitenkaan ota, sillä hän ei halua enää kenellekään siivoajaksi, ruuanlaittajaksi tai huushollaajaksi.

Milja Hiltunen nauraa
Mari Siltanen / Yle

Jos joku tutuista löytää kumppanin, iskee hetkellinen kateellisuus. Miksei minun kohdalleni osunut? Yksinäisyyden kuorma on painava etenkin silloin, kun pieneläkeläisen rahahuolet painavat.

– Silloin on juuri se kaikista vaikein hetki, Milja toteaa ja hänen äänensä murtuu vähän. Olisi edes ystävä, jonka kanssa voisi puhua asioista. Vaikkei olisi edes ihan tässä, vaan puhelimessa, niin sekin olisi jo mukava, sanoo Milja hiljaa.

Sinkkutapaaminen on taas edessä. Milja katsahtaa kohti siistiä keittiötä ja alkaa suunnitella ääneen aikataulua sämpylöiden leipomiselle. On ilonaiheita muitakin, sillä Milja sai peräkonttikirppikseltä risteilyn.

– Lähdemme sinne ystävän kanssa pitämään hauskaa. Sieltä jos joku löytyisi, niin se olisi ihanaa. Ihan viimeisen päälle.