Analyysi: Näytösoikeudenkäynnit, vankien vaihdot, propaganda – sodassa kaikki käy

Onko Ukrainan sankarilentäjän vapauttaminen käännekohta Venäjän ja Ukrainan suhteissa? Tuskinpa. Ulkomaantoimittaja Antti Kuronen muistuttaa, että taistelut Itä-Ukrainassa jatkuvat.

Ulkomaat
Nadija Savtšenko
Nadija SavtšenkoMaxim Romanov / EPA

Tähän on tultu Euroopassa. Kuin kunnon vakoojaleffassa valtionpäämiesten koneet lentävät naapurimaihin vaihtamaan sotavankeja.

Tosin tässä tapauksessa ei ole kyse fiktiosta. Venäjä ja Ukraina käyvät ihan oikeaa sotaa Itä-Ukrainassa, vaikka diplomatian tasolla vältetään sota-termin käyttämistä, Suomessakin.

Jokainen oikea sota tarvitsee symbolinsa. Ukrainalle Nadija Savtšenko on yksi tärkeimmistä. Hän on kansakuntaa yhdistävä tekijä, jonka valokuvia näkee ympäri Ukrainaa.

Siksi Ukrainan presidentin kone matkasi ihan oikeasti Venäjälle noutamaan kansallissankarin. Samaan aikaan Kremlin lähettämä kone haki kaksi venäläistä, erikoisjoukkojen sotilasta Ukrainasta.

Miksi Nadija Savtšenko on niin tärkeä Ukrainalle? Viruuhan Venäjän vankiloissa muitakin ukrainalaisia, kuten elokuvaohjaaja Oleh Sentsov.

Nadija Savtšenko oli jonkin verran tunnettu jo ennen Donbassin sotaa. Hän on Ukrainan ensimmäinen naispuolinen taistelulentäjä ja toiminut laskuvarjojääkärinä Irakissa Ukrainan rauhanturvajoukoissa.

Venäjän tukemat kapinalliset ottivat Savtšenkon kiinni heinäkuussa 2014 sodan alettua toden teolla. Samana päivänä kaksi venäläistä toimittajaa kuoli kranaatti-iskussa separatistien tiesululla.

Pari päivää kiinnioton jälkeen alkoi armoton propagandakampanja, jossa Savtšenko yhdistettiin toimittajien murhiin.

Venäjän tutkintalautakunta päätyi tarinaan, jonka mukaan Savtšenko oli kiipeämällä telemastoon onnistunut johtamaan kranaattitulta, joka tappoi toimittajat.

Kronologia kuitenkin puhkoo teorian, sanoo puolustus. Savtšenkon puhelimen teletiedot osoittavat, että hänet oli tuotu itäukrainalaiseen Luhanskin kaupunkiin jo ennen kuin venäläistoimittajat kuolivat toisaalla.

Venäläistutkijat keksivät, että Savtšenko oli salaa ylittänyt rajan Venäjälle pakolaiseksi tekeytyneenä. Olihan varsin outoa, että Savtšenko joutui Venäjälle, maahan joka oman kertomansa mukaan ei ollut osallinen sodassa.

Nämä näytöt on puhkottu ja kansainvälinen yhteisö on laajasti vaatinut Savtšenkon vapauttamista. Pitkän prosessin päätteeksi Savtšenko tuomittiin keväällä näytösoikeudenkäynnissä pitkään vankilatuomioon toimittajien murhasta.

Kansallissankariksi hän nousi uhmakkuutensa vuoksi. Vankeusaikana hän antoi toistuvasti kovia lausuntoja Venäjästä ja oli syömälakossa.

Kuluneen vuoden aikana Minskin aseleposopimuksesta on neuvoteltu varsin ponnettomasti. Raskaita aseita on jälleen ilmaantunut rintamalle ja Venäjän tukemat kapinalliset yrittävät kiivaasti vallata esimerkiksi teollisuusalueen Avdiivkassa.

Minskin aseleposopimuksen kohdista yksikään ei ole toteutunut. Eivät edes ne pienet asiat, kuten vankien vaihdot, puhumattakaan suurista asioista kuten se, että Ukrainan pitäisi saada Venäjän vastaiset rajat hallintaansa.

Savtšenkon vapauttaminen vaikuttaakin olevan Minskin kokoonpanon vahvimpia saavutuksia viime aikoina. Siitä on ilmeisesti sovittu Saksan, Ranskan, Ukrainan ja Venäjän valtionjohtajien puhelinkeskustelussa.

Kansainvälinen painostus onkin tekijä Savtšenkon vapauttamisen taustalla, mutta ei ainoa. Venäjällä on vahva intressi saada erikoisjoukkojensa sotilaat pois Ukrainasta. He ovat nolo muistutus siitä, että venäläissotilaita on kapinallisten alueilla Itä-Ukrainassa.

Vankienvaihto ei kuitenkaan itsessään muuta maailmaa. Esimerkiksi Viron ja Venäjän suhteet ovat edelleen jäässä, vaikka Venäjä vaihtoi pois kaappaamansa virolaispoliisin Eston Kohverin.

Ottaen huomioon Savtšenkon symboliarvon, onko vankien vaihto käännekohta Venäjän ja Ukrainan suhteissa?

Tuskinpa. Maanantai oli tämän vuoden verisin päivä Itä-Ukrainan sodassa. Seitsemän ukranalaissotilasta kaatui rintamalla.