Pohjois-Koreassa kommunismi on vain kulissi: Kaupoista löytyy luksusta skottiviskistä ökykelloihin

Tavaratalon ruokakaupasta löytyy pullollinen 30 vuotta vanhaa skotlantilaista Ballantine’s-viskiä 470 dollarin hintaan. Koska YK:n turvallisuusneuvoston pakotteet kieltävät luksustuotteiden viennin Pohjois-Koreaan, ei kallista tuontijuomaa pitäisi löytyä ruokakaupan hyllyltä.

Yle maailmalla: Peking
valintamyymälän kassahenkilö
Pothonggangin tavaratalon kassahenkilökuntaa.Mika Mäkeläinen / Yle

PjongjangKwangbokin kerrostaloalueen supermarketin nurkassa on koju, johon jonottaa parikymmentä ihmistä.

Liityn jonon jatkoksi vaikken tiedä mitä jonotan, koska kommunistiseksi mainostetuissa järjestelmissä jonon pituus kertoo herkkujen harvinaisuudesta.

Toimittajia valvovat pohjoiskorealaiset virkamiehet eivät yritä estää minua. Se olisikin liian myöhäistä. Nopeasti selviää, että kyse on rahanvaihtopisteestä.

Rahanvaihtoa eivät käytä ulkomaalaiset, vaan Pjongjangin asukkaat, joista moni pitää säästönsä patjan alla ulkomaanvaluutassa.

Ostan 20 eurolla lähes 170 000 Pohjois-Korean wonia. Saan käteeni paksun tukun painotuoreita seteleitä, joita ulkomaalaisilla ei saisi edes olla. Suurin käytössä oleva seteli on 5 000 wonia, arvoltaan 0,60 euroa.

Rahat on käytettävä ennen kuin poistun maasta, joten menen shoppailemaan.

Supermarketin hintashokki

Valtion omistamassa Kwangbokin marketissa on heti oven vieressä kukkaosasto, jonka hinnat voisivat järkyttää viralliseen valuuttakurssiin uskojia: kukkakimppujen ja ruukkukukkien hintalapuissa lukee 20 000–40 000 wonia.

Kukaan ei tietenkään maksaisi kukista virallisen vaihtokurssin mukaista 200–400 dollaria, mutta katukaupan kurssilla laskettuna 2,5–5 dollariakin on valtava summa tavalliselle pohjoiskorealaiselle. Monelle se vastaa suunnilleen virallista kuukausipalkkaa.

ihmisiä tavaratalon kemikaaliosastolla
Ihmiset tutkivat kemikaaliosaston valikoimaa Kwangbokin supermarketissa.Mika Mäkeläinen / Yle

Hintataso ja tavaroiden saatavuus kielivät siitä, että useimmilla on huomattavia epävirallisia sivutuloja.

Vaikka Pohjois-Koreassa yritetään omavaraisuusperiaatteen mukaan tuottaa kaikkea mahdollista ydinohjuksista keksipaketteihin, käytännössä suuri osa kaupan tavaroista näyttää tulleen Kiinasta.

Myynnissä oleva rihkama vaikuttaa olevan vain aavistuksen kalliimpaa kuin Kiinassa. Maiden välinen kauppa käy siis tiiviisti eikä toimitusvaikeuksia ole. Kaasusytytin maksaa runsaan euron, perunankuorimaveitsi 75 senttiä.

Isomman arvotavaran hinnoissa maan eristäytyneisyys alkaa näkyä: Siemensin pyykinpesukoneen hinta on lähes kuusi miljoonaa wonia eli noin 710 euroa. Suomessa samaa mallia on myyty 350 eurolla. Vieressä 32 tuuman pohjoiskorealainen taulutelevisio maksaa 240 euroa.

televisioita ja pesukoneita myymälässä
Televisioita ja pesukoneita Kwangbokin supermarketissa.Mika Mäkeläinen / Yle

Hinnat paljastavat talousjärjestelmän

Tiedot Pohjois-Korean hintatasosta ovat länsimaisessa julkisuudessa hyvin puutteellisia.

Hintatiedot ovat kuitenkin merkittäviä, koska ne kertovat järjestelmän todellisesta luonteesta: Periaatteessa kaupat ovat valtion kauppoja ja järjestelmä kommunistinen, mutta käytännössä hinnat määräytyvät markkinoilla. Markkinatalouden osuus Pohjois-Korean taloudesta on muutenkin huomattava.

Meitä kielletään kuvaamasta Kwangbokin supermarketissa, mutta onneksi kielto tulee liian myöhään. Haluan vielä toiseen kauppaan, sekä kuvaamisen että vertailun vuoksi.

