Selkäsaunoja, laitoshoitoa ja lääkkeitä – masentuneesta Jorkesta tuli ystävien tuella toisten auttaja

Raja huolettomuuden ja helvetin välillä voi olla häilyvä. Jorkke ei välittänyt teini-ikäisenä mistään: edes poikakotiin joutuminen ei hetkauttanut. Myöhemmin rajut kokemukset purkautuivat masennuksena ja psykoottisuutena. Nyt hänen tarinansa on tv-sarjassa.

ilmiöt
Jorkke selvisi masennuksesta
Jorkke selvisi masennuksesta

Poikakodissa on iltalääkkeiden aika. Koko olemukseltaan kapinallinen Papillon istuu punkallaan ja huikkaa väärät lääkkeet huiviin – ottaen samalla ryypyn taskumatista. Pian Papillonia seuraa demoninen olento, hattumies, joka jahtaa poikaa ahtailla käytävillä. Hysteerinen teini talutetaan suljetun osaston vastaanotolle.

Kohtaukset ovat Ylen uudesta Sekasin-sarjasta, jonka katsominen tuntuu kajaanilaisesta Jorkesta eli Jorma Mattlinista vähintääkin hämmentävältä. Juuri hänen elämänkokemuksensa ovat yhden päähenkilön, Papillonin, tarinan taustalla. Jorkke avasi elämäänsä tositapahtumiin perustuvan sarjan tuotantoporukalle käsikirjoitusvaiheessa.

Se oli mahdollista, sillä toisin kuin muutamia vuosia sitten, nykyään 25-vuotias mies uskaltaa puhua kokemistaan asioista. Oikeastaan hänen täytyykin, sillä laitoshoidosta, masennuksesta ja psykoottisista oireista selvinnyt mies haluaa nyt auttaa muita. Saatuaan oman elämänsä järjestykseen hän alkoi vertaistukiohjaajaksi muille samankaltaisten ongelmien kanssa painiville nuorille.

Se oli aika vilkasta aikaa ja minulla meni lujaa.

Jorkke

Välillä se on kuin peiliin katsoisi, toteaa Jorkke. Vertaistukena toimiminen antaa paljon.

– Tuntuu luonnolliselta kohdata heitä, mua ei säikäytä se. Otan ihmisen tuohon kuin vanhan tuttavan, alan juttelemaan, että saadaan luottamus molempien välille.

– Silloin mietin, miten itse olin samassa tilanteessa ja miten selvisin, Jorkke lisää.

Teini, jota ei kiinnosta mikään

Jorken eloisasta olemuksesta päätellen ei uskoisi, kuinka vaikeat vaiheet mies on selättänyt. Jo Jorken lapsuus oli rauhatonta aikaa: perheen isä oli impulsiivinen ja arvaamaton. Isä viihtyi baareissa, toi kotiin maksullisia naisia ja antoi lapsille selkäsaunoja.

Jorkke oppi käärimään sätkän 9-vuotiaana. Samoihin aikoihin hän veti ensimmäiset känninsä. Rikkinäisestä lapsesta kasvoi vilkas nuori, jota ei kiinnostanut mikään – ei varsinkaan koulunkäynti.

– Se oli aika vilkasta aikaa ja minulla meni lujaa. Sellaista huoletonta elämää, vastuusta ei ollut tietoakaan, Jorkke muistelee.

Lääkkeet
Päihteet ja lääkkeet kuuluivat Jorken elämään jo teini-ikäisenä. Marko Melto / Yle

14-vuotiaana Jorkke pakeni kotoa. Seuraavana aamuna, isänpäivänä, Jorkke heräsi ensimmäisen kerran lastenkodista. Siitä alkoi koko maailmaa vastaan kapinoivan nuoren laitoselämä. Koulut vaihtuivat, Jorkke karkaili poikakodista ja poliisit taluttivat hänet yhä uudestaan takaisin.

– Mä en silloinkaan välittänyt mitä tulee eteen. Säännöt olivat tiukat: tehtiin kotitöitä ja pihahommia, joka toinen viikonloppu päästiin kotilomalle. Vapauksia ei ollut.

Kerran Jorkke sai unilääkkeen vuoksi voimakkaita harhoja, jonka seurauksena poika joutui suljetulle psykiatriselle osastolle. Siellä nuori joutui olemaan kaksi viikkoa. Suljetulta Jorkke palasi poikakotiin.

Onnenkyyneleitä matkalla Kajaaniin

Ennen 18-vuotispäiväänsä Jorkke oli siirretty erityisen tiukkamaineiseen poikakotiin. Hän muistaa vielä huoneensa: seinät oli päällystetty suosikkibändien ja -artistien julisteilla. Omissa huoneissa ei saanut olla päivisin, mutta illat Jorkke soitteli kitaraa ja haaveili.

