Sata päivää paluumuuttajana: Kun vanha kotikaupunki nähdään uusin silmin

Markkinointikonsultti Ville Lintula saapui paluumuuttajana Hämeenlinnaan puoli vuotta sitten. Uutta kotia etsiessään hän sai tuta suomalaisen marraskuun pahimmillaan: viideltä iltapäivällä kahvilat olivat kiinni, tori oli tyhjä ja kirsikkana kakussa odotti pysäköintivirhemaksu. Eikä tässä vielä kaikki.

kaupungit
Mies istuu aurinkoiselle terassilla ja hymyilee suoraan kameralle.
Heidi Kononen / Yle

Sanotaan, että uudella johtajalla on sata päivää aikaa huomata uuden työpaikan kehittämisen paikat. Mahtaako sama olettamus päteä uuteen asukkaaseen, joka hetken tarkastelee kaupungin asioita kirkkain silmin?

Ville Lintula muutti takaisin kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan vietettyään 31 vuotta Helsingissä. Ura on luotu yrityksille suunnatun markkinoinnin ja konsultaation parissa. Miten mies näki tutut kulmat ja paikkakunnan ilmapiirin paluunsa jälkeen?

Täällä yritetään etsiä syyllisiä ja vääntää tikaria haavassa

Ville Lintula

– Keskustelukulttuuriin kiinnitin kyllä huomiota. Täällä yritetään etsiä syyllisiä ja vääntää tikaria haavassa. Katse käännetään mieluusti päättäjiin ja syyttävä sormi sohottaa eri suuntaan. Sillä tavalla ei synny uutta, eikä päästä eteenpäin, sanoo Ville Lintula.

Kaupungin keskusta on paikan kasvot, käyntikortti seudulle, ensivaikutelma, joka imaisee sisään tai heittää ulos. Siksi Ville Lintula haluaisi keskustan hymyilevän koko hammasrivistöllään. Konsultin pehmeää puhetta?

– Toisia ei voi syyttää, vaan oivallus on, että jokainen meistä on päättäjä. Itse päätämme mitä teemme, miten suhtaudumme ja mihin aikaamme käytämme. Jos päätetään, että keskusta on kaupungin kasvot, sen palveluita pitää itse käyttää ja vaikuttaa siihen, onko paikka elävä vai ei, sanoo Ville Lintula.

Tuskaa elinvoiman äärellä

Hämeenkin kulmakunnalla alueen elinvoima on elämän ja kuoleman kysymys. Seminaareissa aihe on tuttu.

– Minusta jokaisen täytyy kohdallaan päättää, mitä se elinvoima oikein on. Firmoilla on omat strategiansa ja kaupungeilla omansa. Mutta jos kaupunkilaiset eivät ota strategiaa omakseen, se jää juhlapuheiden tasolle. Tarvitaan osallistuttamista, strategian jalkauttamista ihmisten pariin.

– Kaupunkilaiset täytyy saada puhumaan ja keskustelemaan yhdessä. Sellaisia tilaisuuksia täytyy yksinkertaisesti järjestää niin, että ihmisillä on tilaisuus katsoa ehkä peiliin ja rohkaista laittamaan peliin itseään, kannustaa Ville Lintula.

Kukkienmyyjä Hämeenlinnan torilla, taustalla kirkko
Markku Karvonen / Yle

Pienestä teosta voi aloittaa.

– Tapaa, jolla kuuntelemme toisia, täytyy parantaa. Olen joskus seurannut esimerkiksi kaupunginvaltuuston kokouksia, ja kokouksissa aika moni selailee puhelintaan tai käyttää läppäriään samaan aikaan. On hyödyllisempää suunnata energia toisten aitoon kuuntelemiseen. Vastavuoroinen keskustelu vaatii kaikkien osapuolien huomion, pohtii Lintula.

Haloo, täällä kotikaupunkisi, kuinka voimme auttaa?

Maailma on pienentynyt ja digitalisaatio on muokannut toimintaympäristön uusiksi.

– Elämme, työskentelemme ja ostamme eri tavalla kuin ennen. Kaikki on johtanut käytöksemme muuttumiseen ja nyt täytyy kohdata se, kuinka osaamme ottaa kaikki muutokset vastaan. Jokaisen täytyy esimerkiksi kohdallaan pähkäillä se, kuinka palveluja käyttää.

– En tunne kauhean hyvin sitä, kuinka julkisella ja kunnallisella puolella päätöksiä viedään läpi, mutta paljon rukattavaa siellä on. Ei riitä, että vain kaupungilla on visio, jos sitä ei jaeta. Kaupunki on asukkaidensa palveluksessa.

Jos energia laitetaan siihen, että jokaisella on oma tontti ja omat intressit, eivät hyvätkään hankkeet etene.

Ville Lintula

Ville Lintula muistuttaa, että kaupunki ei ole pelkästään poliittinen johto, johon syyttävä sormi usein osoittaa.

– Kaupungilla tarkoitan koko ketjua päätöksentekijästä palvelun tuottajaan saakka. Palveluhenkisyys täytyy kulkea koko ketjun läpi. Keskeisin tehtävä on helpottaa ihmisten elämää, asumista ja palveluiden käyttöä, sanoo Ville Lintula.

Lintula uskoo tulevaisuuden sote-uudistuksen olevan niin suuri, että se ajaa kaupunkeja väkisin muuttamaan toimintaansa kohti palveluhenkistä ajattelua.

– Jos energia laitetaan siihen, että jokaisella on oma tontti ja omat intressit, eivät hyvätkään hankkeet etene. Jos jokaisella päättäjällä on oma, puolustettava maaperä, kaikki jää juhlapuheiden tasolle, sanoo Ville Lintula.

Ja vielä sananen pysäköinnistä

Palataan vielä niihin sataan päivään, aikaan jolloin keskeiset huomiot uudesta ympäristöstä on helpoin huomata. Ville Lintula kiinnitti huomiota pysäköintiin omien karvaiden kokemusten kautta.

– Hämeenlinnan keskustan pysäköinti on ehdottomasti syytä vapauttaa, edes kokeiluluonteisesti. Kaupunkilaiset ovat tottuneet ajattelemaan niin, että "minähän en pysäköinnistä maksa ja siksi ajankin Tiiriöön". Tämä olisi toteuttavissa jo tämän kesän aikana.

– Mitä tulee taas siihen, että kaupungin tulisi saada pysäköintituottoja, voisi kokeilla asukas- ja yrityspysäköintitunnuksien käyttöönottoa. Ei ole mitään järkeä siinä, että työpaikan edessä on tyhjyyttään loistava katu, kun oma auto on parkissa jossain toisaalla, ehdottaa Ville Lintula.

– Uusia ajatuksia pitää uskaltaa hakea ilman pelkoa siitä, että nyt tämä sulka menee jonkun toisen hattuun, tai kenen aloite hyväksytään ja kenen ei, päättää hämeenlinnalainen paluumuuttaja Ville Lintula.