Taistelu maasta

Metsähallituslain uudistus on herättänyt saamelaisten pelot siitä, että heidän maitansa kärkkyvät kaivos- ja energiayhtiöt pääsevät niihin käsiksi. Muddusjärven poromiehesten lailla monet maailman alkuperäiskansat joutuvat taistelemaan oikeudestaan ikiaikaisiin maihinsa.

Ulkomaat
Hakkuuaukeaa.
Metsähallitus hakkasi viime syksynä metsää Retsamon alueella. Muddusjärven paliskunnan mielestä hakkuut rikkovat yhdessä sovittuja sääntöjä. Metsähallitus kiistää rikkomukset.Vesa Toppari / Yle

Poroisäntä Osmo Seurujärvi kiikaroi vanhojen puiden oksilla roikkuvan lupon välistä porojaan.

Edellisenä yönä yksi vaami on putkauttanut maailmaan pienen vaalean vasan. Sen syntymästä on kulunut vasta lyhyt aika, eikä se pysy vielä kunnolla jaloillaan. Siksi sen elämä on suuressa vaarassa.

Pian korppi syöksyy kohti vastasyntynyttä. Vaami tekee vastaiskun mylvien korppia kohti, ja vaara on ohitse.

Seurujärvi kehuu hyvää vaamia.

– Jotkut nuoret vaamit eivät osaa puolustaa vasaa, mutta tämä on vahva vaami.

Samalla tavalla hän itse puolustaa porojensa laidunmaita ulkopuolisia vaaroja vastaan.

Eduskunta hyväksyi uuden metsähallituslain maaliskuussa. Se toi mukanaan suuria muutoksia erityisesti Ylä-Lappiin.

Moni saamelainen pelkää, että lakiuudistus merkitsee valmistautumista laajoihin rakennushankkeisiin. Ihmisten puheissa vilahtelevat kaivokset, tuulipuistot ja Jäämerelle rakennettava rautatie.

Saamelaisten peloille on perusteluja.

Osmo Seurujärvi
Osmo Seurujärvi toivoo, että poronhoito on mahdollista tulevaisuudessakin.Vesa Toppari / Yle

*Vaikka saamelaisalueella ei ole vielä *pitkälle kehitettyjä tuulipuistosuunnitelmia, ovat tuulipuistohankkeet naapurimaassa Norjassa synnyttäneet kiistoja valtion ja saamelaisten välille.

Jäämerelle ulottuvasta rautatiestä puolestaan on haaveiltu vuosikausia. Päätöksiä ei vielä ole, mutta ratalinjauksia etsitään paraikaa. Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaehdotuksessa radalle on varattu kaksi eri linjausta Rovaniemen ja Sodankylän välille. Ensi syksynä aletaan kaavoittaa Pohjois-Lappia, ja siinä otetaan kantaa rautatien jatkosta.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Metsähallituslain uudistuksessa siirretiin noin 40 000 hehtaaria valtion virkistysmaita luontopalveluiden alaisuudesta liiketoimintaan. Siirron vaikutuksesta ei oikein ole tietoa, ja se herättää epävarmuutta.

Samalla 360 000 hehtaaria luontaistalousalueita siirtyy luontopalveluista uuteen niin sanottuun kolmanteen taseeseen liiketoiminnan alaisuudessa. Ne ovat esimerkiksi teiden läheisyydessä olevia metsiä, joita ei ole suojeltu.

– Tämä on selvä yritys helpottaa pohjoisten alueiden luonnonvarojen hyödyntämistä, sanoo saamelaiskäräjien jäsen Neeta Jääskö.

Metsähallituksen pääjohtaja Esa Härmälä selvittää metsähallituslain uudistuksen merkitystä ja samalla tavallaan vahvistaa Jääskön pelot.

– Se on varautumista erilaisiin yhteiskunnallisiin maankäyttöhankkeisiin, esimerkiksi kuntien kaavoitustarpeisiin, Härmälä muotoilee.

Hän antaa esimerkiksi nimenomaan tuulipuistojen rakentamisen.

