Tulevalla opettajalla huonot muistot matematiikan tunneilta – aikoo itse olla parempi

Ansku Laukkanen ajatteli hyvin pitkään, että hän ei ikinä ryhtyisi opettajaksi. Lukion jälkeen tehdyt opettajan sijaisuudet käänsivät kuitenkin kelkan. Nyt Laukkasella on takanaan ensimmäinen vuosi luokanopettajaopintoja.

Kotimaa
Ansku Laukkanen
Maija Tuunila / Yle

Kotkalainen Ansku Laukkanen ajatteli hyvin pitkään, että hän ei ikinä ryhtyisi opettajaksi. Laukkasen vanhemmat ovat opettajia, samoin monet muista sukulaisista.

Vielä lukiossakaan opettajaopinnot eivät olleet Laukkaselle ensimmäisten vaihtoehtojen joukossa kun hän pohti tulevaisuuttaan. Lukion jälkeen hän kuitenkin pääsi tekemään opettajan sijaisuuksia, ja ajatus opetusalasta alkoi saada otetta.

Nyt Laukkasella on takanaan ensimmäinen vuosi luokanopettajaopintoja Jyväskylän yliopistossa.

– Opettajan työ on sellaista, jossa pystyy oikeasti vaikuttamaan asioihin. Siinä myös näkee oman työn jäljen, Laukkanen toteaa.

Koska lähes kaikki lähisukulaiset ovat opettajia, Laukkasella oli mielestään aika reallisten kuva opettamisesta jo silloin kun hän teki lukion jälkeen sijaisuuksia kouluissa.

–Tiesin, että opettajana ei voi vain istahtaa pöydän taakse ja olettaa, että asiat soljuvat noin vain, Laukkanen kuvailee.

Laukkanen kertoo esimerkiksi tienneensä jo ennalta, että opettajalta vaaditaan auktoriteettia. Kuva vahvistui sijaisuuksien myötä. Sijaisuuksia kertyi ala- ja yläkouluissa, lukiossa sekä erityisoppilaiden parissa.

Kipinän kadottanut opettaja on huono

Laukkanen kertoo törmänneessä monenlaiseen opetustyyliin kouluvuosinaan ja yliopistossa. Hänestä parhaimmat opettajat ovat empatiakykyisiä. Parhaat opettajat myös oikeasti kuuntelevat oppilaitaan. Huonoja kokemuksia opettajista alkoi tulla vasta peruskoulun jälkeen.

Huonoimmat muistot Laukkaselle jäivät matematiikan tunneilta, joilla kaikki vain kyhjöttivät pulpeteissaan ja laskivat laskuja kirjoista. Tämän rutiinipuurtamisen rikkoi ainoastaan sen jännittäminen, kuka joutuisi laskemaan taululle tehtäviä kaikkien nähden.

– Jos lasku meni väärin, niin luokan edessä seisomisesta tuli aivan hirveä paniikki, Laukkanen muistelee nauraen.

Tapa, jolla matematiikkaa on opetettu yliopistossa, on ollut Laukkaselle pieni mullistus. Opettaja on ollut innostava ja osaava. Hän on myös kannustanut Laukkasen mukaan opiskelijoita luovuuteen ja keksimään itse uusia juttuja.

Jos lasku meni väärin, niin luokan edessä seisomisesta tuli aivan hirveä paniikki.

Ansku Laukkanen

– Opettaja laskeutuu oikeasti oppilaiden tasalle. Tunneilla keskustellaan ja yhdessä tekeminen on tasa-arvoista, Laukkanen kuvailee.

Toisessa ääripäässä huonoimmaksi Laukkanen kuvailee sellaista opettajaa, joka ei enää jaksa innostua opettamisesta. Tällainen opettaja sysää Laukkasen mukaan helposti vastuun oppimistuloksista tyystin oppilaan harteille. Esimerkkinä Laukkanen kertoo, kuinka joissain aineissa lukion opettaja saattoi sanoa suoraan, että jos oppilas tavoittelee parhaimpia arvosanoja, hän on omillaan.

Laukkanen kertoo myös törmänneensä opettajiin, jotka ovat luonteeltaan ikäviä. Laukkasen mukaan tällaiset opettajat eivät yleensä edes peittele, jos eivät pidä tietyistä oppilaista.

"Vasta työ kasvattaa opettajaksi"

Laukkanen itse haluaa olla helposti lähestyttävä ja empatiakykyinen opettaja.

– Sellainen joka kuuntelee oikeasti lapsia. Vaikka opettajalla auktoriteetti on tärkeä, täytyy lasten kuitenkin pystyä kysymään asioita ja olla tavallaan tasavertaisia opettajan kanssa., Laukkanen kuvailee.

Jo sijaisuuksia tehdessään Laukkanen on törmännyt käytösongelmaisiin lapsiin. Laukkasen mielestä koulu ei voi olla se paikka, jossa lapselle asetetaan ensi kertaa rajoja.

Kyllä sitä toivoisi, ettei jatkossa kasvatus siirtyisi kokonaan koulun tehtäväksi.

Ansku Laukkanen

– Kyllä sitä toivoisi, ettei jatkossa kasvatus siirtyisi kokonaan koulun tehtäväksi, Laukkanen toteaa.

Laukkanen luottaa vahvasti siihen, että hän selviää luokanopettajana kiperistäkin tilanteista. Laukkanen kertoo, että jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana luokanopettajakoulutuksessa käytiin läpi tilanteita, joissa oppilas ei esimerkiksi kunnioita opettajaa. Laukkanen kertoo opiskelevansa sivuaineena myös erityispedagogiikkaa, mistä saattaa olla apua kiperissä tilanteissa.

Toisaalta Laukkanen toteaa viisaasti, että pelkkä kirjaviisaus ei kanna pitkälle, koska jokainen lapsi on erilainen.

– Nämä ovat vaikeita asioita, eikä niihin ole tiettyä yhtä oikeaa ratkaisua. Opettaja ei voi olettaa olevansa valmis kun saa yliopistosta paperit kouraansa. Vasta työ kasvattaa opettajaksi, Laukkanen toteaa.