Nyrkkeilijä Olli Mäen rakkaudesta kertova Hymyilevä mies kilpailee Cannesissa – ”Tämä on meidän MM-kisat tai olympialaiset”

Cannesissa jännitetään pitkästä aikaa suomalaisen elokuvan menestystä. Hymyilevä mies kertoo onnellisuudesta ja ensimmäisestä Suomessa järjestetetystä nyrkkeilyn MM-ottelusta. Hyvän häviäjän muotokuva saa maailmanensi-iltansa torstaina poikkeuksellisen kovassa sarjassa.

kulttuuri
Elokuvasta Hymyilevä mies
Elokuvayhtiö Aamu / Sami Kuokkanen

17. elokuuta 1962, Helsingin Olympiastadion. Nyrkkeilijä Olli Mäki astuu kehään kohtaamaan amerikkalaisen Davey Mooren. Kyseessä on ensimmäinen Pohjoismaissa järjestetty ammattilaisnyrkkeilyn MM-ottelu.

Muutamaa minuuttia myöhemmin ottelu päättyy, kesken toisen erän, kun Musta nukuttaja iskee Kokkolan leipurin kanveesiin.

Lähes 54 vuotta myöhemmin kokkolalainen elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen (s. 1979) istuu Ranskan Cannesissa sijaitsevassa huvilassa. Hän on maailman tärkeimmällä elokuvafestivaalilla ensimmäisen pitkän elokuvansa kanssa.

Mäen kohtalokkaasta ottelusta kertovaHymyilevä mieson hyvin poikkeuksellinen urheiluelokuva ja mahdollisesti uuden suomalaisen elokuvan odotettu käyntikortti maailmalle.

Elokuvasta Hymyilevä mies
Elokuvayhtiö Aamu / Sami Kuokkanen

Kanveesissa elämän onnellisimpana päivänä

Idea elokuvasta alkoi muhia Kuosmasen mielessä hänen nähtyään Olli Mäen tarinaa sivuavan teatteriesityksen kotikaupungissaan Kokkolassa.

– Näin teatterissa myös Olli ja Raija Mäen ja kuulin, kun tästä MM-ottelusta puhuttiin. Ihmiset kysyivät, että oliko se valtava pettymys ja Olli vastasi, että ei, kyllä se oli hänen elämänsä onnellisin päivä.

Englanniksi nimellä _The Happiest Day in the Life of Olli Mäki _kulkeva elokuva esitetään Cannesin elokuvajuhlilla Un Certain Regard -sarjassa. Se on festivaalin toinen virallinen esityssarja, harvinainen paikka suomalaiselle elokuvalle ja potentiaalinen portti kansainväliseen menestykseen.

Häkellyttävän kaunis, mustavalkoinen, 16-milliselle filmille kuvattu elokuva kilpailee yli 20 muun elokuvan kanssa parhaan esikoiselokuvan palkinnosta.

Olli Mäkeä elokuvassa esittävä näyttelijä Jarkko Lahti vertaa torstain ensi-illan odotusta MM-ottelun odottamiseen.

– Tämä on meidän MM-kisat tai olympialaiset. Elokuvaan valmistautuessa kävin kehässä eikä siinä ole eroa, kun jännittää ja venaa ja haluaa, että alkaisi jo. Toki on kivempi istua yhdessä lämpimässä leffassa kuin se, että sieltä on kaveri tulossa lyömään sua päähän, Lahti luonnehtii.

Ohjaaja Kuosmanen suhtautuu elokuvaan itsevarmasti.

– Torstaina varmaan jännittää. Olen kuitenkin tyytyväinen tähänelokuvaan eikä siitä siksi ole sellaista pelonsekaista paniikkia kuin joidenkin lyhytelokuvien kanssa on aiemmin ollut.

Elokuvasta Hymyilevä mies
Elokuvayhtiö Aamu / Sami Kuokkanen

Cannesin kirous

Kuosmanen on jo kerran voittanut Cannesissa. Taulukauppiaat (2010), äkkiväärä lyhytelokuva pikkukaupunkeja kiertävistä taiteenväärentäjistä, palkittiin festivaalin opiskelijaelokuvien Cinefondation-sarjan parhaana teoksena.

Palkintona oli mahdollisuus saada ensimmäinen pitkä elokuva esille festivaalilla. Mahdollisuus oli kuitenkin myös kirous.

