Koe uusi yle.fi

Mahduin kuin mahduinkin Moskovan alamaailmaan

Moskovan alla virtaa tunneleihin piilotettuja jokia. Kirjeenvaihtajamme Kerstin Kronvall kävi sellaisessa kahluuretkellä. Tunnelissa ei haissut pahalle eikä näkynyt rottia.

Ulkomaat
Privet! Kerstin Kronvall
Yle

En ihan täysin ymmärtänyt mitä tein, kun varasin opastetun kierroksen Moskovan maanalaista Neglinnajajokea pitkin.

Olin nimittäin kuvitellut, että maan alle laskeuduttaisiin jonkun huoltotornin portaita pitkin. Muuta me menimmekin tunneliin tavallisen, pyöreän, kadussa olevan luukun kautta.

Retki alkoi tapaamisella metroaseman edessä. Meitä oli oppaan lisäksi vain kolme: Pavel-niminen mies ja hänen noin 12-vuotias Polina-tyttärensä sekä minä. Oppaanamme oli Kirill, joka kantoi varusteemme repussa selässään.

Retken olin tilannut verkosta Facebook-virtaani ilmestyneen mainoksen kautta. Tapaamispaikan opas ilmoitti samana päivänä tekstiviestillä.

Pienessä puistikossa Kirill jakoi meille polviin asti ulottuvat suojasaappaat, otsalamput ja näppyläsormikkaat. Sitten hän otti repustaan rautaesineen, jolla hän nosti suojaluukun pois, ja osoitti pientä reikää maassa.

– Näytän teille, miten tänne laskeudutaan, hän sanoi ja istuutui reiän reunalle.

Täältä avautuu kulku maan alle.
Täältä avautuu kulku maan alle.Kerstin Kronvall / Yle

Olin täysin varma, etten edes mahtuisi siitä läpi. Harmittelin itsekseni summaa, jonka olin retkestä maksanut. Mutta ei mitään ongelmaa: sinne sujahdin maan alle kuin mikäkin remonttimies!

Alhaalla oli kovin kostea ilma ja edellispäivän sateesta johtuen joessa oli myös melko paljon vettä. Pohja oli paikoin liukas ja suurissa suojasaappaissa sai astella varovasti.

Olin odottanut pahaa hajua, mutta siellä tuntui vain hieman kellarinomaista tunkkaisuutta. Silmälasit huurtuivat aluksi vesihöyryistä, mutta sen jälkeen oli ihan hyvä olla. Valokuvia oli vaikeaa ottaa, koska oli niin sumuista.

Tällaiset suojasaappaat puettiin jalkaan.
Tällaiset suojasaappaat puettiin jalkaan.Kerstin Kronvall / Yle

Neglinnajajoella oli keskeinen merkitys, kun Moskovan Kremlin paikka valittiin. Kreml rakennettiin Moskovajoen ja Neglinnajan väliin. Ensimmäiset merkinnät linnoituksesta tällä paikalla ovat jo 1000-luvulta.

Kreml muuten tarkoittaa linnoitusta kaupungin sisällä, ja kremlejä on monessa muussakin kaupungeissa kuin Moskovassa.

Neglinnaja haluttiin alun perin piilottaa siksi, että se ei niinkään suojellut Kremliä viholliselta vaan esti kaupunkia laajentumasta länteen.

Rakenteita joen päälle tehtiin monessa eri vaiheessa ja eri materiaaleista. Nykyisin joki kulkee tunnelissa Moskovan alla kahdeksan kilometriä.

Tällaista tikasta pitkin pitää pelastatutua, jos veden pinta tunnelissa nousee.
Tällaista tikasta pitkin pitää pelastatutua, jos veden pinta tunnelissa nousee.Kerstin Kronvall / Yle

Me retkeläiset laskeuduimme maan alle Tsvetnoi bulvar -kadun lähellä ja kävelimme aina keskustan Metropol-hotellille asti. Matkaa kertyi yhteen suuntaan noin 2,5 kilometriä.

Siellä vedessä kahlatessamme Kirillin kertoessa eri tiililajeista ja rakennushistoriasta minua valtasi kauhu.

Mitä jos täällä on rottia? Juuri silloin Kirill kertoi, ettei näissä tunneleissa ole edes hiiren hiirtä, koska täältä ei löydy syötävää. Naapuritunnelissa, jossa virtaa viemäri, on sen sijaan runsaasti lihavia, kiiltäväturkkisia siimahäntiä.

