Kova luu Kalske

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ei pelkää herroja eikä narreja. Eläköityvä jyrähtelijä hulmuavine solmioliinoineen on tuttu muun muassa Aarnio- ja vaalirahajutuista. Kalsketta huolestuttavat rehottava vihapuhe ja ilmapiirin kiristyminen maahanmuuttoasioissa. Uhkana ovat myös terrorismi- ja sotarikokset.

henkilökuvat
Jorma Kalske
Valtakunnansyyttäjän virasto

Vallesmannin tuolissa Pyhtäällä istuu nuori mies. Nimismiehen kanslian seinältä ketjussa tupakoivaa tuijottaa poikkeuslailla jatkava Urho Kekkonen. Radio kertoo EEC-sopimusneuvotteluista ja Neuvostoliitosta.

Oveen koputtaa kumara rouva. Opintorahojaan vallesmannina tienaava Jorma Kalske saa kukkia.

– Rouva oli pyytänyt ”herra nimismiestä” apuun, kun hänen miehensä hautakiveä ei suostuttu suoristamaan lukuisista pyynnöistä huolimatta. Tovin tuumailtuani soitin tyystin tehtäväkenttääni kuulumattoman puhelun. Hautakivi saatiin oikaistua. Ja rouva uskoi, että pitkätukkakloppi oli oikeasti nimismies, nauraa nyt apulaisvaltakunnansyyttäjän pallilla viimeisiä päiviä istuva Jorma Kalske.

Taivalta virkauralla on taittunut yli 40 vuotta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä on kattanut Albertinkadun neljännen kerroksen kahvipöydälle berliininmunkit. Leppoisa mies iskee tarinaa. On vaikea uskoa, että muhkean työpöydän takana on jopa pelätty syyttäjä.

Ei kuonokoppaa

Kalske on tuttu muun muassa koko poliittista järjestelmää ravisuttaneista vaalirahatutkinnoista. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei kaihda herraa, ei narria. Kova luu.

– En tiedä kovuudesta, mutta vähän kylmäkiskoisesti täytyy sanoa, että juttu kuin juttu. Oli sitten vastassa keitä tahansa.

Kalske purjehti kokoukseen kaksivärisissä Al Capone -kengissään. Värikkään irtotakin rintataskun silkkiliina hulmusi kilpaa huolitellun takatukan kanssa.

Matti Nissinen

Vastassa kuultavina on ollut nimekkäitä puoluekonkareita.

– Totta kai lisäväriä tuo, kun näitä asioita käsitellään myös näyttävästi julkisuudessa. Vaan en minä ole niitä sen hankalammaksi tai vaikeammaksi kokenut.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske muistuttaa, että syytekynnys ei saa olla liian korkea. Liian varman päälle ei saa pelata. Erityisesti talous-, virka- ja korruptiorikoksissa selvittämisintressi on suuri.

– Valtaan ja perusoikeuksiin liittyviä epäilyjä on tärkeää selvittää jo yhteiskuntarauhan ja julkista päätöksentekoa kohtaan tunnetun luottamuksen vaalimiseksi.

Takatukka hulmuten

Jorma Kalske on värikäs ja kuuluva. Sitä on suvussa: setä oli 1930-40 -lukujen salskea elokuvatähti Kullervo Kalske.

Jorma Kalske
Valtakunnansyyttäjän virasto

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on kuvaillut ensi kohtaamistaan Jorma Kalskeen kanssa vuonna 1983 harmaassa oikeuskanslerin virastossa.

– Kalske purjehti kokoukseen kaksivärisissä Al Capone -kengissään. Värikkään irtotakin rintataskun silkkiliina hulmusi kilpaa huolitellun takatukan kanssa.

Jorma Kalske myös itse ohjeistaa tarkkaan valtionsyyttäjiä siitä, että kravatit tulee haastatteluissa olla ojennuksessa ja somessa ei kantaa juttuihin oteta. Kalskeen mukaan syyttäjän on oltava rohkea, mutta henkilökohtaisia mielipiteitä ei saa sekoittaa käsiteltäviin juttuihin.

Hyvät veljet ja sidonnaiset siskot

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske on huolissaan Suomessa yhä jylläävästä hyvä veli -järjestelmästä. Maan tapaan ovat vuosikymmeniä kuuluneet esimerkiksi poliittiset virkanimitykset. Ilmiö on sukua korruptiolle.

– Minusta on arveluttavaa, että jopa valtioneuvoston tasolla on ikään kuin hyväksytty tällainen hyvä veli -järjestelmä. Nimityksissä on jo Vanhasen hallituksen aikana tehty päätös, että esittelevän ministerin nimitysvallan yli ei kävellä. Esittelevä ministeri on itse asiassa yksin nimityspäätösten tekijä.

Kalske ei väitä, että nimitykset olisivat lainvastaisia tai edes huonoja.

