Nettistudio: Pekkarinen ja Paloniemi peräänkuuluttavat koordinaatiota koulutusvientiin

Suomen koulutusviennin arvo on alle 300 miljoonaa euroa. Väkiluvultaan pienempi Uusi Seelanti vie koulutusta suomeen nähden moninkertaisilla rahoilla.

koulutusvienti
Keskustan kansaneudustajat Mauri Pekkarinen ja Aila Paloniemi Yle Jyväskylän Nettistudiossa.
Yle Jyväskylän Nettistudiossa vieraina Keskustan kansanedustajat Aila Paloniemi ja Mauri Pekkarinen. Keskustelua isännöi Antti Seppälä.

Suomesta puhutaan koulutuksen mallimaana. Sitä se ehkä onkin, mutta koulutusviennin mallimaa Suomi ei ole.

– Useilla korkeakoulupaikkakunnilla on rakennettu koulutusvientiin omia organisaatioita, ja maailmalla eri paikkakuntien koulutusvientiorganisaatiot kilpailevat keskenään. Musiikkialan vienti oli samalla tavalla pirstaloitunut, mutta ne pakotettiin yhteen ja rakennettiin MUSEK, sanoo Keskustan kansanedustaja Mauri Pekkarinen Yle Jyväskylän Nettistudiossa.

Toinen Nettistudion vieraista, Keskustan kansanedustaja Aila Paloniemi, on myös Jyväskylän Ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtaja. Hän myöntää, että koulutusviennin kenttä on hajallaan.

– Mutta en halua tähän mitään valtionyhtiötä. JAMK tekee jo yhteistyötä monien muiden koulutusviejän kanssa, ja vientiä on moneen moneen maahan. Vientikonsortioiden pitääkin olla isompia, kun ne yrittävät kilpailluilla markkinoilla saada asioita aikaiseksi. Aavistuksen on vienti hajallaan hän sanoo.

Kilpailukykysopimus on sisäinen devalvaatio

Kilpailukykysopimuksen takaraja on huomenna. Kello 16 mennessä työmarkkinajärjestöjen on ilmoitettava kantansa sopimukseen. Mikäli sopimuksesta saadaan riittävän kattava, valtio tulee vastaan muun muassa verotuksen kautta. Maanantaina alkuiltapäivästä sopimuksen hyväksyneet edustivat 11,4 prosenttia EK:n jäsenyritysten henkilöstöstä. Se ei riitä.

– Kattavuuden pitäisi olla lähempänä sataa kuin 50 prosenttia, toteaa Pekkarinen.

– Ei uskoisi kenelläkään olevan varaa jättäytyä näin tärkeän sopimuksen ulkopuolelle, Paloniemi sanoo.

Keskustaedustajat näkevät, että jos kilpailukykysopimusta ei hyväksytä, seurauksena on leikkausten ja veronkorotusten näivettävä kierre.

– Jos ei kilpailukykysopimusta saada aikaiseksi, tai jos ei saada aikaan kustannuskilpailukykyä parantavia ratkaisuja, taloudessa on muita mekanismeja, jotka joutuvat joustamaan. Jos työssä olevat haluavat paremman palkkakehityksen, entistä useampi jää ilman työtä, sanoo Pekkarinen.

Ennen EU:ta Suomi ratkaisi kilpailukyvyn ongelmansa devalvaatiolla, eli alentamalla valuutan ulkoista arvoa. Silloin suomalainen vientitavara halpeni, ja taas pyörät pyörivät. Nyt tätä vaihtoehtoa ei ole. Sen sijaan Suomi on käytännössä hakemassa sisäistä devalvaatiota, eli pyrkimässä parantamaan kilpailukykyä alentamalla palkkojen kautta tuotantokustannuksia.