Härmälä ei näe paineita lisätä Ylä-Lapin hakkuita, mutta ei myöskään pidä niiden vähentämistä tarpeellisena.

Poroja.
Osa kantavista vaameista odottaa vielä vasomisen hetkeä.Vesa Toppari / Yle

Saamelaisia on suututtanut erityisesti se, että metsähallituslaista pudotettiin pois saamelaiskulttuuria suojaavat pykälät.

Pykälät olisivat edellyttäneet, että saamelaiset on otettava mukaan maankäytön suunnitteluun. Ne olisivat myös kieltäneet Metsähallitusta ”olennaisesti heikentämästä” saamelaisten mahdollisuuksia perinteisiin elinkeinoihinsa.

Saamelaispykälät olivat mukana metsähallituslain ehdotuksessa vielä kaksi vuotta sitten, mutta nykyinen eduskunta pudotti ne pois.

*Pian yksi vaami erkanee levottomana muusta laumasta. *Se juoksee jängällä saparo pystyssä, ikään kuin jotakin etsien.

– Tuo vaami vasoo ihan kohta, sanoo Seurujärvi.

Hän on nähnyt vasovien vaamien levottomuuden ennenkin. Vaameilla on käsillä paras vasomisaika. Toukokuun viimeisiä päiviä voisi kutsua porojen lasketuksi ajaksi.

Luppoa puiden oksilla.
Vanhat luppometsät ovat tärkeä ravinnon lähde poroille silloin, kun ne eivät löydä paksun lumen alta jäkälää.Vesa Toppari / Yle

Metsätalous on poronhoidon pahin kilpailija. Saamelaisalueen metsistä 90 prosenttia on valtion maita, ja Metsähallitus hallinnoi niitä. Osa poromiehistä onkin ollut napit vastakkain Metsähallituksen kanssa vuosikymmenet.

Osmo Seurujärvi on Muddusjärven paliskunnan poroisäntä, ja hän tietää poromiesten tunnot.

Hän selittää, miten metsänhakkuut tuhoavat jäkälämaita. Jäkälä kärsii hakkuutähteistä, ja luppolaitumet menetetään kokonaan, kun vanhat, jopa satojen vuosien ikäiset luppopuut kaadetaan. Luppo on poroille erityisen tärkeää silloin, kun ne eivät pysty kaivamaan jäkälää kovan lumen alta.

Vuonna 2010 Metsähallituksen ja Muddusjärven paliskunnan välillä saatiin aikaiseksi metsärauha. Yhteisellä sopimuksella rauhoitettiin tärkeimmät porojen laidunmetsät hakkuilta 20 vuodeksi. Muddusjärven paliskunnassa on 64 poronomistajaa.

Poromiesten mukaan sopimusta on kuitenkin rikottu jatkuvasti. Esimerkiksi jäkälämetsiä on hakattu mustan maan aikana, vaikka sopimus kieltää sen.

Metsähallituksen tiimiesimies Pertti Heikkuri kiistää rikkomukset. Hänen mukaansa sopimuksia on noudatettu, ja usein on taivuttu paliskuntien vaatimuksiin.

Pitkään jatkunut jännite laukesi jälleen kevättalvella 2016 täyskiistaksi, kun Metsähallitus ilmoitti kolmen leimikon hakkuista Muddusjärven paliskunnan alueella. Se suututti poromiehet.

Keskinäisen viestittelyn jälkeen Metsähallitus luopui kahden leimikon hakkuista, ja kolmas hakattiin poromiesten hyväksymällä tavalla.

Miina ja Saara-Kaisa Seurujärvi.
Partakon kylässä asuvaan Seurujärven perheeseen kuuluu isä Osmon lisäksi äiti Miina, kolme lasta ja kaksi porokoiraa. Kotona on tytär Sáárákáisá. Jaana Kanninen / Yle

Osmo Seurujärvi on poromies jo vaikka kuinka monessa polvessa. Hän on inarinsaamelainen ja puhuu vaimon ja lasten kanssa inarinsaamea.

