1. yle.fi
  2. Uutiset

Metallinetsijä etsii tarinoita esineiden takana – talvisodan aikaiselle tuntolevylle etsitään omistajaa Puolangalta

Suomen Metallinetsijät ry:ssä on noin 120 jäsentä ja sodanaikaisia tuntolevyjä löytyy vuosittain muutamia kappaleita. Löytöpaikkoja ei kerrota julkisuuteen.

kulttuuri
Puolanka miettii vielä liittymistään Kainuun kuntien uusiin kuntayhtymiin.
Puolangan kunta

Suomen suurin ja ainoa valtakunnallinen metallinetsijöiden yhdistys, Suomen Metallinetsijät ry (siirryt toiseen palveluun), ei kerro tuntolevyjen löytöpaikkaa julkisuuteen, koska näin halutaan suojella maanomistajia sekä toimitaan aartenmetsästystä vastaan. Sodanaikaisia tuntolevyjä löydetään vuosittain vähemmän kuin viisi, eikä niiden osuminen metallinetsijän kohdalle ole kovin harvinaista, kertoo puheenjohtaja Lasse Nyman.

Tuntolevyille pyritään etsimään omistaja tuntolevyn haltijan suvusta.

– Parhaillaan etsimme omistajaa 24.8.1912 syntyneen E.F. Karvosen tuntolevylle. Hänen kotipaikkansa on ollut Puolangan Jokelanaho, Nyman kertoo.

Nämä tiedot Karvosesta löytyivät tuntolevyn numeron perusteella Suomen kansallisarkistosta (siirryt toiseen palveluun) tallessa olevasta kantakortista, johon on yleensä Nymanin mukaan merkitty tuntolevyn haltijan nimi, asuinpaikka, mahdollisesti vanhempien ja puolison nimet ja lasten lukumäärä.

Siitä alkaa metallinetsijän salapoliisityö, joka saattaa joskus vaatia myös ahkeraa puhelimella soittelua, yhteistyötä erilaisten yhdistysten kanssa ja sosiaalisen media apua.

Aika usein tuntolevyjen löytäminen päättyy onnellisesti.

Lasse Nyman

– Aika usein tuntolevyjen löytäminen päättyy onnellisesti, ja se saadaan palautettua sukuun. Olen itsekin löytänyt ja palauttanut tuntolevyn sukulaisille, ja se hetki on mieleenpainuva ja hyvä. Usein sukulaiset haluavat kertoa tuntolevyn haltijasta, näyttää vanhoja valokuvia ja kertoa kahvikupin ääressä tarinoita hänestä, Lasse Nyman kertoo.

Sukuseura ei pääse kiinni tuoreisiin tietoihin

Karvosten sukuseuran kunniapuheenjohtaja Ilkka Karvonen kertoo, että Karvosista on olemassa laaja sukuselvitys 1600-luvulta lähtien. Tuntolevyn haltijan osalta tiedonsaanti kuitenkin tyssää siihen, että E.F. Karvonen on liian nuori tapaus sukuseuran papereihin päätyäkseen.

– Tämä on liian tuore tapaus, että meidän sukuselvityksistä selviäisi tarkempia sukujuuria. Kirkonkirjat eivät ole julkisia vielä näiltä osin. Puolangan kylissä on kyllä ollut paljon Karvosia, sinne johtavat omatkin juureni.

Karvonen arvelee, että armeijalla tai Puolangan kirkkoherranvirastossa saattaisi olla tarkempaa tietoa tuntolevyn haltijan suvusta. Hän innostuukin erikoisemmasta selvitystyöstä, ja aikoo ottaa asian esille Karvosten sukuseuran kokouksessa heinäkuussa Suomussalmella ellei tuntolevyä ole ennen sitä pystytty sukuun palauttamaan.

Esine paljastaa historiaa

Toista kymmentä vuotta metallinetsintää harrastanut Lasse Nyman sanoo, että metallia etsitään esineiden kertomien tarinoiden ja tiedon takia. Sodanaikaisen tuntolevyn saavat sukulaiset ovat onnellisia, kun osa suvun historiaa toimitetaan kotiin asti. Metallinetsijät liittävät esineeseen pienen historiikin löytöalueen tapahtumista ja kantakortin kertomasta historiasta, jopa sodassa olleen taipaleesta.

Silloin kun löydetään tuntolevy, pitää olla ehdottoman varma, ettei ole samalla löytänyt vainajaa.

Lasse Nyman

– Joskus löytöpaikan ja kantakortin tietojen perusteella voidaan selvittää tapahtumia ja ajoittaa tuntolevyn päätyminen löytöpaikkaan tarkastikin.

Joskus tuntolevyn löytäminen ei johda mihinkään. Selvitystyö voi tökätä alkuunsa, jos sen kantakorttia ei löydy. Silloin metallinetsijät tarjoavat tuntolevyä paikallisille museoille, koska ne ovat osa alueen historiaa. Ellei tuntolevyn tarinaa saada selvitettyä, on sen museoon toimittaminen suositeltavin tapa toimia, jotta tuntolevy päätyy arvoiseensa paikkaan.

Tuntolevyä ei voi poimia mukaansa noin vain

Kun metallinetsijä löytää maastosta tuntolevyn, ei sitä voi suin päin poimia mukaansa. Ensin täytyy tutkia ja havainnoida maastoa, ja varmistua siitä, ettei paikalle ole jäänyt sodassa kaatunutta tai haudattu vainajaa.

– Tuntolevy on siinä mielessä vaikea löytökohde, että se on henkilökohtainen esine, mutta se voi olla myös merkki siitä, että siinä paikassa on vainaja. Tuntolevyjä on sodassa käytetty sen vuoksi, että sen kantaja tunnistetaan. Suomalaisia sotavainajia onkateissa noin 10 000, ja silloin kun löydetään tuntolevy, pitää olla ehdottoman varma, ettei ole samalla löytänyt vainajaa, Suomen Metallinetsijät ry:n puheenjohtaja Lasse Nyman kertoo.

Kelloselästä löytynyt tuntolevy on säilynyt hyvin, vaikka se on ollut maassa yli 70 vuotta
Kelloselästä löytynyt tuntolevy on säilynyt hyvin, vaikka se on ollut maassa yli 70 vuotta. Muodon perusteella levy on Talvisodan aikainen. Levyn toisella puolella näkyy selvästi numerosarja, jonka perusteella pitäisi selvitä omistaja. Kuva on syksyltä 2014.Vesa Vaarama / Yle

Jos löytäjä poimii tuntolevyn matkaansa asiaa varmistamatta, niin samalla menetetään mahdollisesti ainoa tapa tunnistaa vainaja, sanoo Nyman. Hänen mukaansa myös kaikkien muidenkin löydösten kanssa täytyy olla äärimmäisen tarkkana, ettei tuhota tai jätetä huomioimatta jotain olennaista löydökseen liittyen.

– Minulla ei ole tiedossa, että Suomen puolelta olisi tuntolevyn löytämisen yhteydessä löydetty vainajaa. Mikäli asiasta on vahva epäilys, otetaan yhteyttä viranomaisiin. Suomessa on myös aktiivisia vainajien etsintään erikoistuneita yhdistyksiä, kuten Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys (siirryt toiseen palveluun). Metallinetsijät eivät kaivele löytöpaikkoja, koska niissä on paljon dokumentoitavaa ja luvanvaraisia asioita, jotta saadaan kaikki mahdollinen tieto talteen.

Lue seuraavaksi