Tiitus syntyi kaksi kuukautta ennen aikojaan: "Jotenkin niin hirvittävän valmis pieni ihminen jo ihan heti"

Maaliskuun viimeisillä tosi liukkailla keleillä tapahtui hurjaakin hurjempi juttu. Sellainen mitä ei tarvitsisi raskaana olevalle naiselle tapahtua. Suvi Toikkanen liukastui portaillaan, meni rähmälleen hengenvaarallisesti. Ambulanssi vei tajuttoman naisen Keski-Pohjanmaan keskussairaalaan ja hätäsektiolla syntyi pikkuinen poika. Raskausviikkoja oli täynnä 30.

Kotimaa
Keskosvauva äitinsä sylissä.
Juha Kemppainen / Yle

Nyt Toholammin Sykäräisissä, omassa tuvassaan sohvan nurkassa istuu aurinkoinen Suvi Toikkanen. Sylistä kuuluu vain tasaista tuhinaa ja välillä pienen pieni mähkäisy, joka osoittaa sen, että nuoren herran mahaa saattaa huikopalaksi juotu äidinmaito hiukkasen kipristää. Pikkuinen Tiitus Hermanni sai oman nimen vastikään järjestetyissä ristiäisissä. Elettyä elämää hänellä on takanaan parin kuukauden verran, vaikka ihan virallinen laskettuaika onkin juuri näinä päivinä.

Suvi Toikkanen kaatui omalla pihallaan pahan kerran maaliskuun viimeisillä liukkailla. Takaisin sisään kontatessaan hän aavisti, että nyt kävi pahasti. Aviopuoliso hälytti ambulanssin paikalle ja samaa kyytiä raskaana ollut, jo tajuttomaksi mennyt Suvi päätyi hätäsektiopöydälle. Pikkuinen vain puolitoistakiloinen, mutta terve poika syntyi raskausviikolla 30. Yleensä raskausviikkoja on nelisenkymmentä ja joillakin jopa 42.

Näistä keskosista sen kasvun kiihkeyden huomaa jotenkin ihan erityisesti.

– Olihan hän syntyessään pieni, mutta jotenkin niin hirvittävän valmis pieni ihminen jo ihan heti. Liian aikaisinhan hän syntyi, muistelee Suvi parin kuukauden takaista aikaa.

Ennenaikaisesti syntyvän vauvan kasvu muutamassa kuukaudessa on hurjan huimaa. Neuvolassa mitattu parin kuukauden ikäinen Tiitus-poika painaa jo kolme ja puoli kiloa ja on viisikymmentä senttiä pitkä.

– Voi miten se vauvan kehittyminen ja kasvaminen onkaan niin kiihkeää näinä ensimmäisinä viikkoina. Jo vauvan ihokin jotenkin muuttuu niin paljon. Näistä keskosista sen kasvun kiihkeyden huomaa jotenkin ihan erityisesti.

Keskosvauva Tiitus Hermanni äitinsä Suvi Toikkasen sylissä. Vanhemmat lapset lukevat satukirjaa taustalla.
Juha Kemppainen / Yle

Viides raskaus ja jo toinen keskosena syntynyt vauva, pitävät arjen kiireisenä.

– Viidestä lapsista vanhin on toisella luokalla koulussa ja nuorin tuhisee sylissä parin kuukauden ikäisenä, sekä lypsykarjatila takaavat sen, että päivät ovat täynnä töitä. Kiitollinen olen joka ainoasta lapsestamme. Elämä on ihanaa, eikä tarvitse miettiä mitä seuraavaksi tekee. Jos jotakin toivoisin, niin vuorokauteen enemmän tunteja, niin ennättäisi saada enemmän valmiiksi, nauraa suurperheen äiti.

Toinen keskonen opetti pelkäämään

Niinhän siinä useasti käy, että itse elämä pääsee pääsee yllättämään. Toikkasen suurperheen arjen mullisti taas hetkeksi aikaa jo toinen keskosena syntynyt vauva. Nyt syynä oli äidin kaatuminen, yleensä ennenaikaiseen synnytykseen syy jää hämärän peittoon. Ensimmäinen keskonen Toikkasen perheeseen syntyi muutama vuosi sitten, kun nyt jo eskarilaiseksi kasvanut Hilda tyttö päätyi maailmaan raskausviikolla 26. Syntyessään pieni tyttö painoi vain 755 grammaa.

– Syntyessään hän oli niin pieni, että mahtui mieheni kämmenelle makoilemaan. Ei sitä kuitenkaan osannut mitään pelätä silloin. Kaikki oli jotenkin niin uutta ja outoa, kertoo Suvi Toikkanen.

Toisen keskoslapsen kanssa on osannut pelätä ihan eri asioita ja onneksi myös niitä nyt tulemattomia takapakkeja. Keskosvauva vaatii paljon sekä perheeltä, sukulaisilta kuin koko ympäristöltäkin.

Elämä on ihanaa, eikä tarvitse miettiä mitä seuraavaksi tekee. Jos jotakin toivoisin, niin vuorokauteen enemmän tunteja, niin ennättäisi saada enemmän valmiiksi.

- Ainahan se tuo uutta näkökulmaa elämään. Kaikeksi onneksi meillä on tämä lähipiiri sellainen, että olemme saaneet apua ja arjen rullaamaan, kiittelee Suvi.

Tuttavilta Toikkanen toivoo ymmärtämistä. Vaikka kuulumisien vaihtaminen on tärkeää, niin toiveena on, että kauhisteltaisiin hitusen vähempi. Eikä aloitettaisi ensimmäisenä kauhistelemaan.

– Totta kai ne ovat olleet kaikki tunteet läsnä. Avuttomuuden tunteet, mutta myös se tietoisuus, että tästä mennään eteenpäin eikä jäädä junnaamaan. Kaikki tämä on palauttanut taas tähän elämään kiinni ja osoittanut sen, että eletään juuri nyt ja tässä hetkessä. Tehdään ne ihanat asiat juuri nyt eikä sitten joskus.