Naiset saivat äänestää Suomessa ensimmäisen kerran 110 vuotta sitten – Hienohelma Maria Paaso oli tulisieluinen äänioikeuden puolestapuhuja

Maria Paaso oli intohimoinen agitaattori ja äänioikeustaistelija. Paaso tunnettiin paitsi rohkeista puheistaan myös poikkeuksellisen hienostelevasta ulkoasustaan.

Kotimaa
Maria Paaso
Maria PaasoHelsingin Kaiku

Suomessa juhlitaan tänään keskiviikkona 110 vuotta sitten toteutunutta yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Äänioikeuden myötä naiset saivat mahdollisuuden asettua ehdolle eduskuntavaaleihin. Ensimmäiseen eduskuntaan vuonna 1907 valittiinkin 19 naiskansanedustajaa. Heidän joukossaan oli sosialidemokraatteja edustanut ompelija, Maria Paaso.

Koska kyseessä olivat ensimmäiset eduskuntavaalit, koko vaalikoneisto oli luotava tyhjästä, kertoo Suomen historian professori Irma Sulkunen Tampereen yliopistosta.

– Kaikki oli opeteltava alusta, sillä valmista vaalikoneistoa ei ollut. Monelle edustajalle oli arvoitus, millä keinoin kansaan parhaiten vedottiin.

– Tottumattomat, vähän koulutetut ihmiset joutuivat vaalikentillä aikamoisen urakan ääreen, Sulkunen sanoo.

Raittiusaatteesta laajempien visioiden pariin

Maria Paaso muutti kotiseudultaan Iistä Helsinkiin 14-vuotiaana. Monien muiden maalta kaupunkiin muuttaneiden nuorten tapaan Maria Paaso liittyi raittiusyhdistykseen. Yhdistys järjesti illanviettoja ja tarjosi mielekästä puuhaa vapaa-ajan ratoksi. Raittiusyhdistyksestä Paaso houkuteltiin mukaan työväenyhdistykseen. Pian räväkkäluonteinen nuori nainen alkoi niittää mainetta puhujana.

– Työväenyhdistykset järjestivät agitaatiokouluja, joissa opetettiin, miten kansalle kerrotaan työväenaatteesta innostavaan tyyliin, Sulkunen kertoo.

Näillä samoilla opeilla propagoitiin myös äänioikeutta. Kun se saavutettiin vuonna 1906, oli heti ryhdyttävä kiivaaseen vaalityöhön.

Vaikka yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden kannattajat marssivatkin massoina kaduilla, oli suuri osa kansasta tietämättömiä, mihin äänioikeus johtaa ja mihin se kansalaisia velvoittaa. Puhujien suuret sana kuitenkin vetivät puoleensa.

– Kyllä puhujat varmasti maalasivat visioita, joita oli vaikea tai mahdotonta oikeasti toteuttaa.

Ensimmäiset vaalilupaukset siis annettiin.

Hevoskyydillä vaalikiertueelle

Maria Paasio kierteli puhujana talosta taloon ja tilaisuudesta tilaisuuteen 1900-luvun alkuvuodet. Rooli vaihtui työväenliikkeen agitaattorista äänioikeustaistelijaksi ja lopulta vaalityötä tekeväksi kansanedustajaehdokkaaksi. Paaso oli temperamenttinen puhuja, jonka tilaisuuksia odotettiin.

– Puhujien työ oli toista kuin nykyään, tuumii professori Sulkunen.

– He kulkivat pitkiäkin välimatkoja hevospelillä talvipakkasessa tai kesähelteessä.

Tiet olivat huonossa kunnossa, eikä lepopaikkaa niin vain löytynytkään. Maria Paaso oli kuitenkin sitkeää sorttia. Hän oppi työväenyhdistyksessä paitsi agitaatiota myös erilaisia virkailijan töitä. Hän toimi muun muassa Työläisnaisten liiton sihteerinä. Ompelijan taitojen lisäksi teollisuuskoulussa oli karttunut kirjoituskykyä.

Liian hieno työläisnaiseksi

Maria Paason yksityiselämä oli sekin myrskyisää, ainakin vuonna 1917 virallistettuun avioeroon saakka. Paasolle ja hänen aviomiehelleen Filip Laineelle syntyi kolme lasta. Maria Paaso, silloinen Laine, hoiti lapsia kotona ja ompeli öisin.

Kun lapset tulivat kouluikään, äiti heittäytyi intohimolla työväenliikkeen palvelukseen. Lapsiin heijastui vahvan äidin vaikutus. Pariskunnan pojasta Yrjö Laineesta kehkeytyi historiantutkija. Molemmista tyttäristä sekä Impi että Eine Laineesta tuli näyttelijöitä.

Maria Paaso tunnettiin niin puhujakiertueilla kuin eduskunnassakin pukeutumistyylistään. Ompelijana hän loihti itselleen toinen toistaan näyttävämpiä asuja, jotka eivät miellyttäneet kaikkia. Paason ulkoasua pidettiin työläisnaiselle sopimattomana ja hienostelevana. Kansanedustajana hän joutui jopa pilapiirtäjien ja pakinoitsijoiden hampaisiin.

– Hienot vaatteet kielivät aikalaisten mukaan turhamaisuudesta. Paasoa verrattiin Miina Sillanpäähän, jonka pukeutumista pidettiin arvokkaana.

– Varmaan Paason pukeutumistyylin katsottiin olevan ristiriidassa myös parlamentaarisen, arvokkaan ympäristön kanssa. Siellä ei nähty sijaa hienostelulle, professori Irma Sulkunen arvelee.

Osansa pilkasta sai Paason kiivas luonne, jota pidettiin liian räiskyvänä. Se, mikä herätti innoitusta agitointipuheissa, ei enää toiminutkaan eduskunnan puhujapöntössä.

Ensimmäisten vaalien tulos yllätti

Maria Paaso ja hänen kaltaisensa yhteiskunta-aktiivit tekivät Sulkusen mukaan valtavan työn äänioikeuden ja ensimmäisten vaalien eteen.

– Onhan se pieni ihme, että nämä vaatimattomista oloista tulleet ihmiset saivat kerättyä kannattajakunnan ja hoidettua vaalit kunnialla loppuun. Se että äänet pystyttiin laskemaan ja tulos julistamaan, oli voitto sinänsä, Sulkunen sanoo.

Ensimmäisten vaalien lopputulos oli yhtä yllätystä. Työväenliikkeen vahvuus ja ruotsinkielisten edustajien heikko menestys käänsi valta-asetelmat päälaelleen.

Maria Paaso oli kansanedustajana kaksilla valtiopäivillä 1907–1908. Eduskunnan valta oli rajoitettua ja Venäjän keisari piti langat käsissään senaatin kautta. Itsenäisessä Suomessa parlamentarismi tuli virallisesti voimaan vuoden 1917 lopulla.

Edustajanuransa jälkeen Paaso jatkoi poliittista työtään kiertävänä puhujana ja Sosialidemokraattisen naisyhdistyksen puheenjohtajana aina 70-vuotispäiväänsä saakka.