Purjehduskurssit ovat nyt aallonharjalla – nämä perustaidot kannattaa hallita vesillä liikkuessa

Veneilykauden käynnistymisen myötä myös purjehduskurssit ovat nyt pullollaan väkeä. Tarjolla on opetusta niin vasta-alkajille kuin kokeneemmillekin vesilläliikkujille. Kattavasta kurssitarjonnasta huolimatta erilaiset onnettomuudet ja vahingot ovat arkipäivää vesillä liikkuessa.

Kotimaa
Purjeveneily on suosittu tapa liikkua vesillä.
Purjeveneily on suosittu tapa liikkua vesillä.Petri Aaltonen / Yle

Veneilykausi on alkanut, ja sen myötä on tärkeää hallita vähintään perusasiat vesillä liikkuessa. Purjehduksen kursseja järjestetään niin vasta-alkajille kuin kokeneemmillekin vesilläliikkujille.

Yksi suurimmista koulutusta järjestävistä tahoista on Kesäpurje Oy. He järjestävät Helsingissä noin viisikymmentä kurssia veneilykauden aikana. Osallistujia on enemmän kuin on paikkoja.

– Ainakin toistaiseksi suosio on ollut kasvussa. Lisäksi naiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita purjehduksesta, siksi järjestämmekin nykyään myös ainoastaan naisille tarkoitettuja kursseja, sanoo veneilykouluttaja Jarmo Aaltonen.

Koulutus jakaantuu kolmeen portaaseen. Ensimmäisellä tasolla, eli purjehtijakurssilla harjoitellaan purjehduksen perusasioita ja vasta sen suoritettuaan voi siirtyä seuraaville tasoille. Siitä siirrytään saaristopäällikkökurssille, ja sen kautta viimeiselle tasolle, eli rannikkopäällikkökurssille.

Perimätiedon ketju on katkennut

Purjehtijakurssi alkaa parin illan mittaisella teoriaosuudella, jossa käsitellään muun muassa veneen rakennetta, erilaisten solmujen tekoa ja purjeiden viikkausta. Nopeasti päästään kuitenkin itse asiaan, eli purjehdukseen. Taitojen opettelu käytännön tasolla on tehokkain keino harjaantua purjehtimisessa sekä navigoinnissa.

– Aiemmin purjehdustaidot siirtyivät ikään kuin perimätietona eteenpäin, mutta tämä ketju on valitettavasti katkennut. Tästä syystä purjehdus- ja navigointikursseja tarvitaan entistä enemmän, kertoo Aaltonen.

Käytännön taitoja opetellessa haetaan varmuutta lukuisten toistojen kautta. Merellä olosuhteet vaihtelevat ja muita veneilijöitä liikkuu runsain määrin.

– Tärkeintä on hallita ainakin väistämissäännöt ja turvallisuusasiat. Lisäksi tuulitietoisuus on merkittävä osa purjehtimista, sanoo Aaltonen.

Hän suosittelee kursseja myös muillekin kuin purjeveneilijöille. Moottoriveneilijät saattavat pitää purjeveneiden tekemiä liikkeitä erikoisina ja arveluttavina, vaikka ne useimmiten ovat suunniteltuja. Koko veneilyturvallisuuden parantamiseksi kaikilla veneilijöillä tulisi olla perusasiat hallussa, muuten onnettomuusriski on väistämättä suurempi.

Teknologia ei korvaa perinteisiä merikarttoja

GPS-paikantimien lisäksi nykyään tabletteihin ja älypuhelimiin on saatavilla suuri valikoima erilaisia kartta- ja navigointisovelluksia. Fyysinen merikartta on tästä huolimatta tärkeä osa vesillä navigointia.

Merikartasta on osattava erottaa ainakin, mikä on maata ja mikä vettä. Kartta sisältää myös paljon erilaisia merkkejä, jotka kertovat vesillä piilevistä vaaroista. Vesi näyttää pinnalta katsottuna turvalliselta, mutta kartasta näkee veden alla piilevät vaarat. Tällaisia veneilyä vaarantavia tekijöitä ovat muun muassa matalikot, kivet ja jopa hylyt.

– GPS-paikantimet ja muut mobiililaitteet ovat hyviä navigoinnin apuvälineitä. On syytä kuitenkin osata perinteinen karttanavigointi ja uskoa omia silmiään, eikä tuijottaa vain näyttöruutua, sanoo Aaltonen.

Hän korostaa myös, että esimerkiksi GPS-paikantimissa tarkastellaan helposti liian laajaa aluetta. Tällöin kuvasta saattavat kadota kivikot, matalikot ja jopa pienet saaret. Pelkkään teknologiaan luottaminen saattaa siis johtaa karille ajoon.

Laajasta kurssitarjonnasta huolimatta veneilyvahingoilta ja -onnettomuuksilta ei vältytä. Taitojen puute ja liiallinen riskinotto johtavat siihen, että onnettomuuksia sattuu. Meripelastus ja Rajavartiolaitos ovat siis työllistettyinä jatkuvasti myös erilaisten pelastustehtävien puitteissa.

– Tarkkoja lukumääriä en osaa sanoa, mutta niitä sattuu päivittäin. Pienempiä osumia sattuu ihan koko ajan. Ajetaan vähän liian suurella riskillä, kun ei tiedetä eikä tunnisteta näitä vaaran paikkoja, sanoo Aaltonen.