Vanhojen raparperien etsintäkuulutus tuotti hienon tuloksen – 400 kasvia pääsee dna-tutkimukseen

Luonnonvarakeskus julkaisi vuosi sitten vanhojen raparperien etsintäkuulutuksen. Ilmoituksia yli 70-vuotiaista raparpereistä tuli useita satoja ja kansallista raparperikokoelmaa päästään mahdollisesti täydentämään jopa aivan uusilla lajikkeilla.

Kotimaa
Raparperiä talon seinustalla.
Raparperiä talon seinustalla.Elina Kaakinen/Yle

Luonnonvarakeskus (Luke) alkoi vuosi sitten etsiä vanhoja raparperejä ja haastoi suomalaiset ilmiantamaan kotipihoillaan vuosikymmeniä kasvaneet raparperit.

Tavoitteena oli saada täydennystä Luonnonvarakeskuksen raparperikokoelmaan. Kokoelma kaipaa täydennystä, koska sen näytteet on kerätty pieneltä alalta ja se on geneettisesti kapea.

Lukelle tuli nettisivujen kautta viime kesänä yli 750 ilmoitusta vanhoista raparpereista.

– Kuulutus tuotti todella mukavan tuloksen. 60 prosentttia ilmoitetuista kasveista on yli 70-vuotiaita, mikä olikin meidän toiveenamme. Lähestulkoon kaikki muutkin olivat yli 60-vuotiaita tai sitten sellaisesta ympäristöstä, että ne saattavat olla hyvinkin vanhoja, kertoo tutkija Merja Hartikainen Luonnonvarakeskuksesta.

Kokoelma täydentyy

Hartikaisen mukaan ilmoituksia on tullut ympäri Suomen ja kohtuullisen paljon myös Pohjanmaalta. Pohjanmaa oli yksi niistä alueista, joiden vanhat raparperit kiinnostavat erityisesti. Pohjanmaalta ei kansallisessa raparperikokoelmassa ole näytteitä ollenkaan.

Stalks of rhubarb.
Jyki Lyytikkä / Yle

Lisäksi Pohjanmaalla on aikoinaan ollut vireä puutarhakulttuuri ja Ruotsin läheisyyden vuoksi voidaan olettaa, että Pohjanmaalle on tullut raparpereja myös lahden takaa.

– Pohjanmaalla voi olla sellaisia vanhoja kantoja tai lajikkeita, joita ei ehkä muualta saada, toteaa Hartikainen.

Oli ankara työ miettiä ja valita ne raparperit, jotka pääsevät dna-tutkimukseen.

Merja Hartikainen

Ilmoitusten perusteella Lukessa on valittu 400 rapaperia, joista pyydetään lehtinäytteet. Valituille on lähetetty asiaa koskevat kirjeet tällä viikolla.

– Meillä on mahdollisuus tutkia 400 näytettä. Oli ankara työ miettiä ja valita ne raparperit, jotka pääsevät dna-tutkimukseen, kertoo Hartikainen, jonka mukaan valinta tehtiin kasvin iän ja kuvailutiedon perusteella. Valintaan vaikutti myös se, että näytteitä halutaan eri puolilta maata.

Luonnonvarakeskuksessa lehtinäytteet pakastetaan. Kesän ja syksyn mittaan niistä eristetään dna ja dna:lle tehdään analyysi, jossa käytetään mikrosatelliitteja. Analyysin perusteella tutkittavia raparpereja voidaan verata keskenään ja niitä voidaan verrata myöskin jo tunnettuihin lajikkeisiin.

– Ehkä joku raparperi saattaa saada jopa lajikenimen sen tutkimuksen ansiosta, innostuu Hartikainen.

Kiinnostavia tarinoita

Merja Hartikainen tähdentää, että ilmoitetut raparperit olivat kauttaaltaan kiinnostavia ja kaikista ilmoitetuista kasveista kannataa pitää hyvää huolta. Ei siis pelkästään niistä, jotka ovat nyt valikoituneet tutkittaviksi.

Ilmoitusten suuri määrä kertoo siitä, että raparperi on suomalaisille tuttu ja rakas kasvi.

Raparperi
RaparperiElina Kaakinen/Yle

– Se on se kasvi, joka on ollut pihalla tosi pitkään. Ja jos on niin onnekas, että on voinut lapsesta asti elää samassa pihapiirissä, niin raparperiin voi liittyä lapsuuden muistoja ja leikkejäkin, miettii Hartikainen raparperin suosiota.

Oma merkityksensä on varmasti silläkin, että raparperi nousee maasta varhain keväällä ja antaa satoa ensimmäisenä. Se on monelle kevään ja kesän merkki.

Etsintäkuulutus tuotti Luonnonvarakeskukseen myös paljon kiinnostavia ja kiehtovia tarinoita raparpereista. Raparpereja on siirretty pihalta toiselle ja usein osataan nimetä, keneltä kasvi on saatu, vaikka aikaa olisi kulunut vuosikymmeniä.

– Mielenkiitoisia kertomuksia saimme ja mielenkiintoisista paikoista, että kyllä tässä selvästi kulltturihistoria nivoutuu raparpereihin.

Hartikaisen mukaan raparperin tärkeydestä kertoo sekin, että sota-aikana juuri raparperi on ollut se kasvi, joka on haluttu ottaa mukaan, kun on jouduttu lähtemään evakkoon.