Paluumuuttajaperheille iski stressi Pohjois-Karjalassa: "Riisuisin ruusunpunaiset silmälasit"

Avioero, työttömyyttä, katkenneita ystävyyssuhteita ja piinaavaa kiirettä, mutta myös onnea jälkikasvusta ja yrittäjyydestä. Kysyimme, mitä televisiosta tutuille paluumuuttajille kuuluu nyt vuosien jälkeen.

Kotimaa
Hermanni Nieminen, Sanne Seppälä ja Urho.
Janne Ahjopalo / Yle

Marja Kivinen jätti arvostetun ravintola-alan päällikkötehtävän Stockmannilla Helsingissä vuonna 2010, muutti perheineen Nurmeksen Höljäkkään ja kouluttautui lähihoitajaksi. Nyt paluumuuton kuherruskuukausi on ohi, vaikkakin Marja sanoo yhä rakastavansa Pohjois-Karjalaa kesän tuoksuineen ja käen kukuntoineen.

Yhtenä syynä muuttoon olivat sukulaiset, tuttavat ja kaverit, joita oli mukava nähdä aina lomilla. Marja koki kovan kolauksen, kun maailmat eivät kohdanneetkaan. – On ollut älyttömän vaikeaa ja raadollista huomata ja myöntää, että mie en heille kelepoo tällaisena kuin mie oon miun perheen ja mielipiteen kanssa. Mutta eivätpä hyökään miulle kelepoo, kertoo Marja sitoessaan koivuvastaa saunan lauteilla.

Marja Kivinen Nurmeksesta.

Taksinkuljettaja** Tero Määttänen** muutti Mikkelistä kotiseudulleen Pohjois-Karjalaan vuonna 2011. Hän halusi ottaa haltuun ukkinsa perustaman taksiyrityksen ja on viettänyt auton ratissa Kolin jylhissä maisemissa Lieksassa ympäripyöreitä päiviä. Kova arki iski, sillä työ nielaisi Teron ajasta leijonanosan ja hajotti perheen: takana on siis avioero.

– Muutama vuosi meni kyllä ihan mukavasti, tiivistää Tero ja tunnustaa jälkiviisaasti että olisi voinut jäädä Mikkeliinkin.

Tero Määttänen.

Helsingistä Valtimolle muuttanutAnni Korhonenotti miehensä Jarnon kanssa harteilleen vanhempiensa luomutilan ja majatalon pyörityksen viisi vuotta sitten. Sukupolvenvaihdos ei sujunut kuin Strömsössä: nuoren emännän hermot, jaksaminen ja parisuhdekin ovat olleet koetuksella.

Annin äidillä ei ole enää sijaa majatalossa.

– Olen pyytänyt häntä ystävällisesti pysymään poissa majatalosta mahdollisimman paljon. Että hän antaisi meille työrauhan, paljastaa Anni kuitenkin kertoen, että äiti asuu lähellä ja on tärkeä mummo lapsille.

Anni Korhonen.

AnrijaOtto Kuivalainenhyvästelivät rakkaimmat maisemansa Espoossa neljä vuotta sitten, ja perheen matka kohti Joensuuta alkoi. Helppoa ei ole aina ollut: työttömyysjaksot on koettu, mutta onneksi ohitettu. Erityisesti Otto nyt on tyytyväinen yrittäjyyteensä.

Otto näkee muuton Pohjois-Karjalaan myönteisemmin kuin Anri.

– Edelleen erittäin hyvin viihdytään, elämä on helpompaa, sanoo Otto istuessaan lasten leikkimökin edessä. Vieressä oleva Anri näkee asian hieman toisesta vinkkelistä:

– Itse kyllä riisuisin ruusunpunaiset silmälasit kasvoilta. Pohjois-Karjalaanhan lähdettiin elämään leppoista elämää. Sellainen tosiasia on konkretisoitunut, että ympäristö ei elämän leppoisuutta tuo, vaan se tulee löytyä korvien välistä.

Anri ja Otto Kuivalainen.

Hermanni NieminenjaSanne Seppälämuuttivat Espoosta Hermannin kotiseudulle Pohjois-Karjalaan syksyllä 2004. Agrologiopiskelijasta ja ympäristöinsinööristä tuli sekatavarakauppiaita, jotka ryhtyivät pyörittämään kymmenen vuotta tyhjillään ollutta kyläkauppaa sekä kahta myymäläautoa Kesälahdella.– Meille kuuluu tässä kesän kynnyksellä hyvää ja kiirettä. Hyvää kiirettä, toteavat Hermanni ja Sanne toisiaan kompaten.

Vaikka kyläkauppa ei enää avaakaan oveaan kesäksi 2016, riittää pariskunnalla jopa stressiä lupsakaksi mainostetussa Pohjois-Karjalassa. Iloa tuo hartaasti odotettu 10-kuukautinen Urho-poika, jolla on samanlainen lippahattu kuin isällään.

Hermanni Nieminen, Sanne Seppälä ja Urho.