– Viimeisessä paikassa annoin vähän löysää. Ajattelin, että olen loppuajan täällä, kohta täytän 18 ja sitten kaikki se laitoselämä on ohi.

Syntymäpäivänä kello oli viisi aamulla, kun auto starttasi. Se oli pakattu valmiiksi jo illalla: patja, keittiön tuoli ja iso jääkiekkokassi täynnä vaatteita. Vapauden tunne tuntui huumaavalta.

Yllättäen tuli Jaana, antoi mulle käden ja sanoi, että ylös sieltä.

Jorkke

– En ollut nukkunut sinä yönä ollenkaan. Kun paiskasin oven takanani kiinni, tuli ehkä elämän hienoimpia fiiliksiä. Kun matka kohti Kajaania alkoi, hymyilin paljon, oli siinä onnenkyyneleitäkin.

Uuden elämän ja alun oli tarkoitus alkaa Kajaanissa, jossa asui Jorken ystäviä. Se oli käännekohta, joka innosti, mutta viiden vuoden laitoselämän jälkeen myös pelotti.

Kajaanissa Jorkke nautti vapaudesta ja vanha elämä alkoi jäädä taka-alalle. Samalla kun työ- ja opiskeluasiat alkoivat järjestyä, alkoi tulla kuitenkin alamäkiä. Menneisyys alkoi palata mieleen ja läheisten kuolemat vetivät mielen matalaksi.

Teini, jota ei kiinnostanut mikään, oli nyt kasvanut nuoreksi aikuiseksi, joka välitti liikaakin. Jorkke masentui.

"Ilman sitä ihmistä en tiedä missä olisin"

Jorken masennus ilmeni kausittain. Vuodenajat vaikuttivat, pahimpina aikoina kaikki oli synkkää ja yksinäistä.

– Olet neljän seinän sisällä kaihtimet kiinni ja makaat sängyssä. Aamulla nouset, panet lääkkeet naamaan ja painut takaisin petiin. En uskaltanut lähteä ulos, en halunnut ketään kotiini edes käymään. Oli aika huono olo silloin.

Kun paiskasin oven takanani kiinni, tuli ehkä elämän hienoimpia fiiliksiä.

Jorkke

Masennusta hoidettiin aluksi psyykelääkkeillä, mutta ne eivät sopineet Jorkelle. Ne tuntuivat vain pahentavan tilaa: kaikki päässä pysähtyi, Jorkke oli jatkuvasti väsynyt ja tuijotteli vain eteensä.

Yksi ihminen on Jorkelle erityisen tärkeä, sillä tämä auttoi Jorkkea nousemaan takaisin pinnalle. Hän on Jaana Vanhala, joka työskentelee mielenterveyskuntoutujia auttavassa kulttuuripaja Marilynissä ja auttaa nuoria vapaaehtoisesti myös vapaa-ajallaan.

Kajaanilainen Jorma "Jorkke" Mattlin.
Kovia kokenut Jorkke nauttii nykyään täysillä elämästä.Julia Sieppi / Yle

Kun Vanhala tuli Jorken elämään, hän huomasi pian, ettei kaikki ole nuorella miehellä kohdallaan.

– Yllättäen tuli Jaana, antoi mulle käden ja sanoi, että ylös sieltä. Ilman sitä ihmistä en tiedä missä olisin ja mitä tekisin, Jorkke toteaa.

Siitä alkoi Jorken toipuminen. Aluksi omasta elämästä puhuminen vei vain syvemmälle synkkyyteen. Aikaa kuitenkin kului ja ystävien tuella Jorkke alkoi voida paremmin. Menneisyyden ahdistavat asiat alkoivat haalistumaan.

"Elämä on aika mukavaa"

Työpaikka, opiskelua, kuntosalia ja valtava halu auttaa muita. Nykyään, kolmisen vuotta myöhemmin, kaikki on hyvin. Miehellä ei ole suurensuuria tulevaisuuden haaveita tai paineita olla jotain. Elämä on hyvää nyt ja tässä.

– Elämä on aika mukavaa. Nautin elämästä tällä hetkellä paljon, Jorkke hymyilee.

Sekasin-sarjan jaksot hän on jo ahminut kaikki. Elias Westerbergin näyttelemän Papillonin toilailuja katsellessaan Jorkelle tulee kummallinen tunne. Tapahtumat tuntuvat tutuilta, mutta kuitenkin kaukaisilta.

– Aika paljon samaa sieltä löytyy. Enää Papillon ei ole sitä, mitä se silloin oli. Elämään on tullut vastuuta. Hän on aikuistunut.