Solisti kykenee soittamaan yli tunnin kappaleen ulkoa – "Modernin teoksen muistaminen voi vaatia jo ihan yli-inhimillisiä kykyjä"

Asioita täytyy yhä harvemmin muistaa ulkoa, kun kaikkeen saa nopeasti vastauksen internetistä ja esimerkiksi sähköinen kalenteri muistuttaa päivän askareista. Moni muusikko ei ole kuitenkaan luopunut teosten ulkoa soittamisesta.

Kotimaa
Pianoa soitetaan.
Seppo Sarkkinen / yle

Joskus iskee totaalinen black out. Päässä ei ole liiku mitään, eikä seuraavasta teoksen osasta ole minkäänlaista muistikuvaa. Yleensä soitto jatkuu silti normaalisti, eikä yleisöllä ole hajuakaan tilanteesta. Lihasmuisti on rientänyt apuun.

– Vaikka päässä on täysi black out, sormet tekevät suorituksen oikein. Siinä tekninen muisti auttaa melodista muistia, toteaa Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ykkösviulisti Matti Vanhamäki.

Hän ei varsinaisesti opettele teoksia erikseen ulkoa. Jos nuotit jätetään pois, kyseessä on usein sooloesitys, jonka harjoitusmäärä on valtavan suuri – ja samalla teos tarttuu muistiin.

– Siihen tarvitaan vain riittävästi toistoja. Sen kautta kappale rupeaa jäämään melodiseen muistiin. Melodia tarttuu helposti muusikon päähän, koska se on sitä, mitä me teemme joka päivä.

– Tekniset asiat joutuu ihan suoraan opettelemaan, ne pitää olla lihasmuistissa.

Tekniseen muistiin tulee tallettaa käytännössä se, mitä vasen ja oikea käsi tekevät. Olemassa on esimerkiksi paljon erilaisia sormituksia, otteita ja asemavaihtoja.

Kuvassa viulisti Matti Vanhamäki.
Matti Vanhamäki.Kreeta-Maria Kivioja / Yle

Yksi opeteltava taito muiden joukossa

Musiikin ulkoa soittamiseen kiinnitetään paljon huomiota jo Sibelius-Akatemiassa. Melkein jokaisessa tutkinnossa suurin osa teoksista täytyy soittaa ulkoa, kertoo viulutaiteilija ja viulumusiikin professori Réka Szilvay.

– Ulkoa soittaminen on yksi opeteltavista taidoista. Koulussakinhan pitää opiskella esimerkiksi biologiaa, äidinkieltä, matematiikkaa ja kemiaa. Samalla tavalla viulistiksi valmentautumisessa tarvitaan laajapohjaista opiskelua.

Sekä Szilvayn että Sibelius-Akatemian lehtorin Niklas Pokin mukaan soittajissa on isoja eroja ulkoa oppimisen nopeudessa ja varmuudessa. Kysymys on yleensä pitkälti soittajan tavasta hahmottaa musiikkia, Pokki arvioi.

– Esimerkiksi hyvät korvakuulolta soittajat oppivat ulkoa nopeammin ja varmemmin. Soittajan harjoittelutaidoilla on myös erittäin suuri vaikutus. Osa eroista saattaa johtua luontaisista taipumuksista, mutta niiden merkitys on pienempi. Harjoittelu- ja hahmotustaitojen merkitys on isompi kuin opiskelijat usein ajattelevat, toteaa pianisteja opettava Pokki.

Kuinka pitkiä teoksia muusikot sitten parhaimmillaan kykenevät soittamaan?

– On vaikea sanoa, mikä olisi pianisteilla ennätys ulkoa soittamisessa, mutta ainakin Bachin Goldberg-muunnelmia kuulee konserteissa ulkoa, ja sen kesto on 80–90 minuuttia, Pokki vastaa.

– Toisaalta konserteissa soitetaan usein pari tuntia ulkoa joka tapauksessa. Toki vaatii vielä enemmän herpaantumatonta keskittymistä, jos yksi kappale on noin pitkä, hän jatkaa.

Ulkoa soittaminen ei ole itseisarvo

Vaikka ulkoa soittamiseen kiinnitetään paljon huomiota esimerkiksi Sibelius-Akatemiassa, professori Reka Szilvayn mukaan valmistumisen jälkeen muusikolla on vapaat kädet soittaa ulkoa tai nuoteista.

Yksi kokee pystyvänsä parempaa tulkintaan ilman nuotteja, kun taas toinen saa edessä olevista nuottikuvioista inspiraatiota.

– Se on oikeastaan tyyppikysymys, toisille ulkoa soittaminen on ominaisempaa. Nuoteista soittaminen ei kuitenkaan ole mitenkään huonompi vaihtoehto. Musiikki puhuttelee tai sitten ei – on aivan toissijaista, onko edessä nuotit, Szilvay toteaa.

Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin viulisti Matti Vanhamäki on soittanut sooloesityksensä ulkoa. Tällöin kyseessä ovat olleet perinteisemmät teokset. Uudemmissa nousee seinä pystyyn.

– Moderneissa teoksissa nuottikuvio voi olla niin haastava, että sen kaiken muistaminen vaatii ihan yli-inhimillisiä kykyjä. Tiedän kyllä solisteja, jotka pystyvät opettelemaan niitä ulkoa. Ne menevät kuitenkin ainakin omien resurssieni yli.