Sananen – Maailman hauskin

Hauskuudella hallitaan ilmatilaa. Maailman mahtavimman valtion päämies on hauska kuin mikä. Se ei ole ongelma. Se on ilmiselvää.

huumori
Mikko MaasolaYLE Keski-Suomi/Riikka Pennanen

Barack Obama on maailman hauskin valtion päämies. Jos otetaan laskuihin nimenomaan verbaalinen huumori ja oivaltavat välipistot. Tahattoman hauskoja valtiojohtajia on tietenkin paljon, mutta he ovat hauskimmillaan kun eivät puhu, valmiiksi puettuina ja väärään kameraan intensiivisesti katsoessaan. Tötterö keikkuu päälaella, hirmuteot heiluttavat ryhtiä pieninä paineaaltoina. Mutta Obama, hän osuu ytimiin aina kun mikrofoni saatetaan nenän alle.

Samaan illallispöytään Obaman kanssa rojahtaneet ovat poikkeuksetta yksimielisiä siitä, että tämä maailman mahtavimman valtion johtaja on hauskempi kuin kaikki tunnetut ammattikoomikot yhteensä. Kyse on paljolti myötäelämisen ja eläytymisen kyvyistä ja oikeasta ajoituksesta. Täytyy olla pöytäseurueen maailmankuvasta oikeaa taustatietoa, johon heitellä poikittain osuvia kapuloita. Kun on taito löytää asian pientareelta joku oivaltavasti vieraannuttava havainto, kuva isonee ja nauru pääsee esiin.

Illan ensimmäinen nauru on tärkein. Se jää leijumaan ilmakehään, ikuisesti -vaikka jo kohta rypistettäisiin naamat protokollan mukaisiksi.

Nauru jää leijumaan ilmakehään, ikuisesti.

Huumoria on monenlaista. Huono huumori on sellaista, jossa yritetään naurattaa, olla alleviivatusti hauskoja. Huonokin huumori saattaa naurattaa, sellaisella hyökkäävällä kostean rykivällä tavalla, mutta ei pitkään. Sen jälkimaussa on jo viimeisillä tahdeilla närästävää ilottomuutta ja ylikansallista halvalla tuotettua typeryyttä.

Voisin kuvitella, että kun Yhdysvaltain presidentti taas kerran hautoo huumoriarsenaaliaan ja kenties testaa tavarahississä kabinetin pojilla juttujaan, niin kuin kaikki oikeat koomikot tekevät, hän heittelee sellaisia pähkinöitä, joissa riittää natusteltavaa. Kenties kabinetin pojat häkeltyvät virkansa puolesta ja kohentavat kilpaa kravattisolmujaan. Sitten kuuluu täydellisestä sinfonisesta hiljaisuudesta nousevaa hörinää. Sitten pitää jo tavarahissin kuunteluoppilaan nahkahanskallaan vaimentaa toisessa aallossa palleasta saapuva tsunami. Oikea nauru.

Onko se ongelma, että maailman mahtavin valtiojohtaja on noin hauska? Että ennemmin tulee tahdosta vapaa itku, ennen kuin nauru suostuu loppumaan. Missä menee moraalin ja etiikan raja? Jos sattuisi osumaan siihen samaan tavarahissiin ja joutuisi suoraan Obaman tulilinjalle, niin takuulla sotkisi kadunmies pärskinnällään presidentin jakkupuvun ja laikuttaisi kaupan päälle tämän tv-meikin. Että kenen sitten on vastuu? Ja kuka tässä oikein on väärällä alalla ja saa sujauttaa vielä nootin yläasteen opinto-ohjaajalleen.

Sitten kuuluu sinfonisesta hiljaisuudesta nousevaa hörinää.

Ne jotka täällä ovat oivaltaneet huumorin voiman, sillä syvimmällä tasolla, ja tämä eräs iso O todella on, tietävät, että ihmiset haluavat kuulla totuuksia, eivät vitsejä.

Mitä todempi lause on, ja mitä hauskemmin sanottu, sen parempi.

Ihminen on täällä niin vähän aikaa, että se haluaa kuulla totuuksia. Miksi me olemme tämmöisiä, miksi me teemme näin?

Hauskimmat lauseparit kuulostavat aina ensin älyvapailta, jopa vitseiltä, ennen kuin tulemme tajuihimme ja näemme itsemme siinä, rimpuilemassa kauluspaita päällä osana ihmiskuntaa. Ihmisen suurin menestystarina koko tällä matkallaan on lajin kyky nauraa itselleen.

Takaisin Mestarin pakeille! Esimerkkejä Obaman taidosta ei tarvitse kaukaa etsiä.

Yhdysvaltain presidentti muistutti juuri puheessaan meitä, ja muuta maailmaa, että Suomi tunnetaan ennen kaikkea hevibändien määrästä ja hyvästä hallinnosta. Hän uumoili mahtoiko näillä hienoilla asioilla olla yhteys.

Ihmiset haluavat kuulla totuuksia.

Suomalaiset hevipiirit riehaantuivat lausunnosta.

Suomalaisissa hallintopiireissä ei ole hiiskuttu tavuakaan.

Moni kaivoi jo esille satiirin ja ironian työkalupakit, varmuuden välttämiseksi.

Ja, ai niin! Kun puhutaan huumorin maailmasta, joka on yksi, oikeasti naurattavat asiat ovat aina sellaisia, että joku loukkaantuu, pahoittaa mielensä.

Niin rajalla mennään Mestarien maailmassa. Siinä namusella rajalla.

Maallikkosaarnaaja Maasola