Näin kyllä yhden suurikokoisen vastenmielisen eläimen – valtavan ison torakan. Sinänsä se ei edes inhottanut, tunsin olevani vieraana sen kodissa.

Yhdessä kohdassa tunnelia oli vesiputous.Tunneli jatkui alempana ja luiskaa pitkin piti laskeutua tukeutuen kattoon kiinnitettyyn köyteen. Siinä hommassa suojasaappaani hörppivät kunnolla vettä, joten loppumatkan askeleeni olivat painavammat.

Yllätyin suuresti, kun Kirill kertoi,että Moskovassa virtaavaa maan alla jopa 80 jokea katurakenteisiin piilotettuina. Varsinaista vesistöjärjestelmää tämä miljoonametropoli on siis aikanaan ollut.

Pakoreitti on kovin ahdas.
Pakoreitti on kovin ahdas.Kerstin Kronvall / Yle

Neglinnajaan tutustuminen ei ollut mikään hetken päähänpisto. Joki maan alla on kiehtonut minua aina siitä asti, kun parikymmentä vuotta sitten luin Vladimir Giljarovskin kirjan Moskovan muistoja vuodelta 1926.

Kirjassa hän kirjoittaa joen saastaisuudesta ja huonosta vaikutuksesta ihmisten terveyteen. Hänen kirjoituksensa perusteella jokea alettiin puhdistaa ja entistä laajempi osa siitä peitettiin.

Maanalaisella retkellä tulimme yhä matalampiin osiin ja yhtäkkiä edessä oli vain noin 80–90 senttiä korkea tunnelinpätkä. Totesin, ettei sellainen ole minua varten. Olisin päässyt siitä läpi vain kontaten ja pohjalla virtasi sen verran paljon vettä, etten sellaiseen ryhtynyt.

Muu porukka kävi katsomassa jotakin tunnelin päässä ja palasi sitten jatkamaan matkaa isommassa tunnelissa.

Tällaista retkeä ei voi tehdä sadesäällä. Jo pieni sade täyttää hetkessä tunnelin niin, että siellä on hengenvaarallista liikkua.

Vajaan kolmen tunnin maanalaisen kävelyn aikana ehtii kuvitella monenlaista kauhua mielessään.

Mitä jos ulkona on alkanut sataa? Moskovalaiset ukkoskuurot vaivat olla todella rankkoja.

– Jos huomaa vedenpinnan nousevan tunnelissa, on mahdollisimman nopeasti kiivettävä pois. Tunnelissa on monta luukkua, josta voi poistua, Kirill kertoi.

Katselin epäillen tikkaita ja pieniä luukkuja, joiden kautta pitäisi pelastautua. Onneksi sinä iltana ei satanut.

Tunnelissa olivat otsalamput ainoa valaistus.
Tunnelissa olivat otsalamput ainoa valaistus.Kerstin Kronvall / Yle

Kulku oli retken lopussa jo aika hidasta. On yllättävän rankkaa kahlata vedessä, erityisesti suuret suojasaappaat jalassaan. Osan matkasta kuljimme onneksi tunnelin reunalla olevaa kapeaa "jalkakäytävää" pitkin.

Lopuksi Kirill pysähtyi ja osoitti kattoa. Olimme eri paikassa kuin mistä olimme tulleet alas. Kirill kiipesi ylös harvoja seinään kiinnitettyjä rautaisia askelmia pitkin ja alkoi nostaa huoltoreiän kantta ylös.

Katselin seinää ja ylhäällä olevaa reiästä näkyvää päivänvaloa. Olin varma, etten ikinä selviäisi ylös. Mietin jo, millä tavalla palokunta tai mikä lie pelastusyksikkö minut pelastaisi. Ehkä kiinnittäisivät minut johonkin kapeaan paariin ja nostaisivat sen ylös reiästä?

Joitakin sadevesiputkia tukkivat puiden juuret
Joitakin sadevesiputkia tukkivat puiden juuret.Kerstin Kronvall / Yle

Huomasin kuitenkin olevani ihan taitava kiipeilijä. Tosin en tainnut saada tyylipisteistä heittäytyessäni ruohikolle saadakseni jalat ylös reiästä.

Mahtoi ohikulkijoista näyttää hassulta, kun ruohikossa oleva kansi nousi ylös ja reiästä kiipesi likaisia, hikisiä ja tyytyväisesti hymyileviä ihmisiä!