Ääni-installaatio suomalaisten suhteesta luontoon: roskien rapinaa, saastuneen veden solinaa

Helsinkiläistaiteilija Taina Riikosen ääni-installaatio pyrkii päivittämään mielikuvan suomalaisten luontosuhteesta, jota on pitänyt erityisenä muun muassa pääministeri Juha Sipilä.

musiikki
Taina Riikosen ääni-installaation osana on puistosta kerättyä roskaa ja Talvivaaran kaivosalueelta tuotua liejua.
Taina Riikosen ääni-installaation osana on puistosta kerättyä roskaa ja Talvivaaran kaivosalueelta tuotua liejua.Yle

Sodanaikaisen kivitalon kellarissa haisee. Helsinkiläisen Galleria Akusmatan lattialla lojuu läheisestä puistosta kerättyjä roskia, ja pylväiden päällä on muoviin pakattua maa-ainesta. Take away -kuppien ja likaisten muovinkappaleiden yläpuolelle nostettu epämiellyttävä moska on raijattu Helsinkiin Talvivaaran eli nykyisen Terrafamen kaivosalueelta.

Tilan tärkein elementti on ääni. Kellarikoppiin asetetuista kaiuttimista kuuluu liikennemelua, roskien rapinaa ja veden solinaa. Helsinkiläinen äänitaiteilija, filosofian tohtori Taina Riikonen ottaa installaatiollaan kantaa siihen, kuinka ihminen suhtautuu ympäristöönsä.

– Näen ympärilläni paljon välinpitämättömyyttä ja yritysten kohdalla mahdollisesti ympäristön saastuttamista, Riikonen sanoo.

Inspiraatio Juha Sipilältä

Inspiraation teokselleen taiteilija sai Juha Sipilän viime syksynä pitämästä puheesta. Sipilä totesi, että suomalaisilla on erityinen suhde luontoon. Lauseen voi kuulla osana ääni-installaatiota.

– Oletettiin, että kaikilla on romantisoitu käsitys luontosuhteesta. Pohdin, miten retoriikkaa voisi käsitellä ja mahdollisesti kyseenalaistaa äänen kautta.

Taina Riikonen muistuttaa, ettei suomalaisten luontosuhteen romantisoitu versio ole ainoa oikea.
Taina Riikonen muistuttaa, ettei suomalaisten luontosuhteen romantisoitu versio ole ainoa oikea.Yle

Riikosen versio suomalaisten erityisestä luontosuhteesta on karu: liikennemelu muistuttaa yksityisautoilun kuormittavuudesta, roskien äänet kertakäyttökulttuurista muoviroskista, jotka saastuttavat merta.

Veden solina on Talvivaaran vuoksi kovia kokeneen joen ääntä, joka on poimittu Stop Talvivaara -liikkeen videomateriaalista.

– Alun perin ideana oli tehdä äänityksiä Talvivaaran kaivosalueella, mutta minulla ei lopulta ollut sinne pääsyä. Myöhemmin projekti laajeni: vaikka ääni on mediani, läsnä on myös muita materiaaleja.

Ääni löytää gallerioihin

Musiikkitieteestä tohtoriksi väitelleen Riikosen mukaan äänitaiteella menee Suomessa hyvin. Esimerkiksi Helsinkiin on perustettu useampia äänelle pyhitettyjä gallerioita.

– Tuntuu, että ala olisi virkistynyt monimediallisuuden myötä. Taiteilijat tekevät monenlaista, ja raja-aitoja ylittyy. Ääneen kiinnitetään enemmän huomiota, Riikonen iloitsee.

Galleria Akusmatassa on esitelty äänitaidetta muutaman vuoden ajan. Yleisöä on riittänyt tilojen kokoon nähden mukavasti, vaikka gallerian seinien sisään ääniaaltoja ei tarvitsisi vangita. Ne kulkisivat mukana vaikkapa kuulokkeissa.

Installaatiolle pyhitetyssä huoneessa on Riikosen mukaan kuitenkin puolensa.

– Siinä on viehätyksensä, kun huoneeseen voi rakentaa oman maailmansa.