– Mutta kun nimitysvalta uskotaan yksittäiselle ministerille, saattavat puoluepoliittiset näkemykset ohjata sitä, kuka on ansioitunein virkaan. Tämä ei ole pelin henki. Nimittäjän tulisi olla hallitus, ei yksittäinen ministeri.

Kalskeen mukaan poliitikot ovat myös saattaneet pitää epäilyttäviä rahoitusjärjestelyjä sallittuina vuosikymmeniä. Nyt tavat näyttävät onneksi hivenen siistiytyneen.

”Haetaan 20 apulaissiittäjää”

Mielikuva syyttäjistä totisina torvensoittajina murtuu, kun apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeeseen törmää työnteon ulkopuolella. KRP:n amiraaliksi kutsuman Kalskeen pöytäseurueessa raikaa kuuluvin nauru. Istuipa pöytäseurana sitten vaikkapa ortodoksikirkon nokkamies.

Kalske lyö kadehdittavalla tavalla aina parhaimman tarinan tiskiin. Valtionsyyttäjää vahingossa valtionsiittiöksi puhutelleelle toimittajalle apulaisvaltakunnansyyttäjä kertoo lohduttavan kertomuksen.

Lehtileike

– Valtakunnansyyttäjänvirasto perustettiin vuonna 1997. Seuraavana vuonna oli tarkoitus julistaa haettavaksi 20 apulaissyyttäjän virkaa. Hakukuulutuksessa luki, että valtakunnansyyttäjänvirasto julistaa haettavaksi 20 apulaissiittäjän virkaa. Se herätti tietysti vähän hilpeyttä, jopa ihan uutisissa asti.

Hakijoita oli nelisensataa. Ja suurin osa heistä naisia.

– Tästä voimme päätellä ainakin sen, että nuorten naisjuristien itsetunnossa ei ole mitään vikaa.

Aarnio, Aarnio ja Aarnio

Viime vuosina rikosuutisioinnissa on ponnahtanut esiin nimi yli muiden: Aarnio. Luottamus poliisiin on Suomessa ollut aina korkea. Nyt kuva poliisista leppoisana Reinikaisena on saanut säröjä useiden poliisirikostutkimusten vuoksi.

Kitkan käryä oli myös taannoisen poliisiylijohtajan ja apulaisvaltakunnansyyttäjän väleissä Aarnio-tutkintojen aikana. Lisäksi syyttäjälaitos ja poliisi ovat olleet vastakkaisilla puolilla niin sanotussa Putin-jutussa, kun epäiltyjen rekisterin eli EPRIn nimien lainmukaisuutta on pengottu.

Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero sanoo avaavansa kaihertamaan jääneitä käänteitä vasta syksyllä ilmestyvässä kirjassaan.

Myös apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske kommentoi niukasti oikeudessa kesken olevaa Aarnio-tapausta.

– On kyllä hyvin poikkeuksellista ja valitettavaa, että tällaisiin asioihin on jouduttu puuttumaan. Poliisihan on syyttäjän lähin yhteistyökumppani. Ilman poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tutkintaa ei syyttäjä voi operoida. Ja kun tutkinta kohdistuu keskeiseen yhteistyökumppaniin – olkoonkin, että se kohdistuu tiettyihin yksilöihin – niin totta kai se on kiusallista.

Mie- ja sie -mies median pyörityksessä

Valtavasti syyttäjälaitoksen voimia vienyttä Aarnio-juttua eläkkeelle jäävä Jorma Kalske seuraa kesäpaikastaan Kotkan saaristosta.

– Kesämökillä, kuten kaikki suomalaiset tietävät, puuhaa riittää aina syysmyöhälle asti.

Kotkan mie- ja sie-murre sujuu Kalskeelta yhä. Mutta julkisuudessa Kalske vaihtaa puheenparren ymmärrettävään yleiskieleen.

Jorma Kalske.
Jorma KalskeYle

Ja julkisuutta on piisannut. Toimittajat ovat soittaneet apulaisvaltakunnansyyttäjälle ehkä riesaksi asti. Kalske kommentoi oikeuden päätöksiä jopa flunssassa kotoa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kuitenkin kiittää mediaa.

– Joskus toimittajat ovat asioista kiusallisen kiinnostuneita. Mutta sen ymmärtää oikein hyvin, sillä se on ihmisten palvelua. Oikeudenkäytön ja oikeudenkäyntien julkisuus on paljolti median vastuulla.

Kalske kehuu varsinkin tutkivaa journalismia, joka on tuonut päivänvaloon piilossa ollutta: muun muassa juuri Aarnio- ja vaalirahajutut. Kalskeen seuraaja astunee myös uusien haasteiden pariin.

Ilmapiiri tulehtunut – vihapuhe ja terrorismi

Kun sananvapauslaki uusittiin vuonna 2004, arveltiin, että se tuskin työllistää valtakunnansyyttäjänvirastoa. Vaan toisinpa kävi. Jo ensimmäisenä vuonna puimista riitti ruuhkaksi asti: kiihottaminen kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkominen ja perättömät vaarailmoitukset.