Inarinsaami oli muutama vuosikymmen sitten melkein kadonnut, mutta on nyt elpynyt kiitettävästi. Se on yksi Suomessa puhuttavista kolmesta saamen kielestä.

Poroja Osmolla on paljon. Mutta kuinka paljon, sitä hän ei kerro.

– Tuo on semmoinen kysymys, mihin ei saa vastausta. Yleensä ei kysytäkään. Mutta jos kysytään, ei kerrota, hän naurahtaa ulkopuolisen kysymykselle.

Hänelle porot ovat kaikki kaikessa: menneisyys, tulevaisuus, nykyisyys. Hän toivoo, että niin voisi olla aina.

Saara-Kaisa ja Osmo Seurujärvi .
Osa vaameista on kaukana metsäreunassa. Poromies tyttärineen katselee poroja hyvän etäisyyden päästä, etteivät häiritsisi niitä.Jaana Kanninen / Yle

Uhkakuvia on monia muitakin metsätalouden lisäksi. Niistä suurin on ilmaston lämpeneminen. Ilmasto lämpenee arktisilla alueilla kaksi kertaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin.

– Lumen koostumus on muuttunut. Ennen pystyin lumeen koskettamalla ennustamaan, millaisia kelejä on tulossa. Pystyin sanomaan, koska hanki kestää ihmisen, koska se kestää poron ja koska se kestää ahman. Mutta nyt en enää tunne lunta.

Osmo Seurujärvi kuvailee verkkaiseen tyyliinsä, miten Lapin maita hamutaan milloin miltäkin suunnalta. Painetta on tullut esimerkiksi kaivosteollisuudesta. Jokunen vuosi sitten kaivosvaltauksia ilmestyi kuin sieniä sateella.

– Tähän kylällekin oli tulijoita. Porasivat tuossa Pyhävaaran seutuvilla. Mutta se puoli on kyllä rauhoittunut.

Osmo ja Miina Seurujärvi .
Yötön yö on alkanut Ylä-Lapissa. seuraavan kerran aurinko laskee noin kahden kuukauden kuluttua. Jaana Kanninen / Yle

Suomen saamelaisten kotiseutualueella ei ole toiminnassa yhtään kaivosta, mutta useita suunnitelmia on vireillä. Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta kerrotaan, että maavarauksia on kuusi, ja malminetsintälupahakemuksia on vireillä viisi.

Utsjoella Tenojoen tuntumassa oltiin kyllä lähellä kaivoksen rakentamista vain pari vuotta sitten. Irlantilainen kaivosyhtiö Karelian Diamond Resources sai varauksen timanttien etsimiseen. Mutta ilmeisestikin paikallisten voimakas vastareaktio ajoi yhtiön tiehensä.

Sodankylässä heti saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolella on suoranainen kaivosteollisuuden keskittymä. Sekin on poronhoitoaluetta, vaikkakaan ei saamelaisten kotiseutualuetta.

Esimerkiksi lähellä Lompolon kylää, vain 25 kilometriä virallisen saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolella, australialainen Dragon Mining etsii harvinaisia maametalleja kuten vanadiinia ja titaania.

*Levottomana liikuskellut vaami *alkaa jälleen illansuussa osoittaa vasomisaitauksessa hermostuneisuuden merkkejä. Se kiertää kehää, asettuu välillä makuulle ja nousee taas.

Nyt on jo selvää, että vasomisen aika on käsillä.

Vaami hoivaa vasaa heti pienokaisen syntymän jälkeen.
Vasa on melkein heti synnytyksen jälkeen jaloillaan.

Metsähallituslain saamelaispykälät pudotettiin pois, koska ne liittyivät ns. ILO-sopimuksen aiottuun vahvistamiseen eli ratifioimiseen. ILO-sopimus on YK:n työjärjestön alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus numero 169, joka vahvistaa alkuperäisväestön oikeuksia monella tavalla.

