Halonhakkuu on tehotreeniä – samalla kiittää myös kukkaro

Aikoinaan polttopuiden tekeminen oli arkista aherrusta, jota ilman taloa ei saatu lämpimäksi eikä vettä kiehuvaksi. Nykyihmisille kirveeseen tarttuminen on keino kuntoilla ja nauttia ruumiillisesta työstä, mutta myös nipistää energialaskusta.

Kotimaa
Halonhakkuuuta yleisön edessä.
Metsä-Gropin Markku Juuso ja Jarkko Parpala ottavat mittaa toisistaan haastekilpailussa.Riikka Rautiainen / Yle

Halonhakkuu käy tehokkaasta liikunnasta. Se on perisuomalainen kuntoilumuoto, jossa hien saa pintaan herkästi. Nämä väitteet osoittivat todeksi yleisön edessä muun muassa keminmaalainen Ilpo Käsmä ja simolainen Jarkko Parpala.

He osallistuivat lauantaina Kemissä järjestetyillä Metsän kasvun päivillä halonhakkuun SM-osakilpailuun ja leikkimieliseen haasteosuuteen, jossa metsäalan ammattilaiset ottivat mittaa toisistaan.

Klapit eivät saa loppua kesken - eivätkä lopu

Yleisön joukossa miesten otteet pistettiin merkille hyväksyvästi. Kaikesta näki, että nämä kilpailijat ovat tarttuneet kirveeseen joskus ennenkin.

– Meillä on mökillä joka paikka täynnä halkoja, ne ei lopu ikinä, vahvistaa Ilpon puolesta aviovaimo Kirsi Mulari.

Mularin mukaan selitys hyvään varautumiseen juontaa juurensa parin vuosikymmenen taakse, kun he rakensivat mökkiään. Tuolloin klapit pääsivät loppumaan kesken kiireisimmän rakennusajan ja kun tulisijaa yritettiin lämmittää märillä puilla, se jätti arvet tuoreisiin mökinomistajiin.

Tämän jälkeen Ilpo on pitänyt huolen, että klapit eivät lopu kesken. Sen sijaan aviomiehen vakuuttelut eivät ole saaneet Kirsiä uskomaan, että halonhakkuu on hyvää korviketta lenkkeilylle.

Jarkko Parpala ja Ilpo Käsmä.
Helteessä vedetyn urakan jälkeen irtoaa hersyvä nauru. Jarkko Parpala sai kilpailuun hyvät vinkit Ilpo Käsmältä.Riikka Rautiainen / Yle

– Pihalla on kahdeksan pinoa halkoja ja vuosikertaa taitaa olla kolmen tai neljän vuoden takaa, laskee keminmaalainen Jukka Vähätaini.

Metsäpäivien järjestäjiin lukeutuvan Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija sanoo nauttivansa fyysisestä urakoinnista, jota metsätyöt tarjoavat.

– Halkoja on niin paljon, että olen antanut niitä myös tuttaville, mutta heilläkin tuntuu olevan paikat täynnä puuta, naurahtaa Vähätaini.

Ilo ja hyöty samassa paketissa

Innokkaaksi halkojen tekijäksi tunnustautuu myös Metsä-Groupin joukkueessa kilpaillut Jarkko Parpala.

– Halkoja on kaikkien räystäiden alla. Tämä on hyvää hyötyliikuntaa, sopii erityisesti kirjoituspöydän takana töitä tekeville, naurahtaa Parpala ja pyhkii hikeä otsaltaan.

Hän otti haastekilpailussa selvän voiton alaisestaan Markku Juusosta. Juuso puolestaan nauratti paikalle kertynyttä yleisöä tunnustamalla, että saattoi olla parempi antaa esimiehen voittaa.

Ihan silkasta ilosta ei halkoja Parpalan mukaan kotitalouksissa kuitenkaan hakata vaan taustalla on aito huoli energiakustannusten noususta. Omalla työllä saattaa saada hinattua hitusen alaspäin talven sähkö- tai öljylaskua.

– Myös metsänomistajat huolehtivat, että he saavat polttopuut omasta metsästä vaikka suurin osa leimikoista meneekin suoraan tehtaalle, sanoo Parpala.