Poliittinen pamfletti ennustaa puolueiden statuksen romahdusta – verkkoyritysten ja somen toimintamallit pelastaisivat politiikan

Politiikan ammattilaiset Matti Apunen, Mikael Jungner ja Taru Tujunen ovat kirjoittaneet räväkän pamfletin puolueiden ideologioista, vallankäytöstä ja toimintatavoista. Nykymeno on kirjoittajien mielestä jämähtänyttä, pölyistä ja pönäkkää. Edessä on deep impact eli puolueiden status romahtaa kuin hiekkakuopan seinä.

politiikka
Matti Apunen, Mikael Jungner ja Taru Tujunen
Yle

EVA Pamfletin, Pelastakaa puolueet! – Mitä politiikka voisi oppia Uberilta, ovat kirjoittaneet Ellun Kanojen toimitusjohtaja Taru Tujunen, Kreab Helsingin toimitusjohtaja Mikael Jungner ja EVAn johtaja Matti Apunen. Kolmikko on tunnettu suorasanaisesta ja lennokkaasta tyylistään eivätkä he petä lukijaansa nytkään.

Pamfletti on vahvasti ideologinen ja sellaisenaan todennäköisesti vaikeasti nieltävissä monissa puolueissa, vaikka se yrittää tarjota pelastusohjelmaansa koko puoluekentälle.

Kirjoittajien arvomaailma kumpuaa uskosta ihmisten ja markkinatalouden vapauteen, jossa kansalaiset ja äänestäjät nähdään asiakkaina. Kun kansalaiset ovat vallankäyttäjiä, valtio kutistuu, Apunen, Jungner ja Tujunen visioivat.

Pamfletin synkin ennustus on puolueiden apokalyptinen tuho, joka on ristiriidassa pamfletin kansiotsikon toiveikkuuden (Pelastakaa puolueet) kanssa. Kirjoittajat uskovat, että kun puolueiden legitimiteetti eli olemassaolon oikeutus heikkenee riittävästi, niiden status voi romahtaa nopeasti kuin hiekkakuopan seinä: ensin ei näytä tapahtuvan mitään, kunnes kokonainen seinämä romahtaa kuopan pohjalle.

Kirjoittajat eivät löydä nykypuolueiden toiminnasta mitään hyvää sanottavaa. Puolueiden sisältä ei tule uusia ideoita ja poliittiset think thankit ovat kääpiöitä, joita on kun ilmankaan ei voi olla. Vaikka politiikka tai ihmisten kiinnostus politiikkaan ei ole kadonnut mihinkään, vaan pikemminkin kasvanut, puolueet ovat jämähtäneet kiinni sata vuotta sitten heitettyyn ideologiseen ankkuriinsa.

Tujusen alun perin ideoima ideologinen ankkuri on Apusen mukaan toiminut iskusanana, joka innosti hänet pamfletin kokoamiseen Tujusen ja Jungnerin kanssa.

Ankkurin ketju kiristyy, mutta puolueet eivät liiku, vaan jahnaavat teollistuvan yhteiskunnan ristiriidoissa ja haikailevat hyvinvointivaltiota kuin kadonnutta paratiisia. Äänestäjät elävät jo omassa maailmassaan, sosiaalisen median ja kansalaisaktiivisuuden vetäminä.

Politiikkaa ei osata päivittää ketterästi, vaikka sen järjestelmässä olisi havaittu bugeja eli vikoja, jotka vaativat korjausta. Kirjoittajat epäilevät, ettei vuonna 2019 synny Sote 2.0, vaikka ongelmat havaittaisiin. Yritykset oppivat, politiikka ei. Niinpä kolmikko nostaa puolueiden ihanteiksi verkkokenkäkauppa Zapposin ja kuljetuspalvelu Uberin.

Niiden toimintatavat ja johtamismallit pelastaisivat puolueet. Zappostunut puolue olisi alusta, joka voimaannuttaa ihmisiä ottamaan vastuuta omista asioistaan. Uberisaatio tappaisi ja synnyttäisi uudelleen poliitikon ammatin.

Kirjoittajat uskovat, että toisin kuin aikaisemmin poliitikon tehtävä ei ole tehdä oman tietonsa pohjalta parhaita päätöksiä vaan mobilisoida ja organisoida ihmiset verkostoksi, jossa he itse päättävät. Puolueilla olisi kuitenkin johto, lavea ja monipäinen, jonka kärkiosaajia etsisivät head hunterit ja vahvistuksia rekrytoitaisiin myös ei-ideologisin perustein.

Apusen, Tujusen ja Jungnerin pamfletti on hybridi, jossa kirjoittajien ajatus karkaa hetkittäin kauas kansanedustuslaitoksen perustehtävästä ja se on ilmeisesti ollut tarkoituskin. Ideologioiden uutta sisältöä se ei etsi eikä tarjoa, pikemminkin provosoi löytämään uusia toiminnan muotoja.

Sen luonteva jatke tai vastapamfletti voisi olla Li Anderssonin, Sanna Marinin ja Outi Alanko-Kahiluodon yhteinen ajatus uuden ajan puolueesta.