Näkökulma: Työaikalakiin tiivistyy ranskalaisten kaikki tyytymättömyys

Työlakiuudistuksen nostattama protestiaalto on karannut Ranskan hallituksen kontrollin ulottumattomiin. Ranskalaiset purkavat nyt pitkään kasautuneita paineita, joille heikko hallitus pakkolakeineen tarjoaa helpon syntipukin, kirjoittaa Pariisista Annastiina Heikkilä.

Annastiina Heikkilä Kuva: Yle

PARIISI Ranskassa ovat tänään torstaina lakossa osa lentoliikenteestä, junista, maantiekuljetuksista, rakennustyömaista, ydinvoimaloista ja öljynjalostamoista. 

Ihmiset ovat vihaisia, poliisiautoja palaa, bensaa ei saa, taksit eivät kulje, sähköntuotanto uhkaa vähentyä ja osa elintarvikkeista loppua. Varsinainen bordel, jopa ranskalaisessa mittakaavassa.

Hullunmyllyn syynä on uusi työlaki, jonka takia ammattijärjestöt ja osa kansalaisista ovat osoittaneet mieltään koko kevään.

Protestit ottivat lisäkierroksia toukokuussa sen jälkeen, kun sosialistihallitus hyväksytti työlain poikkeusmenettelyllä ohi parlamentin alahuoneen. Se oli epäsuosittua lakia ajavalta heikolta hallitukselta turhan riskialtis liike. 

Mikä uudessa työlaissa sitten ihmisiä näin kiehuttaa? Suomalaisesta näkökulmasta esitetyt uudistukset eivät ole vallankumouksellisia, mutta tiukasti säädellyssä Ranskassa ne näyttäytyvät vastuuttomina, etenkin kun esittelijänä on toiminut vasemmistopuolue. 

Uusi laki pyrkii piristämään Ranskan työllisyys- ja taloustilannetta keventämällä työlakia ja innostamalla yrityksiä näin uusien työntekijöiden palkkaamiseen.

Laki helpottaisi työntekijöiden irtisanomista yrityksen joutuessa talousvaikeuksiin, lisäisi paikallista sopimista ja mahdollistaisi näin esimerkiksi 35 tunnin työviikosta sekä lomista ja vapaista joustamisen. 

Ammattiyhdistysliikkeelle laki on tarjonnut mahdollisuuden voimannäyttöön.

Ranskalaisten työntekijöiden järjestäytymisaste on matala ja järjestöjen jäsenmäärä on edelleen laskenut. Viime viikkoina ääni on kuitenkin saatu kuuluviin, ärhäkkäämpänä kuin pitkään aikaan. Moni onkin puhunut ranskalaisten ammattijärjestöjen radikalisoitumisesta. 

Kansalaisille työlakimielenosoitukset ovat puolestaan väylä pitkään kasautuneen tyytymättömyyden purkamiseen. Huono taloustilanne, korkea työttömyys ja terrori-iskujen jälkeinen turvattomuus ovat sysänneet Ranskan hermostuneeseen tilaan. Etenkin moni nuori ranskalainen kokee tällä hetkellä syvää voimattomuutta sekä näköalattomuutta.

Barrikadeille nouseminen antaa edes jonkinlaisen kontrollin tunteen. Samalla vastoinkäymisille on löytynyt yhteinen syyllinen: Ranskan hallitus.

Sosialistihallitus on heikko ja hyvin epäsuosittu.

Se on joutunut vetämään pois merkittävän osan keskeisistä hankkeistaan kansalaisten vastustuksen takia ja työlaille saattaa käydä vielä samoin. Se veisi pääministeri Manuel Vallsin johtamalta hallitukselta ja presidentti François Hollandelta viimeisenkin uskottavuuden.

Protestit ovat paisuneet kuitenkin hallitsemattomiksi eikä kaoottiseen hulinaan ole enää varaa – jalkapallon EM-kisojen lähestymisen ja terrori-iskujen uhan takia. Ranskan hallituksella onkin edessään huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.

Jos työlakiuudistusta ei peruta, voitaisiin sen sisältöä vielä muuttaa. Moni vasemmistopoliitikko on ehdottanut lakiesityksen paikallisesta sopimisesta säätävän artiklan poistamista. Se vesittäisi kuitenkin lakiesityksen keskeisen idean eikä vielä takaisi protestien laantumista.

Lakiesitys voitaisiin myös avata kokonaan uudelle keskustelulle. Kannat ovat kuitenkin niin kärjistyneitä, että kompromissin löytyminen vaikuttaa tässä vaiheessa epätodennäköiseltä.

Hulinointi siis jatkunee, ainakin hetken aikaa. Samalla ranskalaiset seuraavat, kuka maata lopulta johtaa: Presidentti Hollande yhdessä pääministeri Vallsin kanssa vai suurimman ammattijärjestön CGT:n johtaja Philippe Martinez.