Tiirolan pariskunnalle pappeus on elämäntapa, ja osa sitä on asuminen pappilassa

Pohjois-Pohjanmaalla Haapajärven kirkkoherra ja hänen vaimonsa, joka myös on pappi, on asunut perheineen pappilassa lähes kolmekymmentä vuotta. Pappilassa asuminen tuo elämään oman rikkautensa ja paljon puutarhatöitä.

Kotimaa
Ronkaalan pappila Haapajärvellä
Haapajärven seurakunta

Haapajärven seurakunnan kirkkoherra Kari Tiirola perheineen on asunut Ronkaalan pappilassa, rantatöyräällä Kalajoen varrella lähes kolmekymmentä vuotta. Myös Tiirolan vaimo on pappi, ja pariskunnalle pappilassa asumisella on monta merkitystä:

– Opiskeluaikoina haaveilimme, että olisi ihana asua vanhassa pappilassa. Meille talon historia on hyvin tärkeä, ja oma sijansa on myös tällä paikalla missä pappila sijaitsee. Meille on, Tiirola kertoo.

Kappalaisen eli Ronkaalan pappila on Haapajärven pappien ensimmäinen virkatalo. Vuonna 1693 sinne asettui asumaan seurakunnan ensimmäinen kappalainen Erik Wallenius. Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1886.

Ennen vuotta 1940 rakennettuja pappiloita on maassamme säilynyt alle 550. Seurakunnat myyvät niitä tiukassa taloustilanteessa pois, eikä seurakuntien omistamista pappiloistakaan ole kuin osa varsinaisessa pappilakäytössä eli papin asuntona.

Muistan erään ruokapöydässä käydyn keskustelun, että taasko meille tulee joku piispa.

Kari Tiirola

Tiirola vakuuttaa, että pappilassa asuminen ei ole vaikuttanut perheen arkielämään juuri mitenkään, mutta oman rikkautensa se on elämään tuonut.

– Varsinkin silloin kun lapset olivat pieniä, niin pappilassa yöpyi usein seurakunnan vieraita kuten luennoitsijoita. Muistan erään ruokapöydässä käydyn keskustelun, että taasko meille tulee joku piispa.

Myös isolla pappilan pihalla on Tiirolan lasten ollut hyvä juosta ja leikkiä. Kohta Tiirolan pariskunta on jäämässä isoon pappilaan kahden, kun nuorinkin lapsi alkaa olla täysi-ikäinen ja itsenäistyä.

Puutarhahommia saa paiskia hiki hatussa

Pappilassa asuminen on Tiirolan pappispariskunnalle myös sukupolvikysymys.

– Me olemme sitä sukupolvea, jolle pappeus on elämäntapa eikä pelkkä työ, ja osa sitä on asuminen pappilassa.

Elämäntapa kyllä teettää kovasti töitä. Pappilan piha on iso, ja sen hoitaminen vie paljon aikaa.

– Tässä on ihan valtavasti töitä. Nurmikon leikkuuta ja rikkaruohojen kitkemistä riittää. Joskus vapaapäivän jälkeen on väsyneempi kuin työpäivän jälkeen, kun on ollut koko päivän pihatöissä, Tiirola naurahtaa.

Uskomme, että puutarha on nyt entisessä loistossaan.

Kari Tiirola

Vanhemmat haapajärviset muistavat, kuinka 1950-luvulla pappilassa asuneiden Pentikäisten aikaan puutarha oli ihailun kohde. Kun Tiirolat muuttivat taloon, piha oli repsahtanut ja villiintynyt, ja esimerkiksi kaikki vanhat omenapuut kuolleet.

– Olemme kunnostaneet puutarhaa määrätietoisesti näiden vuosikymmenten aikana ja uskomme, että se on nyt entisessä loistossaan. Nytkin taustalla omenapuut kukkivat runsaina, Tiirola kertoo joen rannassa laiturilla istuen.

Puutarhan pitäminen kauniina liittyy osittain myös siihen, että kyseessä on pappila, joka sattuu vielä sijaitsemaan näkyvällä paikalla.

– Kyllähän se niin on että senkin takia piha täytyy pitää hyvässä kunnossa.

Kerroksellisuus näkyy rakennuksessa

Yli satavuotiasta päärakennusta on peruskorjattu vuosien varrella ja osa vanhasta on remonttien myötä hävitetty, mutta jotain on jäänyt.

– Ulkonäköä ei ole paljon muutettu, esimerkiksi talossa on vieläkin yli sata vuotta vanhat ikkunat, joita välillä on vain kunnostettu.

Vanhoihin aikoihin verrattuna pappilassa ei ole enää edustustiloja, vaan se on perheen koti, jota Tiirolan perhe sisustaa rakkaudella ja haluaa pitää sen hyvässä kunnossa.

1950-luvulla tehdyssä peruskorjauksessa pappilaan rakennettiin Tiirolalle mieleiset, aikakautta kuvaavat leveät, vanerilla päällystetyt portaat. Yksi asia häntä kuitenkin harmittaa.

– Melkein itku pääsi, kun löysin seurakunnan arkistosta vanhat pappilan työpiirustukset 50-luvulta ja niissä oli maininta, että vanhat kakluunit puretaan ja kannetaan läheiseen monttuun. Tulisijoja siinä ei ole enää sen jälkeen ollut.

Vanhat kakluunit puretaan ja kannetaan läheiseen monttuun.

Kari Tiirola

Viimeaikaisissa remonteissa pappilaan on palautettu vanhaa. Esimerkiksi yhteen makuuhuoneeseen palautettiin alkuperäinen huonekorkeus.

- Katto on nyt takaisin entisessä korkeudessa, 3,8 metrissä. Että on tilaa hengittää, Tiirola kertoo.

Pappiloiden käytöstä ei ole saatavilla tuoretta tietoa. Vuonna 2000 Oulun yliopistossa tarkastetun väitöskirjan mukaan vanhoja pappiloita oli runsaat viisisataa, joista noin 350 oli seurakuntien omistuksessa. Näistä noin puolet oli alkuperäisessä käytössä eli pappilana. Seurakunnat myyvät pappiloita yli kymmenen kappaleen vuositahtia.

– Olen joskus miettinyt, kuinka moni meidän hiippakunnan papeista asuu pappilassa ja aika vähän niitä on, ja vime vuosinakin pappeja on muuttanut pappiloista pois, Tiirola sanoo.