– Kyllä se kummitteli päässä elokuvaa tehdessä. Aluksi siitä meni aika pihalle. Kun lyhyt voitonhuuma meni ohi, istuin yksin työhuoneella ja mietin, että pitää kirjoittaa mestariteos, että se riittää. Olin todella hukassa.

Vastaus löytyi Olli Mäen tarinasta, josta tuli Kuosmasen sanoin allegoria hänen omasta tilanteestaan.

– Tämä elokuva oli vastaus noihin paineisiin. Sehän kertoo miehestä, joka saa hyvän tilaisuuden ja mokaa sen, ohjaaja nauraa.

Myös elokuvan lempeä kritiikki urheilun viihteellistymistä kohtaan rinnastuu elokuvateollisuuteen.

– Joka kohtauksen kohdalla saatoin sanoa itselleni, että se, mitä tällaisessa sirkuksessa tapahtuu on vain show’ta.

Vääränlainen urheiluelokuva

Menestystä elokuvafestivaaleilla on aina vaikea veikata. Hymyilevä mies on elokuva, jolla ei ole mitään hävettävää. Sen tarina on vahva ja kuvat upeita. Lisäksi siinä on eksoottisia suomalaista maisemia, saunomista, alastonuintia ja muita suomalaisia omituisuuksia, jotka saattavat hyvinkin miellyttää yleisöä.

Tarkkanäköinen ohjaaja kiinnitti huomiota myös elokuvassa esiintyvien ihmisten kasvoihin, joiden voimakasta ilmettä mustavalkokuva vielä entisestään painottaa.

– Suomessa ei välttämättä huomaa, miten hienon näköisiä henkilöitä meillä onkaan. Se on niin arkipäiväistä. Iranilaisessa elokuvassa kaikki näyttää upealta ja kauniilta. Toivon mukaan se toimii myös toiseen suuntaan, että suomalainen perunan näköinen henkilö näyttää eksoottiselta.

Kiinnostavaa Hymyilevässä miehessä on myös se, että se seuraa urheiluelokuvien tuttua kaavaa, jossa valmistaudutaan tärkeään otteluun. Ainoa ero on, että tässä urheiluelokuvassa kaikki menee tarkoituksella väärin.

– Se on oikeastaan enemmän rakkauselokuva kuin urheiluelokuva, naispääosanesittäjä Oona Airola sanoo.

– Se kertoo siitä, miten yksinäinen suorittaminen ja puurtaminen voi olla kummallinen tapa viettää elämää. Raijan ja Ollin rakkaus näyttää, miten se paine, jossa Olli elää, on väärin.

Elokuvasta Hymyilevä mies
Elokuvayhtiö Aamu / Sami Kuokkanen

”Ei ainakaan huonolle häviä”

Hymyilevä mies on eräänlainen uuden sukupolven esiinmarssi. Elokuvan ohjaajalle, pääosien esittäjille, käsikirjoittajalle, kuvaajalle ja monelle muulle sen parissa työskennelleelle Hymyilevä mies on ensimmäinen pitkä elokuva.

Yksi poikkeus on Mäen vaativaa manageria Elis Askia esittävä Eero Milonoff, jolla on kokemusta jo useammista elokuvarooleista. Hän kehuu Kuosmasta ainutlaatuiseksi ohjaajaksi.

– Näyttelijänä on kaikista tärkeintä, että ei tarvitse miettiä olenko hyvä vai huono tai teenkö niin kuin ohjaaja haluaa. Koko ajan on hyvä ilmapiiri. Me ollaan yhdessä tekemässä töitä yhteisen tarinan eteen, Milonoff sanoo.

On ehkä Kuosmasen vaikutusta, miten järkevästi työryhmän huvilalla suhtaudutaan tulevaan ensi-iltaan. Siitä tulee mieleen elokuvan kohtaus, jossa Olli Mäki käyttäytyy lehdistötilaisuudessa omana itsenään, mikä on hänen managerilleen liikaa. Mäeltä kysytään pelottaako tuleva ottelu.

– Ei pelota, hyvää miestä vastaan. Ei ainakaan huonolle häviä. Otellaan ja katellaan, Mäki sanoo.

Niin kuin Kokkolan leipurin Olli Mäen, ei ohjaaja Kuosmasenkaan elämän onni ole kiinni palkinnoista.

– Tämä ala on sellainen vuoristorata, että se heittää ihmisiä ylös ja alas. Sai Cannesin elokuvajuhlilla esikoiselokuvan palkinnon tai ei, niin kannattaa varmaan pitää pää kasassa. Veikkaan, että se on tärkeämpää kuin ne palkinnot, ohjaaja sanoo.