Kulttuurivieras, kapellimestari Klaus Mäkelä puskee menestymään: "Innostus ja keskittymiskyky ratkaisevat"

Älä anna kesälomalla syntyvien unelmiesi jäädä haaveeksi. Kulttuurivieras Klaus Mäkelä, 20, kertoo, kuinka hän loi pohjan menestystarinalleen.

Kulttuurivieras
Klaus Mäkelä on menestynyt sellisti ja ikäluokkansa paras kapellimestari.
Henrietta Hassinen / Yle

Se oli kerralla menoa. Klaus Mäkelä pääsi seitsemänvuotiaana Kansallisoopperan lapsikuoroon, eikä musiikki ole sen jälkeen päästänyt otteestaan.

Ohjelmassa oli George Bizet'n klassikko-ooppera Carmen, jossa lapsikuorolla on osuus heti teoksen alkuvaiheilla. Mäkelä odotti ikätovereineen vuoroaan takahuoneessa, kun orkesteri ahkeroi montussa formulakisoistakin tutun alkusoiton kanssa. Kapellimestarina oli Hannu Lintu.

– Katsottiin hänen johtamistaan monitorista, ja jotenkin se iski minuun ihan hirveästi, Mäkelä muistelee.

Hän vaati muusikkovanhemmiltaan saada käsiinsä teoksen partituurin, nuottikirjan, joita kapellimestarit orkestereiden edessä lukevat.

– En tajunnut siitä mitään, mutta johdin teoksen olohuoneessa kokonaan siten, että levy soi taustalla. Tein niin monta kertaa peräkkäin.

Uskalla heittäytyä

Nyt 1996 syntynyt Mäkelä istuu lempikahvilansa terassilla Töölönkadun ja Aurorankadun risteyksessä Helsingissä. Aikaa tajunnan räjäyttäneestä Carmenista on 13 vuotta, mikä on muusikon saavutuksiin nähden käsittämättömän lyhyt aika.

Klaus Mäkelä
Klaus MäkeläHenrietta Hassinen / Yle

Mäkelä on kysytty sellisti ja ikäluokkansa ylivoimaisesti paras kapellimestari, josta odotetaan – yhtään liioittelematta – seuraavaa Esa-Pekka Salosta. Vastaavassa nousukiidossa porhaltaa Mäkelää kymmenen vuotta vanhempi Santtu-Matias Rouvali.

Huhtikuussa Mäkelä debytoi Rouvalin tulevan kotiorkesterin, Göteborgin sinfoniaorkesterin, kapellimestarina. Jos kaikki menee suunnitellusti, brittiläiselle Harrison & Parrot -agentuurille vastikään otettu nuorukainen tekee lopullisen läpimurtonsa kansainvälisille lavoille parin vuoden aikana.

Mäkelä on edelleen lapsuutensa löytöretkellä. Menestyksensä salaisuudeksi hän laskee kyvyn heittäytyä.

– Olen edelleen ihan sairaan innostunut oikeastaan kaikesta musiikkiin liittyvästä. Partituurin lukeminen on spottailua: tuosta saisi musiikkiin hyvän kulman ja tuosta käänteen, Mäkelä viuhtoo.

– Ensin on toki aina perusanalyysi, mutta se on aika nopeasti tehty, hän huomauttaa.

Epäröinti ei kannata

Moniin ikätovereihinsa verrattuna Mäkelä tiesi ajoissa, mitä hän tekee isona. Klassisen musiikin maailmassa se on tärkeää. Pitää löytää sopiva väylä ja hypätä kelkkaan.

Mäkelä otti ohjat käsiinsä 12-vuotiaana, kun hän pääsi opiskelemaan sellonsoittoa Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen. Samalla tarjoutui mahdollisuus päästä legendaarisen kouluttajan Jorma Panulan kapellimestariluokalle. Mäkelä ei epäröinyt.