Suomessa vaikeinta on ollut päästä yhteisymmärrykseen maaoikeuksista eli siitä, kuinka maa- ja vesialueiden hallinta järjestetään saamelaisalueella, jos ILO-sopimus ratifioidaan.

Edellinen hallitus esitti ratifioimista, mutta esitys kaatui eduskunnan käsittelyssä.

Kaatumiseen on nähty monia syitä: eduskunnan yleinen kaaos ja Lapissa hurjina kulkevat huhut sopimuksen vaikutuksista. Monen mielestä ratifioiminen kaatui verisiin riitoihin saamelaisten välillä.

Toisten mielestä valtio ei lopulta halunnut siirtää valtaa paikallisyhteisöille.

ILO-sopimuksen ratifiointi on edelleen vireillä eduskunnassa. Lapin yliopisto tekee vertailevaa selvitystä ILO-sopimuksesta eri maissa, minkä jälkeen sopimus saattaa tulla uudelleen eduskunnan käsittelyyn.

Ruotsi, Norja ja Suomi neuvottelevat myös pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta, jonka pitäisi valmistua tämän vuoden lopussa.

*Eri pohjoismaat ovat edenneet *eri tahtia saamelaiskysymyksissä.

Norja ratifioi ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ensimmäisenä valtiona. Siellä perustettiin erityinen tuomioistuin ratkomaan maaoikeuskysymyksiä ja Finnmarkiin perustettiin maiden yhteishallintaelin.

Norjaa pidetäänkin saamelaiskysymyksissä muita pohjoismaita edistyksellisempänä, ja saamelaisten vaikutusvaltaa omiin asioihinsa vahvana.

Ruotsi ei ole Suomen lailla ratifioinut sopimusta. Ruotsalainen tuomioistuin teki alkuvuodesta kuitenkin ennakkopäätöksen, jolla Jällivaarassa annettiin yhdelle kylälle oikeus hallinnoida kyläläisten metsästys- ja kalastusaluetta.

Kaikissa pohjoismaissa syttyy aika ajoin vakavia konflikteja saamelaisten ja valtiovallan välillä maaoikeuksien vuoksi. Tässä kartassa ovat tärkeimmät tämän hetken konfliktit.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

*Inarinsaamelainen Osmo Seurujärvi *kertoo häntä syvästi liikuttaneen tapahtuman.

– Kerran vaami oli vasonut vesikuoppaan. Vasa ei liikkunut mutta hengitti.

Seurujärvi otti lähes hengettömän vasan syliinsä ja asetti sen rinnalleen ihoaan vasten. Vain vasan pää jäi näkyviin. Hän kantoi sen aittaan, sytytti tulet kaminaan ja kuivasi vasan mummon vanhalla flanellikankaalla.

Seurujärvi puhuu vasasta kuin puhuisi omasta lapsestaan.

– Ei kulunut kauaakaan, kun vasan suunnalta lattialta alkoi kuulua pientä ininää. Vasa oli pelastunut.

Osmo Seurujärvi kantaa poron vasaa.
Osmo Seurujärvi huolehtii vasoistaan.Vesa Toppari / Yle

Alkuperäiskansat vaarassa

Monen maan alkuperäisväestö joutuu konfliktiin valtiovallan ja yritysten kanssa puolustaessaan maitaan. Tässä muutama esimerkki.

1. Honduras: Lencat taistelevat maasta Suomenkin rahoittamaa vesivoimalaa vastaan

Bertha Zúñiga Cáceres palelee helsingin huhtikuussa. Hän on tullut Suomeen äitinsä, intiaanijohtaja ja ympäristöaktivisti Berta Cáceres vuoksi. Hänet murhattiin pari kuukautta aikaisemmin omaan sänkyynsä kotikaupungissaan Hondurasissa.

Bertha Zúñiga Cáceres
Bertha Zúñiga Cáceres Jaana Kanninen / yle

Bertha kuuluu lenca-kansaan. Lencat asuvat Hondurasin ja El Salvadorin alueella, ja heitä arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia, ehkä korkeintaan 100 000. Aikoinaan he puhuivat lenca-kieltä, mutta se on aikojen saatossa hävinnyt.