Nyt varsinkin vähemmistöryhmiin ja maahanmuuttoon liittyvät epäillyt rikokset myrkyttävät ilmapiiriä. Syyttäjä ja poliisii tutkivat esimerkiksi MV-sivustosta tehtyjä kymmeniä rikosilmoituksia.

Joskus toimittajat ovat asioista kiusallisen kiinnostuneita.

Jorma Kalske

– Maahanmuuttoasioista ja turvapaikanhakijoista mielipiteenvaihto on ollut sosiaalisessa mediassa vilkasta ja sanankäänteet jyrkentyneet ihan tavallisten kansalaisten kielenkäytössä. Mikäli tämä heijastaa laajemmin tuntemuksia suhteessa maahanmuuttajiin, turvapaikanhakijoihin ja vähemmistöryhmiin ylimalkaan, on syytä olla huolestunut, pohtii apulaisvaltakunnansyyttäjä.

Sananvapausasioita kontollaan kantava on joutunut tutkimaan myös koulusurmiin liittyviä vaarailmoituksia. Kalske pitää tärkeänä, että nuoret ymmärtäisivät vaikkapa nettipilailun kynttilöiden syttymisestä koulun pihalla johtavan poliisin kuulusteluun.

Häviävätkö "herrojen kiusanhenget"?

Apulaisvaltakunnansyyttäjän avara huone saa piakkoin uuden haltijan. Samanmoista jylinää kuin nyt tuskin enää kuullaan.

Käytäväpuheissa kaikuu myös huolestuneita huokauksia, kun muutama muukin näkyvällä paikalla ollut syyttäjä on vaihtanut asemapaikkansa toiseen. Häviävätkö pelottomat "herrojen kiusaajat” tyystin?

– Herrojen kiusaajista en tiedä, nauraa apulaisvaltakunnansyyttäjä.

– Tätä minulta vapautuvaa virkaa hakevat erinomaiset ehdokkaat. Ja on toisaalta hyvä ja luonnollistakin, että meillä tapahtuu kiertoa.

Uudella viranhaltijalla on edessään myös vakavia uudenlaisia haasteita, ennakoi Kalske.

– Ajankuvaan kuuluvat myös terrorismiin liittyvät rikokset. Luulen, että seuraajani joutuu käsittelemään yhä enemmän suuresta maailmasta tuttuja sotarikoksiin ja terrorismiin liittyviä asioita. Terrorismirikoksissahan syyteharkinta on yksinoikeudella täällä valtakunnansyyttäjänvirastossa. Ja työnjaon mukaan terrorismirikokset kuuluvat apulaisvaltakunnansyyttäjälle – niin kuin muutkin lainkäyttöratkaisut.

Oikein hyvä juristi leikkaakin, jos tarvis!

Kun apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeelta kysyy, miksi hän on syyttäjä, joudutaan palaamaan Pyhtäälle nimismiehen kansliaan ja vuoteen 1973. Pöydän takana istuu mallua röyhyttelevä opiskelijapitkätukka.

– Kesävallesmanniudesta tuli hyvät kokemukset. Tämä taas poiki tarjouksia. Pyhtään jälkeen olin nimismiehenä Pernajalla, Vihdissä ja Vantaalla. Sitten seitsemän vuotta oikeuskanslerin nuorempana sihteerinä – kolmen oikeuskanslerin aikana. Sen jälkeen Turussa taas kenttähommissa. Näin se vaan yksinkertaisesti meni.

Tinkimätön syyttäjä aloitti 1997 valtionsyyttäjänä ja hallintoyksikönpäällikkönä. Viisi vuotta myöhemmin presidentti Tarja Halonen nimitti Kalskeen apulaisvaltakunnansyyttäjäksi. Tasavallan presidentti on myöntänyt hänelle laamannin arvonimen.

Kun apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeelta tivaa vielä, miksi hän on juristi, joudutaan 70-lukuakin kauemmas.

– Olin polvenkorkuinen nassikka. Isoisän kanssa puhuttiin miesten kesken isoja asioita. Huumorintajuinen pappani sanoi: ”Kuule Jorma, luepas sinä sitten aikamiehenä lakimieheksi. Juristi se kelpaa hommaan kuin hommaan. Niillä on aina käyttöä.”

Olin jo sen verran valveutunut, että rohkenin hieman epäillä papan sanoja. Vaikka vaari olikin suuri auktoriteetti, sanoin hänelle: ”Niin varmaan moneen. Muttei juristi ihan kaikkeen voi käydä. Ei lakimies voi olla lääkärinä.”

Vaarini ryhdistäytyi ja sanoi: ”Kuule, se on semmonen juttu, että jos on oikein hyvä juristi, niin kyllä sitä tekee pieniä leikkauksiakin.”