1. yle.fi
  2. Uutiset

Ei oikeuksia, ei edes nimeä – Myanmarin sorretuin vähemmistö odottaa demokratian hedelmiä

Myanmar sai vapaat vaalit ja siviilipresidentin, mutta kurjuudessa elävälle rohingyavähemmistölle ei ole luvassa ainakaan nopeita parannuksia. Yle Uutisten haastattelema myanmarilainen demokratia-aktivisti Thuzar Thant panee toivonsa kansalliseen vuoropuheluun, jollaista Myanmarissa ei ole koskaan käyty.

Ulkomaat
Vakavailmeinen nainen käytävällä.
Rohingyanainen pakolaisena Acehissa Indonesiassa.Dedi Sinuhaji / EPA

Myanmarin demokratiaprosessi on viime vuosina tuonut maahan monia merkkejä, jotka länsimaalaisten mielestä epäilemättä kertovat vapaudesta: on päästy maksamaan Visa-kortilla ja katsomaan YouTube-videoita, ja Coca Colaakin on alettu pullottaa Myanmarissa.

Mikä tärkeämpää, oppositiojohtaja on vapautettu pitkästä kotiarestista, syksyllä järjestettiin vapaat vaalit, ja tästä keväästä asti maalla on ollut siviilipresidentti. Monien vähemmistöjen aseryhmien kanssa on päästy aselepoon kuusi vuosikymmentä jatkuneessa sisällissodassa, ja kansallinen rauhandialogi on julistettu alkaneeksi.

Thuzar Thant
Thuzar Thant on Helsingissä Suomen Lähetysseuran vieraana.Anniina Wallius / Yle

Rauhan ja demokratian eteneminen on kuitenkin edelleen kuin horjuva palikkatorni. Yhden osasen varomaton liikuttaminen voi aiheuttaa odottamattomia seurauksia – etenkin, kun näennäisesti syrjään vetäytyneellä armeijalla on edelleen ratkaisevan paljon valtaa.

Armeija on pitänyt itsellään keskeiset palikat: 25 prosenttia parlamenttipaikoista ja kolme tärkeää ministerinsalkkua sekä yhden varapresidentin paikoista.

Armeija voi ottaa, minkä on antanut

Armeija suvaitsee demokratisoitumista, koska nykytilanteessa sillä on aika lailla kaikki, mitä se haluaa, arvelee Euro-Burma Officen ohjelmakoordinaattori Thuzar Thant. Hallituksen avainpaikkojen ja parlamentin neljänneksen lisäksi upseereilla on myös taloudellinen valta.

– 80–85 prosenttia vauraudesta on parillakymmenellä perheellä, jotka ovat asevoimien johtajien sukua, Thuzar Thant kertoo.

Armeija on sanonut luopuvansa poliittisesta vallasta, jos siirtymävaihe sujuu ongelmitta.

– Niin se sanoo, mutta armeija on antanut demokratian ja voi ottaa sen myös pois. Siksi sen kanssa on edettävä varoen, Thuzar Thant sanoo.

Rohingya-vähemmistöltä puuttuu kaikki

YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan rohingyat ovat yksi maailman sorretuimmista vähemmistöistä – jopa sorretuin. Monet ovat yrittäneet paeta kurjuutta ja väkivaltaista kohtelua, mutta elämä pakolaisleireissä on useimmiten vielä pahempaa.

Vuosi sitten rohingyat ylittivät hetkeksi länsimaiden uutiskynnyksen, kun ihmissalakuljettajat jättivät heitä tuuliajolle merelle, eivätkä rantavaltiot halunneet ottaa heitä vastaan.

– Heillä ei ole paikkaa mihin mennä. Mikään naapurimaa ei huoli heitä. He ovat olleet ansassa niin monta sukupolvea, ettei heillä ole mitään, Thuzar Thant sanoo.

Islaminusko leimaa erilaiseksi

Nimi, jolla runsaan miljoonan ihmisen rohingyavähemmistöä tulisi tai saisi kutsua, symboloi koko kysymystä. Hallituksen mielestä heille ei kuulu kansallista nimeä ollenkaan, toisin kuin 135 muulle vähemmistölle.

Kanta on sama kuin Myanmaria hallinneella juntalla: vaikka sukujuuret olisivat Myanmarissa jo sukupolvien ajalta, rohingyat ovat rajanaapurista Bangladeshista tulleita laittomia siirtolaisia, bengalilaisia. Ilman kansalaisuutta heillä ei ole vähäisiäkään oikeuksia.

