Tärkeintä eivät ole tärpit – Ystävyys ja jaetut hetket vetävät perhokalastajaa joelle

Kalastusopas Jerkko Ahtinen on harrastanut perhokalastusta miltei koko ikänsä. Harrastuksesta on tullut paitsi työ myös elämäntapa.

ilmiöt
Läsäkoski.
Juha Kaita-aho / Yle

Lähes joka kolmas suomalainen kertoo kalastavansa ainakin kerran vuodessa. Suurimmalle osalle vapaa-ajankalastajista kalastus jää satunnaiseen särkien, ahvenien ja haukien narraamiseen mökkijärvellä, mutta osalle kalastus on kokonaisvaltainen elämäntapa.

Kangasniemen Läsäkoskella kalastusoppaana työskentelevä Jerkko Ahtinen löysi kalastuksen riemun jo pienenä poikana isän ja isoisän kanssa tehdyillä kalaretkillä. Pian omaksi kalastusmuodoksi valikoitui perhokalastus.

– Olin reilusti alle 10-vuotias, kun näin ensimmäisiä kertoja miehen heittelemässä perholla Kuusamossa. Kotiin päästyä sanoin isälle, että tuo on se kalastusmuoto, minkä haluan opetella. Siitä alkaa nyt olla nelisenkymmentä vuotta, Ahtinen kertoo.

Perhokalastuksessa pitää tuntea monia asioita, mutta samalla tässä rentoutuu ja antaa aistien aueta. Oppia tulee ihan huomaamattakin.

Jerkko Ahtinen, kalastusopas

Perhokalastus ei ole vain heittotekniikoiden opettelua ja vedenpinnan piiskaamista perhosiimalla. Ahtinen on lukenut tuhansia sivuja aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Eniten on kuitenkin opettanut luonto, kun on malttanut seurata saaliskalojen ja niiden ravintonaan käyttämien pikkukalojen ja hyönteisten elämää.

– Perhokalastuksessa pitää tuntea monia asioita, mutta samalla tässä rentoutuu ja antaa aistien aueta. Oppia tulee ihan huomaamattakin. Vaikka itsellä on jo pitkä ura takana perhokalastajana, ei mene päivääkään, etten jotain uutta oppisi.

Tärkeintä on ystävyys

Ahtinen on väsyttänyt monet kalat ympäri Suomen jokia ja järviä. Näitä hetkiä korkeammalle kalastusopas arvostaa kuitenkin harrastuksen myötä syntyneet ystävyyssuhteet.

– Olen saanut niin upeita ystäviä perhokalastuksen kautta, että se menee kirkkaasti yli minkään yksittäisen saaliin, tärpin tai menetetyn kalan. Ihmisten kanssa yhdessä oleminen ja hetkien ja saaliiden jakaminen on hienointa.

Olen saanut niin upeita ystäviä perhokalastuksen kautta, että se menee kirkkaasti yli minkään yksittäisen saaliin, tärpin tai menetetyn kalan.

Jerkko Ahtinen, kalastusopas

Kokonaisvaltaisuutensa takia perhokalastus sopii Ahtisen mukaan hyvin erilaisille ja erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille. Arjessaan kiireiselle ihmiselle kahlaaminen keskelle virtaavaa jokea viskomaan perhoa voi olla tapa rauhoittua.

– Jos on keskittymisvaikeuksia, niin perhokalastukseen vahvasti liittyvä perhonsidonta on erittäin oiva rentoutumiskeino, mikä tietyllä tavalla pakottaa hidastamiseen ja asioihin keskittymiseen, Ahtinen sanoo.

Eikä se perhon heittäminen ja uittaminenkaan ole niin ylitsepääsemättömän vaikeaa, kuin sivustakatsojana voisi kuvitella. Ahtinen kehottaa aloittelijoita etenemään pienin askelin eteenpäin.

– Kyllä ne perustekniikat melko äkkiä oppii. Tietysti, kun katsoo osaavaa perhokalastajaa, se näyttää niin eeppiseltä se heittäminen, että se aiheuttaa aloittelijalle kynnystä aloittaa laji. Kaikki me olemme joskus aloittelijoita olleet ja kehittyneet heittäjinä ja kalastajina. Kaikki lähtee oikeanlaisesta opetuksesta.