Nyt etsitään kuhankeittäjiä – ovatko Suomen papukaijat kadonneet?

Valtakunnallisesti kuhankeittäjien määrä on vähentynyt 1980-luvulta yli puolella. Keltamusta kuhankeittäjä on Etelä-Savon maakuntalintu. 20 vuoden tauon jälkeen kartoitetaan, löytyykö Etelä-Savosta lisää kuhankeittäjiä.

luonto
Kuhankeittäjä
Kuhankeittäjäkoiras koreilee Savonn väreissäJuha Laaksonen

Vuosina 2005–2010 tehdyn valtakunnallisen pesimälinnuston kartoituksen mukaan kuhankeittäjien määrä olisi vähentynyt Suomessa jopa yli puolella. 1980-luvulla parimääräksi laskettiin noin 5 000. Nyt laji on määritelty uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi.

Etelä-Savossa halutaan nyt selvittää, onko kuhankeittäjien määrä todellakin pudonnut noin paljon. Kuhankeittäjän maakunnallinen kartoitus toteutetaan tänä vuonna. Edellisestä kartoituksesta on kulunut 20 vuotta.

Kannan kutistumisen taustalla moni tekijä

Kuusi vuotta sitten valmistuneen valtakunnallisen kartoituksen mukaan kuhankeittäjiä on Suomessa 2 000–3 000 paria.

– Olosuhteet talvehtimismatkoilla voivat vaikuttaa, samoin pesimäalueiden väheneminen, eli se, että sopivia biotooppeja ei ole tarpeeksi, Etelä-Savon lintuharrastajat Oriolus ry:n aluevastaava Harri Okkonen miettii.

Valtakunnallisen kartoituksen tulos ei kuitenkaan itsestään selvästi kata Etelä-Savoa. Täällä kuhankeittäjiä voi olla luultua enemmän.

– Etelä-Savon järvialue on sen verran rikkonainen, ja harrastajia liikkuu eri tavalla eri alueilla, että saattaa olla, että todellisuus on pikkuisen erilainen. Siinä mielessä on hyvä että kartoitus suoritettaisiin tällaisena täsmäkartoituksena Etelä-Savon alueella, Okkonen painottaa.

Kattava kartoitus kaipaa myös paikallisten havaintoja

Kuhankeittäjän muutto on juuri aluillaan ja linnut palaavat pesimäpaikoilleen kesäkuun alkuun mennessä. Etelä-Savon Savon lintuharrastajat Oriolus ry pyytää ihmisiä ilmoittamaan mahdollisista havainnoistaan kartoittamisen kattavuuden parantamiseksi.

– Pyydetään, että kaikki Etelä-Savon alueella havaitut kuhankeittäjät merkittäisiin Tiira-tietokantaan tai ainakin ilmoitettaisiin yhdistyksen aluevastaava Harri Okkoselle, eli minulle. Yleisöhavaintoja mukaan saamalla saataisiin vastaava kartoitus kuin 20 vuotta sitten, Okkonen perustelee.

Kuhankeittäjän tapaa useimmiten koivuvaltaisista lehtotyyppisistä maastoista. Väritykseltään lähinnä papukaijaa muistuttava kirkkaankeltainen kuhankeittäjä viihtyy rantojen läheisyydessä. Toisaalta se pesii myös mäntykankailla ja pesä voi olla jopa männynoksalla.

Kuhankeittäjän kimeän viheltävän äänen voi kuulla, mutta keltamustan linnun näkeminen on harvinaista.

– Kuhankeittäjä on aika harvalukuinen laji, siinä mielessä sen osuminen kohdalle ei ole ihan jokapäiväistä, Okkonen jatkaa.

Miksi kuhankeittäjä on Etelä-Savon maakuntalintu?

Etelä-Savon lintuharrastajat ry:n nimi on Oriolus. Nimi tulee Etelä-Savon maakuntalinnulta, sillä kuhankeittäjän latinankielinen nimi on oriolus oriolus. Syy, miksi kuhankeittäjä on maakunnan tunnuslintu, on selvä.

– Meillä on paljon järvimaisemia, järviseutuja. Ne ovat tyypillisiä kuhankeittäjän pesimisalueita, yhdistyksen aluevastaava Harri Okkonen sanoo.

Toinen syy löytyy linnun värityksestä. Värit ovat samat kuin maakunnan vaakunan.

– Kuhankeittäjä on mustakeltainen. Sopii erittäin hyvin maakuntalinnuksi.