Taas juhlan paikka – suomalaiset juhlivat nykyään useammin ja näyttävämmin kuin koskaan

Vaikka yhä useampi hyödyntää juhla-ammattilaisten palveluita, moni tekee sen vielä salaa. Juhlatutkijan mielestä ehtoisan emännän kuva on iskostettu liian syvälle suomalaiseen juhlakulttuuriin, sen sijaan vaatimattomuuden ihanteesta on päästy eroon.

Kotimaa
Nuori mies sovittaa ylioppilaslakkia.
Berislav Jurišić / Yle

Ensi viikon lauantaina ylioppilaaksi Eiran aikuislukiosta kirjoittavan Niila Röngän pitäisi ostaa puku. Mieluiten trendikkään sähkönsininen ja tyköistuva. Ehkä joku värikäs taskuliinakin. Suunnitelma on selvä, hääriihän Stockmannin hyllyjen tyyli- ja määrätietoinen makutuomarikaksikko: isosisko Juuli Rönkä ja tyttöystävä Kia Ryhänen.

Uudelle puvulle on tarvetta, sillä edelllinen jäi kuntosaliharrastuksen jälkeen turhan naftiksi. Todennäköisesti uusi puku ostettaisiin silti, vaikkei edellinen kinnaisi hartioista.

Koska kyseessä on 18-vuotiaan Niilan tähänastisen elämän suurin juhla, Röngät ovat valmiita panostamaan. Sovituskoppiin sujahtaa italialaisvalmisteinen melkein 700 euroa maksava puvuntakki housuineen.

– Saako kurkistaa, Kia Ryhänen kysyy malttamattomana verhoa raottaessaan.

Puku ei ole juhlien suurin investointi. Ajan ja vaivan säästämiseksi Riitta Rönkä buukkasi juhlasuunnittelijan ja pitopalvelun jo kaksi vuotta sitten. Yritys hoitaa Röngän kotiin Espoon Nöykkiöön ruuat, astiat ja henkilökunnan. Tiskeistäkään ei tarvitse huolehtia.

– Ammattilaisten hyödyntämisen paras puoli on se, ettei tarvitse miettiä yhtään mitään. Voi olla itse 100 % relax ja keskittyä itsekin juhlaan. Se on kuitenkin ainutlaatuinen juttu Niilalle, Riitta Rönkä sanoo.

Rönkä laskeskelee, että pitopalvelun lasku on helposti yli 3000 euron luokkaa ja sen päälle vielä alkoholijuomat ja kattauksen kukat.

– Onhan ylppärit vain kerran elämässä tapahtuva juhla, joten on kiva panostaa siihen. Sitä ei saa koskaan kokea uudestaan, Niilo perustelee.

Ja siksi toisekseen:

– Juulillakin oli.

Juhla on perustarve

Juhlakulttuurista väitelleen filosofian tohtori Johanna Catanin mielestä tapahtumien ainutkertaisen luonteen korostamisessa piilee juhlien ydin.

Juhlimisen pohjimmainen syy puolestaan on halu kohdata ja olla yhdessä. Siihen suomalaiset ovat jurosta imagostaan huolimatta Catanin mielestä aina pyrkineet ja siinä myös onnistuneet. Onhan Suomessa asukaslukuun suhteutettuna huomiotaherättävän paljon yhdistyksiä ja yleisötapahtumiakin.

– Juhlissa ihmiset toteuttavat sosiaalista perustarvettaan. Kaikki muu identiteetin rakentamisesta elämyksellisyydentavoitteluun on kuorrutusta, Catani summaa.

Suomalainen juhlakulttuuri on parin vuosikymmenen aikana muuttunut ja laajentunut valtavasti. Juhlia on aiempaa enemmän, niiille annetaan entistä näyttävämmät puitteet ja vieraiden viihtyvyyden panostetaan paljon.

Myös monissa yrityksissäkin on tajuttu, että juhliin sijoiitetut eurot tulevat usein korkojen kanssa takaisin.

Taustalla on yhteiskunnan vaurastuminen. Yhä useammalla on varaa juhlia. Vaikkei kaikilla olisikaan, tutkija ei usko, että kukkaron matti on karkelon tiellä.

