ADHD on äidille selitys ja lapselle ristiriita

ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla ja heidän äideillään on ristiriitainen käsitys diagnoosin merkityksistä. Äideille diagnoosi on selitys lapsen oireille, nuoret sen sijaan eivät hyväksy ADHD:n tuomaa lääketieteellistä leimaa.

Kotimaa
Epätarkka kuva naisesta.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Jyväskylän yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan äidit ja lapset suhtautuvat ADHD-diagnoosiin eri tavoin. Äidille diagnoosi on selkeä lupaus siitä, että vaikeudet otetaan todesta. Nuoret taas eivät hyväksy diagnoosin tuomaa lääketieteellisen häiriön leimaa identiteettinsä pohjaksi.

– Äitien näkökulmasta diagnoosi saadaan. Ajatuksena on se, että sekä lasta että äitiä aletaan ymmärtää ja tukea, sanoo aiheesta perjantaina väittelevä Juho Honkasilta.

Lasten suhtautuminen diagnoosiin on ristiriitaisempi. He näkevät diagnoosin osana aikuisten selitysmaailmaa. Honkasillan mukaan diagnoosi ei ole lapsellekaan huono asia, mutta he joutuvat neuvottelemaan diagnoosin kanssa eri tavoin kuin äidit. Kouluissa ja muuallakin puhutaan ADHD-lapsista.

– Kehottaisin miettimään kriittisemmin sitä, mihin diagnostisia selitysmalleja käytetään. Puhe ADHD-lapsista sisältää oletuksen, että ADHD selittää jotain, ja että olisi jokin yhtenäinen ryhmä, johon kaikki diagnosoidut kuuluvat. Näinhän ei ole, Honkasilta sanoo.

Lapset eivät myöskään itse hyväksy etuliitettä osaksi omaa itseään, mutta saattavat käyttää sitä silloin, kun se on itselle hyödyllistä.

– Muoto on sellainen, että "minä olen ADHD, minä toimin näin". Samaan aikaan samat lapset melkein samassa lauseessa saattavat sanoa, että diagnoosi ei heitä määritä, ja että he pystyvät ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan, kertoo Honkasilta.