Palkittu ruotsalaiskirjailija Jonas Hassen Khemiri: En ole maahanmuuttajien äänitorvi

Jonas Hassen Khemiri on ruotsalaisen kirjallisuuden tämän hetken supertähti. Arvostetun August-palkinnon voittajasta on tehty virallinen maahanmuuttajien äänitorvi. Khemiri on kuitenkin kyllästynyt puhumaan aiheesta.

kirjallisuus
Jonas Hassen Khemiri.
Jonas Hassen Khemiri on Ruotsin kiitellyimpiä nykykirjailijoita.Mikko Ahmajärvi / Yle

Jonas Hassen Khemiri signeeraa kirjojaan suomalaisessa kustantamossaan. Samalla hän muistelee viidentoista vuoden takaista uransa alkua. Hän oli ensimmäistä kertaa signeeraamassa kirjojaan tukholmalaisessa kirjakaupassa. Muutaman nimikirjoituksen tehtyään kauppias pyysi häntä lopettamaan.

– Hän arveli, että kirjojani myydään vain muutama kappale. Olin hänen mielestään sotkenut aivan liian monta kirjaa nimikirjoituksellani, sillä hän ei pystyisi palauttamaan sellaisia kirjoja kirjatukkuun.

Nyt tilanne on muuttunut. Rock-tähden näköinen Khemiri on Ruotsin kiitellyimpiä nykykirjailijoita ja hänen August-palkittu teoksensa Kaikki se mitä en muista on ollut myös myyntimenestys.

Khemiri on saanut Ruotsissa maahanmuuttajakirjailijan leiman, koska hän kirjoitti esikoisromaaninsa maahanmuuttajalähiöiden murteella.

Todellisuudessa Khemiri on kuitenkin ruotsalainen, jonka keskivertoruotsalaista tummempi ihonväri on peräisin tunisialaiselta isältä.

Lähiöistäkään Khemirillä ei ole omakohtaista elämänkokemusta, sillä hän kasvoi Tukholman kantakaupungissa Södermalmilla. Tästä huolimatta maahanmuuttajaviittaa on aseteltu innokkaasti Khemirin harteille.

– Olen käsitellyt kirjoissani maahanmuuttajataustaisten henkilöiden elämää, mutta itse en puhuisi maahanmuuttajien kokemuksista. Mielestäni kirjani antavat vain eräänlaisen näkemyksen ruotsalaisesta nykytodellisuudesta.

Khemiri on selvästi kyllästynyt esiintymään maahanmuuttajien äänenä. Hän ei halua kommentoida Ruotsin nykyistä ilmapiiriä tai maahanmuuttajien kohtelua. Sen verran hän myöntää, että Ruotsissa on demokraattinen ongelma.

– Ruotsissa on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat osa kansaa. Mutta esimerkiksi poliisien ja poliitikoiden silmissä he eivät tunne olevansa tasavertaisia kansalaisia. Se on ongelma.

"Tukholma on jakautunut kuukausipalkan mukaan"

Khemirin uusimmassa romaanissa kuvataan myös luokkayhteiskuntaa. Erilaiset kertojaäänet liikkuvat kaupunginosasta ja yhteiskuntaluokasta toiseen.

– Tukholma on jakautunut kuukausipalkan mukaan. Rajat ovat hämmästyttävän selkeät. Kun ajaa metrolla yhden pysäkinvälin, on eri todellisuudessa. Ihmisten on yhä vaikeampi kohdata näiden rajojen yli.

Khemiri huomasi kotikaupunkinsa muutoksen asuttuaan jonkin aikaa Berliinissä. Hän ihmetteli, miten ystävistä oli tullut rahan perässä juoksijoita ja miksi he ylipäätään miettivät niin paljon rahaa.

– Silloin ajattelin, että minusta ei ikinä tule sellaista. Ei ikinä! Minä elän vain kirjallisuudelle, enkä haaskaa aikaani moiseen, muistelee Khemiri huvittuneesti.

Kunnes sitten Khemiristä tuli isä. Hänen täytyi pyörtää jyrkät mielipiteensä.

– Huomasin ajattelevani hyvin usein rahaa. Miten saan vuokran maksettua ja hankittua lapsille sitä ja tätä? En voinutkaan elää talousajattelun ulkopuolella.

Hänkin siirtyi yhteiskuntaluokasta toiseen, halusi tai ei.

Khemiri on aina ollut kiinnostunut kansasta ja yhteiskunnasta. Miten kaikki toimii ja mitkä asiat vaikuttavat kansakunnan muotoutumiseen.

– Koska olen kirjailija enkä valtiotieteilijä, minulla ei ole ratkaisuja asioihin. Mutta niistä on äärimmäisen kiinnostavaa kirjoittaa.

"Asiat muistaa parhain päin"

Kaikki se mitä en muista kirja.
Kaikki se mitä en muista, alkuperäiseltä nimeltään Allt jag inte minns, sai arvostetun August-palkinnon vuonna 2015. Alkuvuonna 2016 se ilmestyi suomeksi. Mikko Ahmajärvi / Yle

Kuten nimikin kuvaa, Khemirin uusin kirja kertoo muistamisesta. Siinä kirjan päähenkilö ikään kuin luodaan muiden henkilöiden muistojen avulla.

– On kiinnostavaa huomata, miten muisti toimii. Asiat muistaa usein itselleen parhain päin. Jos vaikka kavereiden kanssa puhuu tietystä illasta, voi huomata, miten kaikki muistavat tapahtumat eri tavoin.

Romaanien lisäksi Khemiri on kirjoittanut novelleja ja näytelmiä. Muutama vuosi sitten Suomen kansallisteatterissa nähtiin Khemirin _Invaasio!-_näytelmä. Eniten Khemiri kuitenkin nauttii romaanien kirjoittamisesta.

– Kirjat ovat minulle ehdottomasti tärkeimpiä. Ne ovat aina sydämessäni.

Myös puheessa Khemiri kääntää keskustelun aina kirjojen ja kirjallisuuden suuntaan. Hänen teoksiinsa on sisäänrakennettu poliittista viestiä, mutta haastatteluissa Khemiri ei enää mielellään ota kantaa asioihin.

Hän joutui muutama vuosi sitten myrskyn silmään kirjoitettuaan avoimen kirjeen Ruotsin silloiselle oikeusministerille Beatrice Askille.

Kirjeessä Khemiri toivoi Askin ymmärtävän, miltä tuntuu tulla määritellyksi ihonvärin perusteella. Kimmokkeen kirjeelle aiheutti operaatio, jolla karkotettiin laittomia siirtolaisia Ruotsista.

– Kirjoissa pystyn paljon paremmin kuvaamaan todellisuutta kuin haastatteluissa tai avoimissa kirjeissä. Kirjoissa lukija voi keskittyä siihen, mitä henkilö sanoo, eikä siihen miltä hän näyttää tai mitä ryhmää hän edustaa, summaa Khemiri.