Heidän suurin syntinsä buddhalaisen valtaväestön silmissä on islaminusko. Kristityt ovat aina olleet muslimeja suvaitumpi vähemmistö. Nykytilanteessa Myanmarin muslimeja leimaavat myös muun maailman islamistiset terroristiliikkeet, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä niiden kanssa.

Rauhannobelistin viileys kummastuttaa ulkomailla

Oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi vei Kansallisen demokratian liiton NDL:n murskavoittoon viime marraskuun vaaleissa, ja vaikka perustuslaki estikin häntä nousemasta virallisesti hallituksen johtoon, ohjakset ovat tosi asiassa hänen käsissään.

Suu Kyi on Myanmarissa demokratian ikoni. Länsimaissa hänen kuvaansa hämmentää se, ettei Nobelin rauhanpalkinnon saaja ole ottanut kantaa rohingyavähemmistön puolesta.

Liika tunteilu termeillä ei auta järkevien ratkaisujen etsinnässä, Suu Kyi sanoi tällä viikolla ja kehotti luopumaan molemmista nimistä, niin rohingyasta kuin bengalilaisesta. Viileältä tai jopa kolealta vaikuttava asenne ei kuitenkaan välttämättä ole sitä, miltä se näyttää.

– Aiemman hallituksen puolueet lietsoivat epäluuloa sanomalla, että NDL antaa tehdä Myanmarista muslimivaltion. Aung San Suu Kyin on edettävä taiteillen ja vältettävä ärsyttämästä enemmistöä, Thuzar Thant kertoo.

Fundamentalistimunkit ovat avainasemassa

Yhteen kietoutuneet uskonto ja kansallismielisyys ovat räjähdysherkkä yhdistelmä yhteisöissä, joissa on fundamentalistimunkkeja lietsomassa leimahduksia.

– Etenkin maaseudulla nämä munkit ovat vahvassa asemassa. He ovat paljon vaikutusvaltaisempia kuin viranomaiset ja heillä on laajat verkostot.

Thuzar Thant kertoo muutaman viikon takaisista tapahtumista Kayinin osavaltiossa. Satojen kyläläisten avustama fundamentalistimunkki rakensi pienen buddhalaispyhäkön kristittyjen anglikaanikirkon alueelle ja pian toisen lähelle muslimien moskeijaa. Viranomaiset eivät lupauksistaan huolimatta estäneet häntä, vaan päinvastoin lahjoittivat alueet buddhalaisyhteisöille.

Koska kristittyjen ja muslimien johtajat kuitenkin kieltäytyivät provosoitumasta, räjähdykseltä säästyttiin. Munkki levitti bensiiniä, mutta muut kieltäytyivät sytyttämästä tulitikkua, Thuzar Thant kuvailee käytöstä, josta hän toivoo esimerkkiä.

Kiirehtiä ei voi

Räjähdysherkkyyttä ruokkii myös se, että myös valtaväestö on usein erittäin köyhää. Rakhinen osavaltiossa, jossa vuodatettiin vuonna 2012 rajusti verta, monien enemmistöön kuuluvien tilanne on vähemmistöä parempi vain siltä osin, ettei kukaan yritä työntää heitä pois maasta, Thuzar Thant sanoo.

Hän toivoo, että uusi hallitus avaa kansainvälisille avustusjärjestöille aiempaa paremmat mahdollisuudet työskennellä Myanmarissa.

Rohingyavähemmistön suosimiseksi tulkittu avun kohdentaminen voi kuitenkin entisestään tulehduttaa tilannetta erittäin jakautuneissa yhteisöissä, joissa muutkin ovat köyhiä. Järjestöjen tulisi herättää yhteisöjen vuoropuhelua, jota Myanmarissa ei ole koskaan ollut, hän sanoo.

Rakenteiden pystyttäminen vie aikaa, ja ratkaisut vaativat systemaattista työtä, mutta hitaasti etenemällä päästään lopulta myös ratkaisemaan rohingyakysymys, Thuzar Thant toivoo.

Niille, joilla on Myanmarin kansallisuus (sillä heitäkin on), se tarkoittaisi tasavertaista kohtelua muiden kansalaisten lailla; muiden osalta neuvoteltaisiin Bangladeshin kanssa. Thuzar Thant kertoo, että maiden välillä on jo käyty joitakin keskusteluja, vaikka Bangladeshkaan ei ole järin halukas vastaanottamaan kansalaisuudettomia. Ratkaisuihin menee vielä hyvin kauan aikaa, hän myöntää.

Thuzar Thant osallistuu lauantaina Helsingissä Maailma kylässä -festivaalin (siirryt toiseen palveluun) keskusteluun** Myanmar – muutoksen vuosi 2016: kohti demokratiaa ja rauhaa?**

Lue seuraavaksi