– Siellä oli pari nuorisokoulutettavaa, mutta muut olivat vanhoja kettuja, hän muistelee.

Klaus Mäkelä
Klaus MäkeläHenrietta Hassinen / Yle

Sellonsoitolla musiikinopintonsa aloittanut taiteilijanalku sai lähes viikottain johtaa harjoitusorkesteria. Treenaamisesta tuli vakavaa ja ammattimaista niin kapellimestarina kuin sellistinä. Koulutusta jatkui kuusi vuotta.

– Alusta saakka oli selvää, ettei kannattanut mennä tunnille, jos ei ollut valmistautunut. Koko ajan piti harjoitella, ja aina tuli uusi haaste eteen. Odotin niitä innoissani, Mäkelä sanoo luonteelleen uskollisena.

Unelma vaatii hinkkaamista

Sellonsoitossa ja orkesterin johtamisessa pohjatyö on teknistä puurtamista. Näkemys eli se, millä ammattitaito lopulta todella mitataan, muovautuu ajan myötä. Tekniikan on oltava silloin huippuluokkaa.

– Hinkattu on aika paljon – tai oikeastaan ihan hirveästi, Mäkelä myöntää.

– Osa työstä on rinnastettavissa pääsykokeisiin pänttäämiseen, mutta treenaaminen on lopulta pitkäjaksoinen, monen vuoden mittainen prosessi.

Klaus Mäkelä.
Henrietta Hassinen / Yle

Mäkelälle juolahtaa toinen menestykseen ratkaisevasti vaikuttava tekijä. Keskittymiskykyä vaaditaan alasta riippumatta. Kirjojen pänttääminen, yhtälöiden laskeminen tai ennakkotehtävien parissa puurtaminen vaatii asialle omistettua aikaa.

– Keskittymiskyky on laskussa. Huomaan sen itsekin, kun näprään kännykkää. Videot ovat lyhyitä klippejä ja näytöltä luetaan puolet jutusta. Onnistuminen vaatii kovaa työtä, ja kova työ on keskittymistä.

Ole oma itsesi

Kun seitsemänvuotias Mäkelä oli aikansa johtanut Carmenia olohuoneessa, oli muiden oopperoiden vuoro. Hän johti levyltä myös Musorgskin Boris Godunovin ja sitten Puccinin Toscan.

– Meidän koirankin nimi oli Tosca. Oopperan ohella iski Mozart, ja sitten tuli erilaisia villityksiä muun muassa pianomusiikkiin. Piti kuunnella kaikki Glenn Gouldin levytykset.

Klaus Mäkelä
Klaus MäkeläHenrietta Hassinen / Yle

Suomen merkittävimmät sinfoniaorkesterit arvostavat Mäkelän johtamistapaa. Se on kapellimestarille suuri kunnianosoitus, ja siihen tarvitaan musikaalisuuden ja taiteellisen näkemyksen lisäksi auktoriteettia. Sen Mäkelä on omaksunut teini-ikäisenä Panulalta.

– Orkesterin johtamisesta tuli luonnollista, eikä se tunne ole mihinkään kadonnut. Joskus kapellimestarit yrittävät ottaa roolia, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Silloin se menee päin helvettiä.

Tutkintoa ei aina tarvita

Klaus Mäkelän tarina inspiroi iästä tai alasta riippumatta. Hän antoi innostuksensa viedä silloin, kun siihen tuli tilaisuus. Hyvin tehdyt työt ovat poikineet aina vain lisää mahdollisuuksia.

– En ole valmistunut sellistiksi tai kapellimestariksi. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ei minusta diplomisellistiä tule millään. Pitäisi istua niin paljon teoriatunneilla, musiikin historian kursseilla ja Sibelius-Akatemian orkesterissa.

Mäkelä saavutti unelmansa ilman tutkintoa. Kenties hän vielä joskus johtaa Carmenia kuuluisassa oopperatalossa. Se on itse asiassa todennäköistä.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka