Näkökulma: Kilpailukykysopimus tulee – oletko valmis?

Suomalaisessa työmarkkinapolitiikassa on opittu siihen, että asiat menevät hitaasti mutta varmasti lopulta oikeaan tai ainakin johonkin suuntaan. Näin onnellisesti näyttää käyvän myös kilpailukykysopimukselle, jonka soveltamisneuvotteluille varattu aika loppuu tänään.

Näkökulmat
Tietyö -liikennemerkkejä.
Pekka Sipola / AOP

Sadussa hiiri ompeli kissalle takkia, mutta kissan tuomasta takkikankaasta riitti lopulta hädin tuskin tuluskukkaroksi. Tämä satu ei päättynyt onnellisesti, sillä kissasta ja hiirestä tuli ikiaikaiset vihamiehet.

Työmarkkinapolitiikassa on perinteisesti ajateltu, että yhden sopimuksen jälkeen tulee aina uusi, eikä neuvottelusuhteita kannata rikkoa yhden selkävoiton saamiseksi.

Eduskuntavaalit huhtikuussa 2015 voittanut keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä yritti suomalaisen tuotannon kilpailukykyä palauttavan yhteiskuntasopimuksen solmimista jo ennen hallitusneuvotteluja.

Lapsihan näyttää ihan Lauri Lylyltä!

Ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen kilpailukykyloikkaa on ponnistettu monta kertaa, eikä nyt käsillä oleva lopputulos ole enää kenenkään oma.

Aika paljon lapsi muistuttaa kuitenkin suurimman palkansaajakeskusjärjestön, SAK:n, syyskuussa 2015 esittelemää kriisisopimusta.

Puheenjohtaja Lauri Lylyn taidonnäytettä saattoi kutsua tarjoukseksi, josta ei voi kieltäytyä, vaikka työnantajapuoli sitä aluksi vähän nikottelikin.

Tämän kevään liittoneuvottelujen loppusuoralla Elinkeinoelämän keskusliiton, EK:n, hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta lopulta tunnusti, että kilpailukykysopimus on askel oikeaan suuntaan ja pitkäaikainen palkkamaltti on merkittävä parannus kilpailukykyyn.

Paikallista sopimista ilman luottamusmiestä

Kuluneen vuoden aikana työnantajien EK on heittänyt keveät mullat keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen päälle. EK on päättänyt siirtää tulevat neuvottelut liitoille ja työpaikoille.

Paikallisen sopimisen pelisäännöistä on väännetty kättä hallituksen, palkansaajien, työnantajien ja yrittäjien nelikentässä.

Kilpailukykysopimuksen mukaan paikallista sopimista laajennetaan ensisijaisesti työehtosopimusten eikä lainsäädännön kautta. Tämä on ollut pettymys työnantajille, yrittäjille ja kokoomukselle.

Paikallisesta sopimisesta on sanottu, että se ei onnistu ilman luottamusta. Suomen yrittäjien mielestä sen pitäisi ilmeisesti kuitenkin sujua ilman luottamusmiehiä.

Pieni muurahainen ei aina oikein tahdo ymmärtää, missä maailmassa karhut elävät.

Laiha sopu parempi kuin lihava riita

Sipilän perusporvarihallitukselle laihakin kilpailukykysopimus on parempi kuin ei sopimusta lainkaan.

Näkymä siitä, että äärimmäinen palkkamaltti jatkuu hallituskauden loppuun saakka ja kirii kiinni muun muassa Ruotsin ja Saksan kilpailukykyetumatkaa, antaa hallitukselle vakautta talous- ja työllisyyspolitiikkaan.

Kilpailukykysopimuksen hintana hallitus joutuu avaamaan kukkaron nyörejä veronkevennyksille.

Veroase on kaksipiippuinen juttu; ostovoiman turvaaminen tukee talouden orastavaa kasvua, mutta veroale on riski julkisen talouden tasapainottamiselle varsinkin, kun hallituksen on samalla revittävä oma valtion menojen säästölistansa.

Hallituksen uni: kasvua ja työpaikkoja

Palkansaajapuoli on kilpailukykysopimuksen kautta sitonut hallituksen käsiä myös tulevissa työelämän uudistuksissa.

Oikeaoppiset ovatkin jo ehtineet arvostella kilpailukykysopimuksen rajoittavan liikaa hallituksen toimintavapautta. Perusporvarihallitukselta vallankumousta odottaneiden mielestä hallituksesta uhkaa tulla kolmeksi vuodeksi rampa ankka.

Hallituksen johdossa laitetaan nyt kädet ristiin ja toivotaan, että vienti lähtee vetämään, talous ampaisee kasvuun ja työllisyys räjähtää yli 70 prosentin.

Tätä odotellessa kilpailukykysopimus saattaa kuitenkin vaatia ensimmäisen uhrin, jos kokoomuksen johtoon valitaan Alexander Stubbin tilalle Petteri Orpo.

Kolmen ässän hallituksesta tulee sen jälkeen SOS.