Kaikki kaivokset eivät ole talvivaaroja: Kestävä kaivostoiminta on mahdollista

Kaivosteollisuus rajaa itsekin luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot pois agendalta

talous
Keskustan kansanedustaja Mirja Vehkaperä
Keskustan kansanedustaja Mirja Vehkaperä kaipaa kaivostoimintaan ennen kaikkea pääomaa, joko yksityistä tai valtion pääomaa. Hänen mielestään myöskään kaivosteollisuutta koskevassa lupa- ja valvontahallinnossa resurssit eivät ole kohdallaan. Timo Sipola / Yle

Talvivaaran varjo on piirtynyt koko suomalaisen kaivosalan ylle. Vaikka suurin osa kaivosalan toimijoista on hoitanut toimintansa ympäristön suhteen asiallisella tavalla, alan imago on kärsinyt.

– Nuoria on vaikea rekrytoida alalle, toteaa professori Saija Luukkanen Oulu Mining Schoolista.

Kestävä kaivostoiminta on kuitenkin mahdollista. Se todettiin Oulussa torstaina Pohjoinen teollisuus-messuilla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa missä muun muassa kaivosteollisuus, sen sidosryhmät ja poliitikot pohtivat kestävän kaivostoiminnan edellytyksiä. Järjestäjänä oli Kestävän kaivostoiminnan verkosto.

Neutraalia vuoropuhelua

Tämä kaksi vuotta sitten Sitran tuella perustettu verkosto toimii kaivosalan ja sen sidosryhmien jatkuvana keskustelu- ja yhteistyöfoorumina. Se kehittää ja räätälöi Suomeen sopivia työkaluja vastuullisemman ja kestävämmän kaivostoiminnan edistämiseksi sekä eri elinkeinojen välisten synergioiden hyödyntämiseksi ja konfliktien ehkäisemiseksi.

Teollisuusmessujen kainalossa käytiin mielenkiintoista vuoropuhelua kaivosalan, luonnonsuojelun, poronhoidon ja poliitikkojen kesken. Matkailun edustusta paneelissa ei syystä taikka toisesta ollut. Voimakkainta kaivosalan vastakkainasettelu onkin ollut viime aikoina nimenomaan matkailuelinkeinon kanssa.

Suuresta osasta luonnonsuojelualueita vallitsee yhteisymmärrys

Entinen ympäristöministeri, Vihreän liiton puheenjohtaja Ville Niinistö pitää kaivosteollisuuden itsesääntelyä kaikkein tärkeimpänä asiana sekä todellisen kestävyyden että alan imagon kannalta.

– Ala on jakaantunut. Siellä on paljon toimijoita, jotka tekevät paljon. Heitäkin harmittaa se että sitten on näitä ongelmakohtia. Minä toivoisin että ala pystyisi nostamaan kaikkien suoritusta, sanoo Niinistö.

Tilaisuudessa puhuttiin paljon siitä missä kaivostoimintaa on kestävää harjoittaa. Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela totesi yleisön joukosta, että teollisuus itsekin rajaa luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot pois agendalta. Entinen ympäristöministeri on tässä asiassa jyrkempi.

– Luonnonsuojelualueet, kansallispuistot ja Natura-alueet ovat sellaisia joihin ei kannattaisi kaivosta edes yrittää perustaa. Nyt keskustellaan siitä että olisiko joitakin kevyemmän suojelun alueita, kuten Metsähallituksen omalla päätöksellä suojellut alueet tai metsälain perusteella suojellut alueet joilta ei ole listattu erityisiä luontoarvoja, ja minne kaivoksia voisi perustaa. Näiden osalta kannattaa keskustella paikallisten ihmisten, ympäristöväen, matkailuelinkeinon ja muiden elinkeinojen kanssa että onko se mahdollista, listaa Niinistö.

Kansallinen kaivosyhtiö ja lupahallinnon resurssointi

Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jari-Pekka Teurajärvi korosti valtion rahoituksen merkitystä ja kansallisen kaivosyhtiön tarvetta Ruotsin LKAB:n malliin.

– Näin saataisiin työtä ja yhteiskuntavastuuta. Jos se onnistuu Ruotsissa, miksi se ei onnistuisi meillä. Myös tutkimusta ja tuotekehitystä olisi tuettava verovaroin, linjaa Teurajärvi.

Keskustan kolmannen kauden kansanedustaja Mirja Vehkaperä kaipaa kaivostoimintaan ennen kaikkea pääomaa, joko yksityistä tai valtion pääomaa. Hänen mielestään kaivosteollisuutta koskevassa lupa- ja valvontahallinnossa resurssit eivät ole kohdallaan.

– Itsekin olen ympäristövaliokunnassa ollut, niin koko ajan on huudettu resurssien perään, eli tarvitaan lisää jotta sujuvoitetaaan myös juoksutusta tuolla lupavalvontaprosesseissa ja siellä on aikaa keskittyä asioihin.

Meneillään olevassa aluehallintouudistuksessa asiantuntijuutta ollaan keskittämässä. Vehkäperän mukaan ei kuitenkaan pelkästään Helsinkiin. Hän ei kuitenkaan usko, että resurssit kokonaisuutena kasvaisivat.

– Sitä ei uskalla luvata koska valtion talous on tiukoilla. Mutta jos ja kun asioita tehdään uudella tavalla, niin se vapauttaa resursseja jostakin muualta, muotoilee Vehkaperä.

Pohjoinen luonto on herkkää

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava korostaa arktisen luonnon ekosysteemin häiriöherkkyyttä. Hänkin peräänkuuluttaa kaivosalalta laajempaa vastuullisuutta kuin mitä laki sinänsä edellyttää.

- Pohjoisessa on erityinen tarve toimia vastuullisesti. Vastuullinen yhtiö ei luonnonsuojelualueilla malmeja etsi. Luonnonsuojelualueita ei voi siirtää ja erittäin harvoin myöskään korvata, toteaa Sulkava.

Kaivosteollisuudesta on aina haittaa poronhoidolle enemmän tai vähemmän hankkeesta ja paliskunnasta riipppuen.

– Nämä haitat pitää pyrkiä kompensoimaan. Tietysti on myös hankkeita jotka eivät ole mahdollisia sovittaa yhteen poronhoidon kanssa, kuten Sokli. Se ei nykysuunnitelmien muodossa vain kerta kaikkiaan käy, sanoo Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila.

Närästystäkin ilmeni

Muutamissa yleisöpuheenvuoroissa nostettiin esille kaivosalan itsensä tekemä ympäristöasioihinkin liittyvä selvitystyö, auditointi ja vertailu. Osaa kuulijoista selvästi närästi erityisesti juuri kaivosalan vastuullisuuden nostaminen tikun nokkaan. Pohdittiin sitä sovelletaanko kaivosalaan erilaisia vastuun mittareita kuin metsätalouteen, teollisuuteen, matkailuun tai ylipäätään kaikkeen inhimillisen toimintaan.