Uneton Pjongjangissa

Tuhannet soihdunkantajat marssivat siinä mihin silmälasini putosivat. Ajattelin, että nyt niistä tuli taas meren hiekkaa. Paraatin jälkeen lasit tuodaan minulle ehjinä. He näkevät kaiken, ihan kaiken, kertoo Pohjois-Koreasta palannut kirjeenvaihtajamme Mika Mäkeläinen.

Ulkomaat
Mika Mäkeläinen
Yle

Pohjois-Korea-kuumeesta on vaikea päästä eroon, kun se on kerran tarttunut. Vain erittäin harvoin juttumatkat pyörivät mielessäni yötä päivää reissun jälkeen, mutta nyt niin on pitkästä aikaa käynyt.

Tuntuu, että vasta nyt olen nähnyt vakavasti sairaan yhteiskunnan kaksi ääripäätä.

Nuorena ulkomaantoimittajana olin kahteen kertaan Somaliassa syksyllä 1992, kun sisällissota oli pahimmillaan. Yläkouluikäiset, khatista huumaantuneet nuoret heiluivat arvaamattomasti kalashnikoveillaan, osa heistä ainakin periaatteessa turvaamassa henkeäni.

Päivisin kymmenillä tiesuluilla mittailtiin pokkaa ja tulivoimaa – ja sitten vain toivottiin parasta. Nukkuminenkin oli vaikeaa, koska Mogadishussa ammuttiin kranaatteja läpi yön.

Keski-Somalian Baidoassa näin lasten kuolevan nälkään. Kun lapsi on liian heikko, hän ei enää edes itke. Sairastuin itsekin ja kirjoitin Iltalehteen viikkokaupalla juttuja sängyn pohjalta.

Kaikki se anarkia ja pohjaton toivottomuus kulkivat unissani vielä pitkään.

Soihtuparaati Pjongjangissa.
Paraatien rivit ovat suorassa ja kulissit pystyssä.Mika Mäkeläinen / Yle

Pudotin silmälasini, mutta he näkevät kaiken

Pohjois-Koreassa järjestys oli täydellinen. Jokainen eleeni ja liikkeeni huomattiin. Paraatipäivänä Pjongjangissa pudotin vahingossa paidankauluksesta roikkuneet silmälasini maahan kun kumarruin kuvaamaan kymmenien tuhansien ihmisten performanssia keskellä Kim Il-sungin aukiota.

Huomasin menetykseni vasta kun tuhannet soihdunkantajat marssivat aukion läpi. Eläköön-huuto kaikui korvissa ja savu sumensi taivaan. Ajattelin, että laseistani tuli taas meren hiekkaa.

Paraatin jälkeen vaikutusvaltaisen viestintäneuvoston joku johtohahmo tuo minulle ehjät silmälasini. Hän näki kaiken. He näkevät kaiken. Tällä kertaa olin siitä hyvin kiitollinen.

Naissotilas paraatissa.
Nuoriso marssii avoimin silmin kohti tulevaisuutta, mutta millaista.Mika Mäkeläinen / Yle

Puheen uhoa ja nälänhätää

Sinäkin yönä nukkuminen oli vaikeaa. Pjongjangissa yöt olivat pimeitä ja hiljaisia, mutta paraativyöry oli suunnaton, intensiivinen, yhtä aikaa lumoava ja pelottava.

Joka päivä isännät kiikuttivat meitä ensin melkein kellon ympäri muistomerkeiltä mallitehtaisiin, turvatarkastuksista odotushuoneisiin, ja kaiken sen päälle tein yötä myöten juttuja. Univelkani oli pohjaton.

Pohjois-Koreassa on tulivoimaa tuhansia kertoja enemmän kuin Somaliassa koskaan. Uho ja retoriikka ovat kuin suoraan nuorelta ja arvaamattomalta rynnäkkökiväärin kantajalta, mutta valitettavasti puheilla on enemmän katetta.

Pohjois-Korea on osoittanut, että halutessaan se pystyy organisoimaan melkein mitä tahansa. Nälänhädän poistaminen ei kuitenkaan ole ollut tärkeysjärjestyksen kärjessä. Merkitystä on vain johtajakultilla, joka jatkuu jo kolmannessa polvessa, mutta jonka todellinen taika on haihtunut.

Pelko panee pokkuroimaan

Sotilassoittokunta tauolla.
Paraatin jälkeen on aika hengähtää.Mika Mäkeläinen / Yle

Tinkimättömällä kurilla koossa pysyvä Pohjois-Korea on äärimmilleen viety isoveliyhteiskunta, jossa menestyminen perustuu pokkurointiin ja vasikointiin, verkostojen hyödyntämiseen ja häikäilemättömään valtion omaisuudella rikastumiseen.

Jäljellä on kulissien pönkitystä, teeskentelyä, kaksoiselämää, pelkoa ja raakaa selviytymistä maanalaisessa markkinataloudessa. Miten tällainen aikapommi puretaan?

Hyvä uutinen on se, että Pohjois-Korea haluaa itsekin purkaa aikapomminsa. Maassa tiedetään ihan hyvin, millaiseen umpikujaan se on sekä itsensä ajanut, ajautunut että ajettu.

Sisäisen uskottavuuden ja ulkoisen julkisuuskuvan takia mitään virheitä ei voida myöntää, mutta niistä voidaan silti yrittää ottaa oppia. Näin tehdään varovasti kun eliitin jälkikasvu opettelee yliopistoissaan markkinatalouden alkeita.

Kenraalien ansiomerkit.
Eliitti pitää huolen omistaan.Mika Mäkeläinen / Yle

Unettomuus hellittää - häipyykö horros

En ole menettänyt toivoani Pohjois-Korean suhteen. Kaikesta propagandasta huolimatta pohjoiskorealaiset ovat yhä avoimempia muulle maailmalle.

He haluavat oppia, miten hyvä ja tehokas yhteiskunta toimii. Luit oikein – miten hyvä ja tehokas yhteiskunta toimii.

Pohjois-Korea on niin syvällä, että suunta voi olla vain parempaan, vaikka sitten hitaasti. Luultavasti vierailen Pohjois-Koreassa taas ensi yönä, mutta ne unet eivät ole painajaisia, vaan enemmänkin kehittyviä arvoituksia.