Tiskin takana jo reilut 50 vuotta – Pintan kauppa on kestänyt kaksi lamaa ja kaupungin kasvun

1960-luvun hittituote oli hulavanne ja 1980-luvulla myytiin jojoja. Kauppias Liisa Pinta tietää trendit ja asiakkaiden tarpeet vuosikymmenien ajalta. Ensimmäistä lamaa kauppias ei kerro juuri edes huomanneensa, mutta toisin on nyt, kun ihmiset tekevät ostoksiaan tarkkaan harkiten.

ilmiöt
Liisa Pintan kauppa on maailman ainoa Seinäjoen Tavara-aitta.
Liisa Pintan kauppa on maailman ainoa Seinäjoen Tavara-aitta.Johanna Manu/Yle

Tavara-Aitan ovenpielen kellot kilahtavat ja ovesta astuu sisään tuttu asiakas jo vuosikymmenien takaa. Vaikka Seinäjoen kaupunkikeskusta on muuttunut, Tavara-Aitta on ennallaan.

Tiskin takana jo reilut 50 vuotta palvellut Liisa Pinta vaihtaa asiakkaan kelloon patterin tottunein ottein ja on jo pian etsimässä toiselle asiakkaalle kastelukannua. Lasiesineet, kellot, kynttilät, lelut ja muu pikkutavara käyvät vielä kaupaksi, vaikka kilpailijoita on tänä päivänä paljon. 60-luvulla liike oli ainutlaatuinen kaupungissa.

Kun Tavara-Aitta aikoinaan perustettiin 1964 ei tavaraa ollut paljon saatavilla. Sitä piti oikein etsimällä etsiä. Siihen aikaan jopa kuulakärkikyniä haettiin Haaparannasta ja Pintan Tavara-Aittaakin kutsuttiin leikkisästi Seinäjoen Haaparannaksi, kun sieltä sai monenlaista.

Hyllyllinen koriste-esineitä Pintan kaupassa Seinäjoella.
Hyllyjen pikkutavarapaljoutta.Johanna Manu/Yle

– Alussa oli muun muassa vedettäviä herätyskelloja ja leluja. Näin jälkikäteen vanhoja valokuvia katsellessa huomaa, että ne lelut olivat kyllä kovin vaatimattomia! 80-luvun alusta sai jo paljon enemmän tavaraa. Tällä hetkellä tuotteita on tuhat jos ei ylikin.

Kellot ovat aina tehneet kauppansa, mutta 1960-luvun varsinainen hitti olivat hulavanteet. Niitä myytiin kuin jojoja 80-luvulla.

Kun keskusta kuoli

Pintan kaupan ympärillä oli ennen varsin vilkasta. Vieressä olivat niin valokuvausliike, Osuuskauppa kuin baarikin. Seinäjoen ydinkeskusta oli niin täynnä, ettei liiketilojen siirryttyä nykyiselle paikalleen alueella ollut vuokrata yhden yhtä tilaa, vaan se piti ostaa. Nykyään keskustassa on pahimmillaan ollut useitakin liiketiloja tyhjillään.

Ensimmäistä lamaa ei edes huomannut, mutta tämä kyllä tuntuu! Ihmiset ostavat harkitummin.

Liisa Pinta, kauppias

– Se on kyllä aivan kamalaa, että niitä on niin paljon. Mitä enemmän tässä olisi tällaisia liikkeitä niin väkeäkin liikkuisi. Lauantaiaamulla kymmeneksi kun tulee töihin, niin kaupunki on kuin kuolema olisi käynyt – tyhjä! Muutama hassu auto kulkee. Vasta puoliltapäivin kaupunki herää eloon.

Kaupunki alkoi hiljetä pikku hiljaa, kun 80-luvulta alkaen aloitettiin markettien rakentaminen sivummalle keskustasta. Vuosien varrella myymälä on kohdannut myös kaksi lamaa.

– Ensimmäistä lamaa ei edes huomannut, mutta tämä kyllä tuntuu! Ihmiset ostavat harkitummin.

Vaikutuksensa on myös ketjukaupoilla, jotka myyvät samankaltaisia tuotteita. Erityisesti Pintaa harmittavat maksulliset parkkipaikat, mitä keskustassa on joka paikassa. Niistä asiakkaat jaksavat purnata ja ymmärtäähän sen, että nopeat pistäytymiset liikkeessä ovat vähentyneet, kun aina pitäisi ensin käydä hakemassa parkkilappu.

Liisa Pinta työssään.
Liisa Pinta työssään.Johanna Manu/Yle

Kuulumisia ja pattereita kelloon

Kellot kilahtavat ja myymälään tupsahtaa naapuri Terttu Vallivaara, joka on yli 40 vuotta lähes päivittäin kuullut aidan yli niin Liisan kuin myymälän kuulumiset. Myymälässä hän ei käy usein, sillä tarvittaessa Liisa tuo tarvittavan kellopatterin töistä tullessaan. Terttu kehuu naapuriaan vuolaasti hyväksi naapuriksi ja kauppiaaksi. Bisneksiin hän ei ole sen kummemmin vuosien varrella sekaantunut, sillä ne on osattu hoitaa hyvin.

– Puoliso on joskus tainnut vinkata tuotteista mitä Aittaan voisi ottaa myyntiin ja kyllä niitä taitaa täällä ollakin myynnissä.

Vallivaara jaksaa murehtia päivittäin, että miten kauppiatar jaksaa töissä. Ikää kun on jo 75 vuotta. Liisa kyllä jaksaa, vaikka ei ole liiemmin lomaillut työvuosien aikana. Tänä vuonna hän lomaili viikon, kun edellisestä lomasta oli jo vierähtänyt parisenkymmentä vuotta.

Tavara-Aitan omistajalle ei ole tullut vaikeinakaan aikoina mieleen laittaa lappua luukulle, niin nyt hän harkitsee myymälän sulkemista tai myymistä. Vaikka kuntoa riittää vielä ja hymy on yhtä sädehtivä kuin avajaispäivänä, tulee ikä hiljalleen vastaan. Jatkajaa ei myymälälle toistaiseksi ole.