Siivositko mummon kukkapurkkeja – saatoit heittää talvehtijan kompostiin

Kukkiva ikkuna oli aikoinaan naiselle kunnia ja näytön paikka. Näyttävimmät kasvit aseteltiin ohikulkevien nähtäväksi – ihailtavaksi ja kadehdittavaksi. Harva jaksaa enää panostaa huonekasveihin, eikä ikkunalautakaan ole nykykodin tyypillinen varuste.

Kotimaa
Talvehtineita kukkia purkeissa odottamassa kevättä.
Jukka-Pekka Tyhtilä / Yle

Kirjailija, eläkkeellä oleva entinen Hyötykasviyhdistyksen pitkäaikainen toiminnanjohtaja Anu Ranta, suree nykypäivän asennetta – monesta huonekasvista on tullut kertakäyttötavaraa. Hoidetaan hetken, jos muistetaan, ja heitetään sitten surutta roskiin.

Ennen kasveja pidettiin kallisarvoisina. Niitä hoidettiin huolella ja rakkaudella.

Kirjailija Anu Ranta

– Ennen kasveja pidettiin kallisarvoisina. Niitä hoidettiin huolella ja rakkaudella. Otettiin pistokkaita ja jaettiin ystäville ja tuttaville. Näin vanhat kannat säilyivät, Ranta sanoo.

Eukonpieru levisi ympäri maan

Tietotaito kasveista on nykyään monella hukkateillä. Mummon sairaalareissun aikana kukkia hoitelemaan menevä jälkipolvi saattaa helposti heittää lehdettömät roippeet, mummon vuosikymmeniä vaalimat, talvilevossa olevat mustanmerenruusut, ymmärtämättään roskiin. Ja pelargonit perässä – varsinkin niistä on tullut kesän jälkeistä kompostikamaa.

– Pelargonit ovat edelleen vahvasti muodissa mutta ulkona. Ihmiset hoitavat niitä kesän ja heittävät syksyllä roskiin. Ennen pelargonit talvetettiin, lisättiin pistokkaista ja hoidettiin vuosikymmeniä. Toki silloin kaikilla oli viileämmät asunnot, joissa talvettaminen onnistui helpommin.

Suuremmasta pelargoniasta otettuja kasvatteja.
Kevään pistokkaat ovat jo päässeet purkkiin saakka.Jukka-Pekka Tyhtilä / Yle

Rannan mukaan juuri pelargoni, erityisesti tuoksupelargoni, oli huonekasvi, joka levisi ensimmäisenä koko Suomeen.

– Se tuli Ruotsiin 1700-luvun loppupuolella, kulkeutui sieltä aatelisille Suomeen ja sitten pappiloiden ja porvarien kautta pieniin torppiinkin, kertoo Anu Ranta.

Kiireinen ei jaksa sitoutua hoitamiseen

Huonekasvit olivat naisen oma juttu. Hyvinvoivat kasvit olivat taidonnäyte ja välillä melkoinen stressinkin paikka. Haastavaan kasvatettavaan, myrttiin, liittyi uskomus, jota ei haluttu omalla ikkunalaudalla mainostaa.

– Kun tyttölapsi syntyi, pantiin heti morsiusmyrtti kasvamaan. Myrtti ei kestä yhtään laiminlyöntiä. Se ei anna anteeksi kastelemisen unohtamista, vaan kuukahtaa heti. Ennen uskottiin, että jos myrtti kuolee, tyttö on ollut huonoilla teillä...Äidillä on ollut kovat paineet myrttinsä hoitamisessa, Ranta nauraa.

Moni perinteinen huonekasvi on edelleen saatavissa kaupoista mutta usein hybridiversiona, koska vanhat kannat ovat sattaneet hävitä.

Jos hiljentyy kasvien pariin hetkeksi, saa eväitä muuhun jaksamiseen enemmän.

Anu Ranta

– Moni pitää huonekasveja vaivalloisina, kiireinen ihminen ei halua, jaksa ja ehdi sitoutua hoitamiseen. Väitän kuitenkin, että jos hiljentyy kasvien pariin hetkeksi, saa eväitä muuhun jaksamiseen enemmän, Ranta pohtii.

Kun Anu Ranta meni vuona 1967 naimisiin, ensimmäisessä kodissa Otaniemessä pitkällä ikkunalaudalla oli yli 30 kasvia.

– Oli peikonlehti, aralia, atsaleoja, saintpaulioita ja esimerkiksi kodinonni. Symbolinen kasvi nuoreen kotiin. Sitä ei saa hoitaa liikaa vaan sopivasti. Niinhän se on avioliitossakin...

Nykykodissa sisustetaan leikkokukilla

Kukkakauppias Mari Havia Kokkolasta komppaa Anu Rantaa: Huonekasvien hoitotaito alkaa olla katoava lahjakkuuden muoto. Kun vielä 1980-1990 –luvuilla kodeista löytyi runsaasti huone- ja viherkasveja, nyt niitä ostetaan yksi tai kaksi väriläiskäksi nurkkaan.

Ikkunalautojen puute on nykyajan vitsaus. Kodeissa yritetään keksiä, että mihin kasvit laitettaisiin.

Kukkakauppias Mari Havia, Kokkola

– Nyt sisustetaan vaivattomasti leikkokukilla. Blogeissa ja lehdissä yritetään innostaa ja kannustaa mutta huonekasvi-into on selvästi hiipunut. Ehkä se on jossakin vaiheessa taas tulossa. Myös ikkunalautojen puute on nykyajan vitsaus. Kodeissa yritetään keksiä, että mihin kasvit laitettaisiin, sanoo Havia.

Appelsiinipuu lipaston päällä, vieressä pöytälamppu.
Petra Haavisto / Yle

Pelargoneja ostetaan mutta muuten mummolan huonekasvit eivät ainakaan kokkolalaisliikkeen asiakaskuntaa enää kiinnosta. Joskus joku ostaa joulukaktuksen, mustanmerenruusua ei halua kukaan, eikä niitä joka kukkakaupassa ole enää tarjollakaan. Lähihistoriakaan ei kiinnosta: 1980-luvun hitti, jukkapalmu, on täysin out mutta peikonlehti pääsi yllättämään kauppiaan.

– Otin niitä keväällä erän ja ne menivät heti kaikki. Anopinkielet olivat myös muutama vuosi sitten sisustuslehdissä esillä ja niitä myytiin silloin. Jos kokkolalaiseen nykykotiin hankitaan nyt viher- tai huonekasvi, se on rungollinen pikkupuu: myrtti tai sitrus. Myös mehikasvit kiinnostavat, Mari Havia kertoo.