– Enemmänkin se kannustaa kekseliäisyyteen etsiä uudenlaisia juhlimisen tapoja. Sosiaalinen kuin perinteinenkin media pitävät huolen siitä, että inspiraatiota ja mahdollisuuksia on tarjolla vaikka kuinka. Ajatellaan, että ai tuollaistakin voi tehdä! Minäkin haluan. Sosiaalisen median jakamiskulttuuri ruokkii tätä entisestään.

Arjen yläpuolelle ja juhlaa arkeen

Aiemmin näyttävästi juhlittiin lähinnä häät. Hautajaisia ennen ehkä viisikymppiset konjakkeineen.

Toisin on nykyään, jolloin lapsi saa ensimmäiset juhlansa jo ennen syntymäänsä. 2010-luvulla harva vauva kun saapuu maailmaan ilman babyshowereita ja niiden symboliksi noussutta vaippakakkua.

Vielä kymmenen vuotta sitten koko vauvasuihkuhomma ajateltiin täällä päin lähinnä Amerikan hapatukseksi. Nyt tuloaan juhlakavalkaadiin tekemässä ovat ennen häitä järjestettävät niinsanotut harjoitusillalliset. Nousevana trendinä voidaan pitää myös parisuhteen päättymisen sinetiksi tarkoitettuja erojuhlia.

Arjen yläpuolelle nouseminen juhlimisen keinoin on mielestäni hieno ilmiö

Johanna Catani, juhlatutkija

Capinin mukaan juhlista joko tulee traditioita tai sitten ne kuolevat itsestään pois. Juhlakalenteriin vakiintumiseen voi mennä useampi vuosikymmen kuten 80-luvun lopulla Suomeen rantautuneen ystävänpäivän tapauksessa. Joskus paikka voi tosin löytyä myös kertarysäyksellä.

– Juhlan tunnusmerkit täyttävä tapahtuma on mielestäni ravintolapäivä, joka jo ensimmäisellä kerralla löi itsensä läpi ja lunasti paikkansa välittömästi ihmisten sydämissä.

Uusia juhlia on tullut lisää, mutta samalla juhla on ulottunut myös arjen puolelle.

– Juhliminen on arkipäiväistynyt. Juhlat eivät rajoitu pelkkään vuodenkiertoon tai elämänkaaren merkkihetkiin. Uusien viestintävälineiden ansiosta juhlat on myös mahdollista järjestää spontaanimmin kuin ennen, Catani sanoo.

Esimerkiksi Facebookin avulla kutsu on tehty ja lähetetty muutamassa minuutissa. Juhlien järjestämisen tahti on nopeutunut, kuten tahti yhteiskunnassa muutenkin.

Spontaanius tekee tutkijan mukaan juhlimisesta rennompaa.

– Arjen yläpuolelle nouseminen juhlimisen keinoin on mielestäni hieno ilmiö ja ylipäänsä se on tervetullutta, että huvia pilkotaan nykyään enemmän matkan varrelle kuin ennen, Catani sanoo.

Tutkija nostaa arkisen juhlinnan esimerkiksi työpäivän jälkeen nautittavat afterworkit eli rennon, mutta tunnelmaa kohottavan, siirtymän työn ja vapaa-ajan välillä.

Kolme nuorta vaateostoksilla.
Makutuomareina Niila Röngän pukuostoksilla olivat isosisko Juuli Rönkä ja tyttöystävä Kia Ryhänen.Berislav Jurišić / Yle

Yhä useampi haluaa ammattilaisen

Helsinkiläinen hääsuunnittelija Eija Holmberg-Lehto kertoo, että hänen aloittaessaan 2005, juhlia työkseen suunnittelevia oli Suomessa vain muutama. Nyt heitä on yli kolmekymmentä.

– Ennen teimme lähinnä häitä. Nykyään ammattilaisilta pyydetään apua ihan kaikenlaisiin juhliin, Holmberg-Lehto kertoo.

Juhlasuunnittelija sanoo, että ammattilaisten puoleen käännytään käytönnön syistä. Ensinnäkin siksi, että halutaan itsekin nauttia juhlahumusta eikä stressata kahvinkeittimen vierellä.

Toinen syy on se, että harvalla on oikeasti osaamista ja aikaa järjestää isoja juhlia. Myös ammattilaisen hyvät kontaktit saattavat tulla tarpeeseen.