Bertha Zúñigan Suomen-matkan tavoite oli taivuttaa suomalaiset rahoittajat luopumaan Agua Zarcan vesivoimalan rahoittamisesta. Rahoitus onkin toistaiseksi jäädytetty. (siirryt toiseen palveluun)

Hankkeeseen ehdittiin laittaa suomalaisrahaa kaksi miljoonaa euroa kehitysrahasto Finnfundin kautta.

– Gualcarque-joki on pyhä lenca-kansalle. Siihen ei voi koskea ilman paikallisyhteisöjen lupaa, Bertha Zúñiga sanoo.

Honduras on vahvistanut ILO:n alkuperäiskansasopimuksen 169. Siinä valtio lupautuu kysymään alkuperäiskansojen mielipidettä, kun heidän alueelleen suunnitellaan rakennushankkeita. Lencojen mielestä tämä vaatimus ei ole täyttynyt.

– Vesivoimala on tuonut meille vain väkivaltaa ja kuolemaa, Bertha sanoo.

Honduras on vanginnut useita henkilöitä epäiltynä Berta Cáceresin murhasta. Lehtitietojen mukaan voimalaa rakentaneen yhtiön työntekijä on tunnustanut murhan.

2. Länsi-Siperia: Hantišamaani suojelee pyhää järveä öljy-yhtiöiltä

Suomensukuisiin hanteihin kuuluva Sergei Ketšimov on noussut öljyteollisuuden ja alkuperäiskansojen välisten ristiriitojen ilmentymäksi Venäjällä. Hän taistelee öljy-yhtiö Surgutneftegazia vastaan Hanti-Mansian autonomisessa piirikunnassa Länsi-Siperiassa.

Sergei Ketšimov
Sergei KetšimovErkka Mikkonen / yle

Šamaanien sukuun kuuluva Ketšimov suojelee hantien pyhänä pitämää Imlor-järveä. Sen läheisyydessä yksi Venäjän suurimmista öljy-yhtiöistä Surgutneftegaz poraa öljyä.

– Jos en olisi alkanut vartioida siellä, niin he olisivat jo vallanneet järven, Ketšimov kertoo läheisessä Russkinskajan kylässä.

Öljy-yhtiöt pyrkivät sopimaan öljyntuotannosta alkuperäiskansojen kanssa neuvottelemalla. Vastineeksi maankäytöstä annetaan muun muassa moottorikelkkoja ja sähkögeneraattoreita.

Ketšimovin mukaan yhtiöt kuitenkin painostavat alkuperäisväestöä sopimuksiin. Lisäksi hän syyttää öljy-yhtiöitä luonnon saastuttamisesta. Ketšimov on paljastanut järven läheisyydessä lukuisia öljyvuotoja, joista myös ympäristöjärjestö Greenpeace on raportoinut (siirryt toiseen palveluun).

Ketšimovia vastaan käydään parhaillaan oikeutta. Öljy-yhtiö Surgutneftegazin työntekijät syyttävät häntä tappouhkauksista, jotka hantišamaani kiistää.

Hanti-Mansiassa tuotetaan puolet Venäjän öljystä. 1980-luvulla alkanut laajamittainen öljyntuotanto on mullistanut alueen alkuperäiskansojen hantien, mansien ja nenetsien elämän.

Öljyntuotanto ja siitä seuraava ympäristön saastuminen uhkaavat alueen alkuperäiskansojen poronhoitoon sekä metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn perustuvaa elämäntapaa.

Erkka Mikkonen, Russkinskajan kylä, Hanti-Mansia

3. Kanadan Alberta: "Öljyhiekkateollisuus on hiljainen kansanmurha"

Crystal Lameman kuuluu Beaver Lake Cree Nation (siirryt toiseen palveluun) –yhteisöön, joka on asunut Albertassa tuhansien vuosien ajan.

