1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Elävän arkiston löytö liikutti synttärisankaria – televisiohaastattelu oli 70-luvulla iso juttu

Syntymäpäivillä läheiset haluavat usein tavalla tai toisella yllättää syntymäpäiväsankarin. Jos yllätys johdattaa sankarin lapsuuteen tai nuoruuteen, aina parempi. Pasi Ala-Kasari täytti viime syksynä 50 vuotta. Ylen Elävä arkisto vei hänet ja juhlavieraat aikamatkalle vuoteen 1979. Hypätään samalle matkalle!

Pasi Ala-Kasari arveli 14-vuotiaana ryhtyvänsä maanviljelijäksi. Elanto on hankittu kuitenkin kuljetusalalta. Kuva: Päivi Raugtanen/Yle

Jalasjärveläisen Pasi Ala-Kasarin 50-vuotisjuhlassa nostalgia oli huipussaan, kun sankarin lapset tyttären johdolla kaivoivat Ylen Elävästä arkistosta 14-vuotiaasta Pasista kertovan dokumentin ja esittivät sen isälleen ja hänen vierailleen.

Pasi ja neljä muuta suomalaista lasta pääsivät nimittäin vuonna 1979 kertomaan elämästään Suomessa Ylen juhlaohjelmassa. Tällä ohjelmalla Yleisradio kunnioitti tuolloin lastenoikeuksien 20 vuoden takaista (1959) hyväksymistä YK:ssa. 

Pasi kertoi ohjelmassa elämästään maatilan lapsena.

– Meillä on 27 lypsylehmää ja nuorta karjaa aika paljon. Ehkä yhteensä noin 60-70 päätä kaikkinensa, Pasi laskee dokumentissa.

– Sitten on 27 hehtaaria viljeltyä pinta-alaa. Ne on heinällä melkein kaikki, mutta sitten meillä on vuokramaita viljalla. Sitten on juurikasvi- ja perunamaita, 14-vuotias tietää tarkasti kotitilansa tilanteen.

Senkin 14-vuotias miehenalku ehtii ohjelmassa kertoa toimittajalle, että oman pellon viljasta saadaan viisilapsisen perheen pöytään ruisleipää. Myös juurikasvit, perunat ja maito tulevat käyttöön suoraan omalta tilalta.

Vuonna 1979 tuli kuluneeksi 20 vuotta lastenoikeuksien hyväksymisestä YK:ssa. Yleisradiossa tapahtumaa juhlistettiin viiden lapsen elämästä kertovalla juhlaohjelmassa. Mukana ohjelmassa Pasi Ala-Kasari Jalasjärveltä.

Ei tullut maanviljelijää

Pasi Ala-Kasari oli 14-vuotiaana varmankuuloinen maanviljelijän tai ainakin konemiehen alku. Toisin kuitenkin kävi. Armeija ja nuoruusvuodet veivät Pasin kuljetusalalle ja pikkuveljestä tuli kotitilan jatkaja.

– Tällä hetkellä toimin rehuauton kuljettajana. Ihan käyn maatiloilla viikottain, päivittäin, kun olen töissä. Edellisissäkin työrupeamissa ajoin apulantaa maatiloille, joten tiedän sen työn ja näen sen kaiken aikaa.

Pasi ajaa rehua nyt Ylivieskan ja Raision välillä. Työvuosiensa aikana hän kertoo kiertäneensä Suomea ristiin rastiin 30 vuoden ajan.

Veditkö ammatinvalinnassa paremman kortin kuin mitä 14-vuotiaana suunnittelit?

– En osaa sanoa, ei se leipä helposti tuu täältäkään eikä varmasti sieltä maataloudestakaan.

”Juoksussa oon ollut kärkipäässä”

Vuonna 1979 Pasi pinkoi polkupyörällä seitsemän kilometrin yhdensuuntaisen koulumatkan ihan vaan peruskunnon ylläpitimiksi. Urheilu oli harrastuksista ykkönen.

– Juoksussa mä oon ollut aika kärkipäässä, enkä hiihdossakaan kovin huono oo. Koulusta tullessa lähden lenkille, jos harjoitusohjelmassa on lenkki ja jos on rullahiihto tai sauvarinne, niin sinne sitten. Junttilan Jorma pitää mulle harjoitusohjelmaa. Hän laatii neljän viikon ohjelman. Se sitten noudatetaan läpi ja neljän viikon välein käydään testeissä, 14-vuotias Pasi Ala-Kasari kertoo.

Melkein yhtä rinta rottingilla kuin lapsuusvuosina viisikymppinen Pasi kertaa aikuisiän urheilusaavutuksiaan.

– Maratoneja olen juossut kolmetoista, paras aika on alle kolme tuntia. Cooperin testissäkin on mennyt 3600, mutta ne on kymmenen vuoden takaisia aikoja ja määriä. Silloin olin nelikymppinen.

Pasi myöntää, että nyt viisikymppisenä urheilu on jäänyt lähinnä koiran lenkkeilyttämiseksi.

Ammattikuljettajat Pasi Ala-Kasari (vas.) ja Pentti Kujala vaihtavat Raisio–Ylivieska-välin rehunkuljetusvuoroa Jalasjärvellä. Kuva: Päivi Rautanen/Yle

”Ei tarvi laiskotella”

Vielä 1970-luvun lopulla maatilan lapset auttoivat minkä jaksoivat tilan töissä. Luppoaikaa ei ollut nuoren Pasinkaan elossa.

– On mukava asua maalla: on töitä, ei tarvi laiskotella, 14-vuotias sanoo.

Se on ihan luonnollista, että  kotona tehdään töitä, muutkin kuin vain aikuiset.

Pasi Ala-Kasari, 14-vuotiaana (1979)

– Navetassa käyn tietysti aina. Lakaisen ritilät, tyhjään pöydät ja sen sellaista. Puimassakin olen ollut. Ajan traktoria siinä vierellä, kun puimuria tyhjätään. Juurikasvimaalla en oikein oo ollut, lastendokumentin Pasi kertoo.

– Se on ihan luonnollista, että  kotona tehdään töitä, muutkin kuin vain aikuiset, 14-vuotias jatkaa.

Hyvät lapsuusmuistot

Lapsuusmuistot saavat kyyneleet nousemaan aikuisen miehen silmiin. Oliko lapsuudessasi pelkkiä velvollisuuksia vai oliko oikeuksiakin?

– Kyllä varmasti oli oikeuksia ja oli velvollisuuksiakin. Lapsuutta muistelee lämmöllä. Meitä oli iso perhe ja paljon sisaruksia. Vaikka silloin välillä tuntui, että ei saanut kaikkea mitä tarvitsi, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, olen saanut kaikkea yltäkyllin, Pasi Ala-Kasari kiittää.

Kun maaseudun pojasta tehtiin tv- ja radio-ohjelmaa 70-luvulla, se oli iso juttu. Mutta niin se oli viime syksynäkin, kun Pasin tytär kaivoi arkistojen aarteet ja näytti ne juhlaväelle. Tuolla hetkellä Pasi Ala-Kasari huomasi, että tunteikkaasta lapsesta oli kasvanut tunteikas viisikymppinen.

– Ihan sama poika tai mies varmaan kuin silloinkin, vain 36 vuotta vanhempana!