Suomen kansalliskuvaajan suurin murhe 1800-luvulla: Kuka suojelisi rumaa luontoa?

Suomalaisen luonnonsuojelun pioneeri, valokuvaaja I. K. Inha kammoksui yli 100 vuotta sitten metsänomistajien himoa myydä tiluksensa voitontavoittelumielessä. Kun aikalaiset arvostivat vain kauneinta luontoa, Inha tallensi filmille maan tasalle hakattuja, rujoja maisemia.

kulttuuri
Veikko Neuvonen Alijärven rannalla Padasjoella.
I. K. Inha kuvasi paljon esimerkiksi Alijärven rantaa. Veikko Neuvonen on ollut mukana tunnistamassa padasjokelaisia maisemia Inhan valokuvista.

Suomalaista luontoa on arvostettu jo pitkään ennen elinaikaamme. Alkukesästä julkaistu kirja I. K. Inha toiveiden mailla koostaa Suomen kansallisvalokuvaajaksi tituleeratun I. K. Inhan ajatuksia kotimaisten luontomaisemien varjelusta.

Teos paljastaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa eläneen kuvaajan olleen aikaansa edellä luonnonsuojeluasioissa.

Ylen luontotoimittajana tunnetuksi tulleen Veikko Neuvosen toimittamassa kirjassa kerrotaan Inhan kritisoineen esimerkiksi metsähakkuita.

Toimittaja, kääntäjä ja valokuvaaja I. K. Inhan kuvia on ollut esillä esimerkiksi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900, ja legendan mukaan hän kiersi jokaisessa Suomen kunnassa kameransa kanssa.

Suomen kansallisvalokuvaajaksikin tituleerattu Inha tiedosti suomalaisen luonnon suojelutarpeet jo varhain. Toimittaja Neuvosen mukaan Inha arvosteli metsien kaatamista tiukoin sanakääntein esimerkiksi vierailtuaan 1910-luvun alussa pienessä hämäläisessä Padasjoen kunnassa.

– Padasjoki herätti hänet. Tosin jo aikaisemmin hän kirjoitti, kuinka on kauheaa, että isännät myyvät metsät ja ryyppäävät rahat, Neuvonen sanoo.

Suomen sahateollisuus kasvoi harppauksin 1800-luvun lopussa. Metsiä hakattiin enemmän kuin aikaisemmin, ja kauppa kävi.

Neuvosen koostamassa teoksessa Inhaa luonnehditaan "luonnonsuojelun pioneeriksi". Inhan aikalaisista vain muutamat puhuivat tuolloin arvokkaiden luontokohteiden suojelemisesta.

– 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa haluttiin suojella kauniita paikkoja, mutta luonnonsuojeluliikkeen järjestäytymiseen kului vielä kymmeniä vuosia.

Veikko Neuvonen esittelee I. K. Inhan valokuvaa.
Tässä kuvassa näkyy Inhan ikuistamia "rumia maisemia", eli metsähakkuita, osoittaa Veikko Neuvonen. Neuvonen on koonnut Inhan kuvista Padasjoelle näyttelyn, joka on avoinna kesäkuun loppuun.Yle

Turmellut maisemat tarttuivat Inhan linssille

Kansallisvalokuvaaja otti, toisin kuin muut aikalaiskuvaajansa, kuvia, jotka kertoivat myös karua totuutta muuttuvasta yhteiskunnasta.

Inha kuvasi rumia maisemia kuten hakkuuaukioita, mitä ei siihen aikaan tehty.

Veikko Neuvonen

– Inha kuvasi rumia maisemia kuten hakkuuaukioita, mitä ei siihen aikaan tehty. Edelleen luontokuvaajat kuvaavat lähinnä kaunista luontoa.

Inha näki luonnon kokonaisuutena, ja nosti esille myös kasvien monimuotoisen suojelun ojapiennarten kasveja myöten. Luonnonsuojelu oli 100 vuotta sitten kuitenkin uutta: asiasta puhui lähinnä sivistyneistö.

– Luulen, että aiheesta keskusteltiin, mutta Inhan ajatukset eivät menneet läpi. Minä olen ollut mukana luonnonsuojeluliikkeessä 1950-luvun lopusta, ja prosessi on ollut hidasta. Kaikki viranomaistoiminta on tullut mukaan vasta 1970-luvulla.

I. K. Inhan syntymästä tuli viime vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Neuvonen uskoo, että jos Inha eläisi, hän murehtisi hakkuuaukioiden kohtaloa edelleen.