Crystal Lameman
Crystal LamemanBeaver Lake Cree Nation

Hänen naapurissaan sijaitsevat Kanadan suurimmat öljyhiekkaesiintymät. Öljyhiekka on hiekan, saven ja raskaan raakaöljyn sekoitus, jota kutsutaan myös bitumiksi.

Öljyhiekka ja alkuperäiskansojen elämäntapa muodostavat ratkaisemattoman yhtälön.

– Metsät ovat hävinneet ja eläimet kadonneet. Emme pysty enää harjoittamaan perinteisiä elinkeinojamme kuten kalastusta tai metsästystä. Tarvitsemamme lääkekasvit ovat käyneet vähiin, sanoo Crystal Lameman puhelinhaastattelussa.

Hän on ryhtynyt täysipäiväiseksi aktivistiksi. Hän matkustaa kampanjoimassa (siirryt toiseen palveluun)ympäri maailman ja käy oikeutta öljyteollisuutta vastaan.

Hän sanoo, että öljyhiekka pitäisi jättää maan uumeniin, jos ihmiskunta haluaa selvitä ilmastonmuutoksen uhasta.

Crystal Lameman kutsuu Albertan öljyhiekkaprojektia ”hiljaiseksi kansanmurhaksi”.

Syövät ja hengityselinten sairaudet ovat lisääntyneet, mutta niin on myös väestön henkinen pahoinvointi, Lameman sanoo. Kanadan alkuperäisväestön keskuudessa itsemurhat ovat yleistyneet hämmentävää vauhtia. Myös Crystalin oman, noin 400-jäsenisen yhteisön keskuudessa tapahtui viime vuonna viisi itsemurhaa.

Kanadan liberaali pääministeri Justin Trudeau lupasi vaalikampanjassaan syksyllä 2015 laittaa alkuperäisväestön asiat kuntoon. Trudeau myös vakuutti, että hän haluaa kääntää Kanadan energiapolitiikan suunnan kohti uusiutuvia energianlähteitä.

– Toistaiseksi muutoksesta ei ole merkkejä täällä Albertassa, Crystal Lameman sanoo.

4. Itä-Intia: Kaivosten vastustaminen näkyy apatiana ja alkoholismina

Intian itäosissa, Odishan osavaltiossa, on jo pitkä kaivoshistoria. Ensimmäiset kaivokset avattiin brittivallan aikana.

Odishan adivasejit.
Adivasinaisia ja Satu Ranta-TyrkköSatu Ranta-Tyrkkö

Intiassa elää arviolta yli 100 miljoonaa adivasia. Intian valtion virallisen kannan mukaan maassa ei ole alkuperäiskansoja.

Tampereen yliopiston tutkija Satu Ranta-Tyrkkö on tutkinut, miten Odishassa sijaitseva Barsua Iron Mine –rautakaivos on muuttanut adivasien elämää.

– Vesi on saastunut, ilma on saastunut, maa on saastunut.

Ranta-Tyrkkö kertoo, että lisäksi maanviljelyä vaikeuttavat metsien hupenemisesta häiriintyneet villinorsut.

Vain harva adivasi saa kaivoksesta töitä. Jotkut työskentelevät malminkuljetuksessa tai –lastauksessa, ja muutamat ovat onnistuneet perustamaan kuljetusyhtiön.

Vastarinta näyttäytyy lähinnä ihmisten apatiana ja alkoholismina. Tutkija selittää asennetta sillä, että adivasit ovat monella tavalla syrjittyjä ja syrjäytyneitä.

– Muistan yhdenkin virkamiehen, joka käytti paljon aikaa vakuuttaakseen minut siitä, että adivaseilla on aivan erilainen kallonmuoto kuin muilla intialaisilla.

Toinen syy vastarinnan puuttumiseen voi olla se, että on vaarallista olla eri mieltä. Ranta-Tyrkkö kertoo, että alueella käytetään maksettuja tappajia ja pahoinpitelijöitä.

– Adivaseilla on sellainen asenne, että täällä on aina eletty ja täällä pitää elää vastakin. Mutta jos joku pääsee täältä pois, se on harvinainen onnenpotku.