Murteet pitävät pintansa – "Kun maailma muuttuu, murteet tuovat pysyvyyttä"

Suomessa puhuttujen murteiden juuret ovat tuhansia vuosia sitten puhutussa kantasuomessa.

murteet
murre-sarjakuvia
Murteella kirjoitettuja sarjakuva-albumeja.Marja Väänänen / Yle

Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto kerää jälleen vieraita eri puolilta Suomea. Miet ja siet, määt ja säät sekoittuvat iloisessa sekamelskassa. Muualta tulleen tunnistaa helposti puheesta.

Puhuttu kieli koostuu murteista. Ne saavat alkunsa, kun ryhmä kielenpuhujia elelee riittävän pitkän ajan ilman tiiviitä yhteyksiä muihin puhujaryhmiin: heidän puheenpartensa alkaa väistämättä eriytyä muiden ryhmien puheesta. Seurauksena on murre.

Suomen murteet on perinteisesti jaettu itä- ja länsimurteisiin (siirryt toiseen palveluun), tosin joidenkin tutkijoiden mukaan (siirryt toiseen palveluun) pohjoismurteet voidaan erottaa omaksi alueekseen.

Kielellisten piirteiden eriytymiseen ja murteiden kehittymiseen ovat vuosisatoja sitten vaikuttaneet etenkin maantieteelliset tekijät: suuri vesialue tai hankalakulkuinen maasto on erottanut ihmiset toisistaan. Tämän vuoksi murteet kertovat paljon myös Suomen asutushistoriasta.

Kotimaisten kielten keskus, murrearkisto.
Murrelippuja Kotimaisten kielten keskuksesta.Mia Gertsch / Yle

Suomen murteiden juuret ovat vuosituhansien takana.

– Jo itämerensuomalaisessa kantakielessä oli murteita, muistuttaa Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Marjatta Palander.

Muutama tuhat vuotta sitten puhutussa kantakielessä eli myöhäiskantasuomessa oli kielentutkijoiden oletuksen mukaan kolme murretta: pohjois-, etelä- ja itäkantasuomi.

Pohjoiskantasuomea puhuttiin ilmeisesti Suomenlahden pohjoispuolella Lounais-Suomessa, kun taas eteläkantasuomalaisten asuinalueet sijaitsivat nykyisen Viron ja Pohjois-Latvian seudulla. Itäkantasuomalaiset asuivat puolestaan eteläkantasuomalaisten itäpuolella.

Tämä tuhansia vuosia vanha murrejako näkyy vielä nykyäänkin suomen murteissa: itämurteissa näkyy itäkantasuomen vaikutus, lounaismurteissa eteläkantasuomen.

Tämän vuoksi lounaismurteet muistuttavatkin hieman viron kieltä, joka sekin on saanut alkunsa eteläkantasuomesta – viro sinänsä ei siis ole vaikuttanut lounaisiin murteisiimme.

Hämäläismurteissa ikivanhoja murrepiirteitä

Lounais-Suomi ja Häme ovat Suomen vanhimpia asutettuja alueita, joten lounais- ja hämäläismurteet ovat suomen vanhimpia murteita.

Kartta murrejaosta.
Yle Uutisgrafiikka

Lounaismurteet ovat muuttuneet kuitenkin vuosituhansien aikana enemmän kuin naapurinsa hämäläismurteet.

– Hämäläismurteet ovat äänne- ja muotorakenteeltaan kaikkein lähimpänä parituhatta vuotta sitten puhuttua kantasuomea, Palander huomauttaa.

Suomen murteiden eriytymiseen ovatkin maantieteellisten piirteiden lisäksi vaikuttaneet myös naapurikielet: ruotsin vaikutus näkyy etenkin nykyisissä länsirannikon murteissa, venäjän vaikutus luonnollisesti itäisissä murteissa.

Palanderin mukaan vieraat kielet näkyvät nopeimmin sanastossa, ja esimerkiksi Helsingin nykynuorten puheessa voi kuulla somalin vaikutusta.

Hämeen ja Lounais-Suomen nimistössä näkyy myös balttilaisten ja germaanisten kielten vaikutusta tuhansien vuosien takaa. Palander mainitsee mm. Hauhon ja Nakkilan.

Sitkeitä, mutta joustavia

Palander kertoo, että pienten alueiden murrepiirteillä on taipumus väistyä, kun taas suurien alueiden piirteet säilyvät paremmin ja voivat levitä laajemmallekin.