– Monelle tulee yllätyksenä kuinka monta asiaa pitää ottaa huomioon isoja juhlia järjestettäessä. Televisio-ohjelmat ja sosiaalinen media ovat varmasti madaltaneet kynnystä palkata ammattilainen avuksi, Holmberg-Lehto sanoo.

Mutta jonkinlainen sosiaalinen kynnys on olemassa edelleen. Soittokierros suomalaisille juhlasuunnittelijoille paljastaa, että vaikka palveluita käytetään mielellään, siitä ei aina kehdata kertoa muille.

Hyvästi ehtoisa emäntä

Holmberg-Lehto kertoo, että moni ajattelee vieläkin, että on kunnia tehdä kaikki itse ja että ulkopuoliseen avun hyödyntäminen olisi varsinkin vanhempien sukulaisten silmissä jotenkin laiskaa ja siksi huonon emännän merkki. Tästä syystä notkuva pitopöytä itsetehtyine antimineen ja tolulta tuoksuva koti voi edelleen olla statussymboli juhlanjärjestäjälle.

Jos joku vielä tuntee syyllisyyttä, niin kannattaa lopettaa se mahdollisimman pian

Johanna Catani, juhlatutkija

Riitta Rönkä myöntää, että juhlajärjestelyiden ulkoistamisesta tulee vähän huono omatunto, vaikkei todellakaan pitäisi.

– Sitä miettii, että pitäisikö kuitenkin yrittää tehdä kaikki itse? Toisaalta sehän on nykyaikaa, että hankkii palveluita ja luottaa niiden ihmisten apuun, jotka osaavat järjestää juhlia. Jos itse höyryää hiki päässä keittiössä, tarjoilee vieraille ja yrittää nauttia samalla juhlista, loppuviimein ei muista niistä mitään.

Juhlatutkija Johanna Catanin mielestä koko ajatus pullapitkot aamutuimaan letittävästä ehtoisasta emännästä olisi aika unohtaa. Itseasiassa koko ajatus on hänen mielestään turha, eikä edusta millään tavalla tätä päivää.

– Mielestäni me olemme vapautuneet syyllisyyden tunteesta ja luterilaisesta kruusailusta, että täytyy juhlia vaatimattomammin ja tehdä kaikki itse. Jos joku vielä tuntee syyllisyyttä, niin kannattaa lopettaa se mahdollisimman pian, tutkija sanoo napakasti.

Viihtyminen ykkösjuttu

Että vieraat viihtyisivät. Se on monen juhlia järjestävän toiveena ja sen toteutumiseksi myös nähdään paljon vaivaa.

Catani sanookin, että vaikka suomalainen juhlakulttuuri ei ehkä ole ollut sieltä riehakkaimmasta päästä, sitä on kautta aikojen sitä leimannut vieraanvaraisuus.

– Aina on pantu parastamme. Kun suomalainen kutsuu kahville, niin harvoin tarjolla on pelkkää kahvia. Monesti ulkomaalaiset hämmentyvät, että pöydässä on tarjolla vaikka mitä vaikka vaan kahville pyydettiin.

Niila Rönkä uskoo, että hänen ylioppilasjuhlistaan tulee hyvät juhlat, jossa vieraat viihtyvät varmasti. Tanssia harrastava nuori mies uskoo selviävänsä ongelmitta juhlakalun velvollisuuksista:

– Paljon pitää varmasti jutella kaikkien kanssa, mutta mikäs siinä! Ja on kivaa pitää ensimmäistä kertaa lakkia päässä.

Illan tullen hän aikoo suunnata muiden vastavalmistuneiden kanssa Wanhalla ylioppilastalolla pidettäviin isoihin bileisiin, jonne saapuu myös Kuninkaantien lukiosta kirjoittanut tyttöystävä Kia Ryhänen.

Catani toivoo Niilalle ja Kialle sekä kaikille muille alkavan kesän juhlijoille sitä oloa, mikä juhlissa parhaimmillaan saattaa tulla.

– Onnistuneet juhlat tunnistaa siitä, että kaikki ovat ikään kuin saman taikapiirin sisäpuolella. Että kotiin kävellessä jokainen niihin osallistunut ajattelee, että olipa ihana ilta.