Tavaratalossa hinnat dollareissa

Päivien taivuttelun jälkeen pääsen käymään valtion omistamassa Pothonggangin tavaratalossa. Mainoksia ei näy ja hämärä yleisilme tuo mieleen ruokakaupat vuosikymmenten takaa.

vihanneksia ja munia kaupan hyllyssä
Pothonggangin tavaratalon ruokavalikoimaa vuonna 2016..Mika Mäkeläinen / Yle

Tavaratalossa kuitenkin käytetään nykyaikaista kassatekniikkaa ja hinnat skannataan viivakoodeista. Ulkomaiset luottokortit eivät käy, mutta ostokset voisi maksaa pohjoiskorealaisilla debit-korteilla.

Ensimmäinen yllätys on, että jokaisessa hintalapussa on hinta sekä woneissa että arkkivihollisen Yhdysvaltain valuutassa, dollareissa.

– Ulkomaanvaluuttaa käytetään harvoin. Kirjoitimme hinnat (dollareissa) asiakkaidemme mukavuuden takia. Tavalliset asiakkaat käyttävät omaa valuuttaamme, vakuuttaa Song Un-byol, joka vastaa tavaratalon ensimmäisen kerroksen ruokaosastosta.

Johtajan vierailun aikaan alennusmyynti

Songin mukaan tavaratalo profiloituu nimenomaan pohjoiskorealaisten tuotteiden myyjänä, eivätkä asiakkaat valita hintatasosta.

– Hallitus asettaa hinnat vain hiukan korkeammaksi kuin tuotantokustannukset, jotta ihmisillä olisi varaa tarvitsemiinsa tuotteisiin, ja ihmiset rakastavat näitä hintoja, Song selittää hymyillen.

Tavaratalo ei voi kilpailla muita valtion kauppoja vastaan järjestämällä alennusmyyntejä milloin tahansa. Alekampanjoihin täytyy olla erityinen syy, kuten maan johtajan käynti paikan päällä.

Kaupasta löytyy kiellettyä luksusta

YK:n turvallisuusneuvoston pakotteiden mukaan luksustuotteiden vienti Pohjois-Koreaan on kiellettyä. Näin pyritään painostamaan Pohjois-Korean johtoa lopettamaan ydinaseiden kehittely.

Myös Pohjois-Korean ainoa tukija Kiina on luvannut noudattaa pakotteita, mutta käytännössä maiden välinen raja vuotaa.

Testaan pakotelinjaa etsimällä ruokakaupan kalleimmat tuotteet.

alkoholipulloja hyllyssä
470 dollarin hintaista, ulkomaista viskipulloa ei pitäisi löytyä Pothonggangin tavaratalon hyllyltä.Mika Mäkeläinen / Yle

Löydän pullollisen 30 vuotta vanhaa skotlantilaista Ballantine’s-viskiä, se maksaisi 470 dollaria. Kiinassa samanlaisen pullon saisi puoleen hintaan, noin 235 eurolla.

Pjongjangista löytyy myös todellista luksusta. Kaupungissa käynyt ulkomaalainen kertoo nähneensä eräässä kaupassa 10 000 euron hintaisia Rolexin rannekelloja.

Kaupassa huomataan pian, että oli varomatonta päästää minut tutkimaan kalliiden tuontijuomien rivistöä. Kun alamme kuvata tv-kameralla, kääntää ruokaosastosta vastaava Song Un-byol hintalaput nopeasti kumoon.

myyjiä ja olutlaatikoita
Pothonggangin tavaratalossa myydään myös olutta.Mika Mäkeläinen / Yle

Nälänhätä loi markkinatalouden

Song haluaa kääntää huomion takaisin pohjoiskorealaisiin tuotteisiin.

Soju-riisiviinojen valikoimaa saamme kuvata rauhassa. Halvimmat pullot 20-prosenttista perinteistä alkoholia maksavat alle puoli euroa.

Kaupan peruselintarvikkeet eivät ole pohjoiskorealaisittain halpoja: kilo jauhoja maksaa runsaan euron, kana ja porsas pari euroa kilolta.

Periaatteessa valtion pitäisi ruokkia kansalaisensa. Pohjois-Korean valtiollinen ruuanjakelujärjestelmä kuitenkin romahti 1990-luvun nälänhädän aikana, jolloin arviolta puoli miljoonaa pohjoiskorealaista kuoli.

Ihmiset oppivat huolehtimaan itsestään ja maassa alkoi laaja, periaatteessa laiton torikauppa sekä muu kaupankäynti. Tavaroiden salakuljetus Kiinasta kasvoi nopeasti.

Valtion ruokakuponkeja jaetaan edelleen, mutta hyvin valikoidusti, eikä kukaan tule toimeen pelkällä ilmaisruualla.

Pothonggangin tavaratalon ruokakaupassa on länsimaalaiselle niukasti ostettavaa. Kiikutan kassalle kaksi euron hintaista pohjoiskorealaista karkkipussia.

Loput won-setelini päätyvät juomarahoiksi. Pohjoiskorealaisille ne eivät ole pikkurahaa.

Juttua muokattu 9.8.2016 klo 11:35: 20 eurolla sai lähes 170 000 Pohjois-Korean wonia, ei 17 000 kuten jutussa aiemmin mainittiin.