Nuorisokeskus Villa Elban pihamaalla on pyöräilijöitä. Osalla heistä on päähuivi ja pitkä mekko.

Kaikilla kurssilaisilla on yhteinen tavoite: oppia pyöräilemään. Tasapainoa haetaan alkuun kolmirenkaisella laatikkopyörällä ja tandempyörällä ja lopulta ihan tavallisella pyörällä.

Kaikki kurssilaiset ovat kotoisin Sudanista. Osa on kurssilla ensimmäistä kertaa, osalle kerta on toinen, joillekin jo kolmas. Oppiminen vie lapselta aikaa, miksei siis aikuiseltakin.

Vaikeuksista voittoon

Vuosi sitten Sudanista Kokkolaan tullut Nora Kodi hakee oppia kertaamalla.

Ensimmäinen kurssi tosi vaikea, kaaduin, nyt on helpompi, nyt osaan.

Nora Kodi, maahanmuuttaja

– Joo, on vaikeaa, tämä toinen kurssi. Viime vuonna pyöräilin vähän, sitten tulin uudelleen. Ensimmäinen kurssi tosi vaikea, kaaduin, nyt on helpompi, nyt osaan.

Maahanmuuttajilla ajotaidon ylläpitämisessä on oma haasteensa. Mistä saisi polkupyörän? Nora kuitenkin vakuuttaa nyt hankitun taidon pysyvän.

– Nyt kun kurssi on valmis, minä ajan joka päivä. Tyttäreltä saa pyörää lainaan.

Naisenergiaa

Pyöräilykurssi on järjestyksessään kolmas. Kurssi kestää puolitoista tuntia kolmena peräkkäisenä päivänä.

Kurssi on Kokkolan liikuntapalveluiden kotouttamishanke.

Kurssin vetäjän Markku Hukarin mukaan polkupyörä on monille tuttu välineenä, mutta syystä tai toisesta ajotaito on jäänyt hankkimatta.

Kurssi on tarkoitettu kaikille, mutta kaikki kolmannen kurssin osallistujat ovat naisia. Syytä kurssin vetäjä Markku Hukari ei tiedä.

Toisella kurssilla maahanmuuttajamiehiä oli silti avustamassa naisia pyörien kanssa. Oma sukupuoli kyllä kurssin vetäjänä mietitytti Hukaria ennakkoon.

– Etukäteen mietin, että voinko pitää pyörästä kiinni, mutta olen ottanut osaa taluttamiseen, hän kertoo.

Ei pelkkää ajamista

Kurssin viimeisenä päivänä seitsemästä oppilaasta reilusti yli puolet pyöräilee itsekseen. Jokainen on joka tapauksessa oppinut lisää.

Kaatumisiakin tapahtuu. Turvallisuusasiat kuuluvat myös koulutukseen. Liikennesäännöistä, pyöräilykypärästä ja pukeutumisesta kerrotaan.

– On mainittu, että ei kannata olla liian leveät lahkeet ja ettei ole niin kätevä, jos on pitkä hame tai liian löysät vaatteet, kertoo Hukari.

Tukijoita tarvitaan

– Kun avattiin pyörien lukitus, pyörät vaan häipyivät telineestä. Nyt me juostaan perässä, talutetaan ja tuetaan.

– Välillä on naurattanut, ja välillä on tullut tuskan hiki otsalle – hiki ihan juoksemisesta. On juostu pyörän perässä ja pidetty jopparista kiinni, kertoo Markku Hukari huvittuneena.

Taidon kehittyminen innostuttaa kouluttajaa, ja huumori.

– On hieno nähdä, miten taidossa on kehitytty. Rehevä nauru on mukavaa kuultavaa, kun kurssin tauoilla istutaan lepäämään. Näkee, että on nautittu.

Hyvä kotouttamiskeino

– Pyöräilytaito on aika tärkeä, jos asuu kaupungin laidalla, kun busseillakaan ei pääse kunnolla liikkumaan. Pyörällä pääsee liikkumaan paljon paremmin asioille ja ystävien luo, kertoo Hukari ajotaidon merkityksestä.