– Tällaisia vahvoja piirteitä ovat esimerkiksi pitkävokaalisuus muodoissa korkee (korkea) _ tai _maitoo (maitoa). Nämä ovat yhteisiä muotoja niin hämäläis-, pohjalais- kuin itämurteillekin, Palander sanoo.

Nykyään ihmiset myös liikkuvat paljon enemmän kuin vielä pari vuosisataa sitten, mikä osaltaan näkyy murteiden sekoittumisessa.

Vaikka vieraat kielet vaikuttavatkin melko nopeasti murteisiin siis sanaston tasolla, syvällisempään vaikutukseen tarvitaan voimakas väestöpaine seka-avioliittoineen ja kaksikielisyyksineen, Palander toteaa. Lisäksi suuret muutokset vievät satoja vuosia.

Kaiken kaikkiaan murteet ovat hyvin sitkeitä säilyttämään ominaispiirteensä: murretutkimuksen grand old man Lauri Kettunen keräsi murrekartastonsa (siirryt toiseen palveluun) satakunta vuotta sitten, ja Palanderin mukaan Kettusen kirjaamat murrepiirteet pitävät paikkansa hämmästyttävän hyvin nyky-Suomessakin.

– Jos on lapsena murre opittu ja jääty kotipaikkakunnalle asumaan, murrekin pääosin säilyy, Palander sanoo.

Miljoona, miljoona, miljoona sanalippua

Kotimaisten kielten keskuksessa (siirryt toiseen palveluun) pääsee näkemään konkreettisesti suomen murteiden kirjon. Keskuksen arkistossa on yli kahdeksan miljoonaa sanalippua, joille on koottu esimerkkejä kaikista Suomessa puhutuista murteista.

Tutkija Heikki Hurtta Kotuksesta kertoo, että sanalippujen kerääminen aloitettiin noin sata vuotta sitten ja sitä jatkettiin aina 1980-luvulle saakka.

Suomalaiset ovat olleet hyvin innokkaita murre-esimerkkien antajia, ja löytyypä kokoelmista mm. F. E. Sillanpään ja Urho Kekkosen lähettämiä sanaesimerkkejä.

Kotimaisten kielten keskus, murrearkisto.
Urho Kekkosen lähettämä murre-esimerkki.Mia Gertsch / Yle

Suomalaisten läheistä suhdetta murteisiin kuvastaa myös populaarikulttuuriin 90-levinnyt murrebuumi: se mikä ennen oli ehkä hieman hävettävää tai naurettavaa, onkin nyt ylpeyden aihe.

Murteiden arvostus ja asema ovatkin muuttuneet selvästi viime vuosikymmeninä.

Vielä 1960-luvulla kouluissa saatettiin pyrkiä kitkemään murre oppilaiden puheesta, mutta 50 vuotta myöhemmin parikymppinen oululainen kiekkolupaus sanoo tv-haastattelussa reippaasti keskittyvänsä "tulevaan pelliin".

Yksi esimerkki murteiden nousukaudesta ovat murteilla julkaistut sarjakuvat kuten Aku Ankat.

Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä kertoo, että esikuva murresarjakuville saatiin 90-luvun loppupuolella Saksasta, missä sarjakuvia oli julkaistu maan omilla murteilla.

murre-sarjakuvia
Sarjakuvaruutu karjalanmurteella kirjoitetusta Aku Ankka -albumista Kaik lutviutuup.Marja Väänänen / Yle

Suomessakin ajatuksesta innostuttiin, ja ensimmäinen murresarjakuva oli Asterix-albumi Opeliksin orjalaeva. Ensimmäinen murre-Akkari oli eteläpohjanmaan murteella julkaistu Isoon taloon Ankka.

Hyyppä kertoo, että murteella kirjoitettuihin sarjakuviin suhtaudutaan kaikella vakavuudella ja tekstit tarkastetaan huolellisesti, jotta kieli olisi mahdollisimman aitoa.

– Palautetta tulee aina, sillä joidenkin mielestä ankkojen pitäisi puhua hyvin perinteistä murretta. Me haluamme kuitenkin, että sarjakuvissa puhutaan sellaista murretta, jota oikeasti puhutaan nykyään, Hyyppä huomauttaa.

Aki Hyypällä on teoriansa siitä, miksi murteet ovat nousseet suosioon.

– Kun maailma muuttuu huimaa vauhtia, murteet tuovat pysyvyyttä.