1. yle.fi
  2. Uutiset

Lapsuutensa Humalassa ja Krapulassa viettänyt muistelee – "Koulussa hävetti, kun piti kertoa osoite"

Hyvinkäällä sijaitseva kulttuurihistoriallisesti arvokas taiteilijatalopari Humala ja Krapula juhlii sadatta vuottaan. Nykyisin yksityiskäytössä olevat ateljeetalot ovat juhlavuoden kunniaksi kesän aikana useana päivänä avoinna yleisölle. Hyvinkään taidemuseo puolestaan esittelee viiden taiteilijataloissa eri aikoina työskennelleen taiteilijan teoksia.

kulttuuri
Krapula- ja Humala-nimiset ateljeerakennukset Hyvinkäällä.
Krapula- ja Humala-nimiset ateljeerakennukset Hyvinkäällä.Tommi Pylkkö / Yle

Jyrkkäkattoiset ja tummanpuhuviksi tervatut hirsitalot Humala ja Krapula seisovat vieretysten hyvinhoidetun, nurmikkoisen puutarhan keskellä. Aitat ja savusauna reunustavat pihapiiriä. Takana kohoaa jyhkeä metsä.

Taidemaalarikaverukset Tyko Sallinen (k.1955) ja Jalmari Ruokokoski (k.1936) rakennuttivat identtiset taiteilijatalot vuonna 1916. Parin viikon kosteiden tupaantuliaisten jälkimainingeissa talot saivat nimensä. Iloluontoisen ja viinaanmenevän Ruokokosken kortteerista tuliHumala.Viinan kirot paremmin ymmärtävä Sallinen saiKrapulan.

Humala-niminen ateljeerakennus Hyvinkäällä.
Taiteilijatalo Humala on yksityiskotinaTommi Pylkkö / Yle
Krapula-niminen ateljeerakennus Hyvinkäällä.
Taiteilijatalo Krapula on Tyko Sallisen aikaisessa asussaanTommi Pylkkö / Yle

Talojen nimet piikki vanhoille mestareille

Pahennusta herättäneet talonnimet olivat radikaaleilta nuorilta maalareilta myös piikki kultakauden taiteilijakollegoille, Hyvinkään taidemuseon johtaja Ville-Matti Rautjoki sanoo.

– Nimet olivat vastaveto kansallisromanttisille taiteilijataloille,Kalelalle, VisavuorellejaAinolalle. Nuoret taiteilijat halusivat tehdä selkeän eron edelliseen sukupolveen, ei vain taiteessa, vaan myös talojen nimillä.

Krapula- ja Humala-nimiset ateljeerakennukset Hyvinkäällä.
Humala ja Krapula HyvinkäälläTommi Pylkkö / Yle

Ruokokoski ja Sallinen olivat 1900-luvun alun taiteemme murroskauden näkyvimpiä edustajia. He kuuluivat niin sanottuun Marraskuun ryhmään, joka toi Suomeen uusia taidevirtauksia, kuten ekspressionismia, primitivismiä ja kubismia. Välit vanhempiin kollegoihin eivät aina olleet parhaat mahdolliset, Sallinen haukkui Akseli Gallen-Kallelaa julkisesti jopa paskahousuksi.

Sallisen kuuluisa Jytkyt-maalaus syntyi Krapulassa

Ainaisesta rahapulasta kärsivän Jalmari Ruokokosken tuotanto oli runsas, mutta tasoltaan ailahtelevainen. Levoton mies viihtyiHumalassavain pari vuotta.

Jalmari Ruokokoski töitä Hyvinkään taidemuseossa.
Jalmari Ruokokosken omakuviaTommi Pylkkö / Yle

Tyko Sallinen sen sijaan juurtui Hyvinkäälle. Hän eli taiteilijatalossaan vuoteen 1951 ja teki suuren osan elämäntyöstään siellä, muun muassa ruskeasävyisen, vaikuttavatunnelmaisen Jytkyt-öljyvärimaalauksen.

– Sallinen istui monena iltana läheisessä Hyvinkäänkylän työväentalossa ja katseli kun väki tanssi ja lattia notkui. Siellä hän luonnosteli Jytkyjä, Rautjoki kertoo.

Ateneum ei huolinut Sallisen maalausta

Tyko Sallinen: Mirri vihreässä puvussa
Tyko Sallinen: Mirri vihreässä puvussa Hyvinkään taidemuseo

Tyko Sallinen oli taiteilijana edelle aikaansa. Hänen kuuluja isokokoisia maalauksiaan,JytkytsekäHihhulit, pidetään nykyään suomalaisen ekspressionismin pääteoksina. Aikalaiset eivät niitä ymmärtäneet. Suuri yleisö, moni taidearvostelijakin, vierasti Sallisen rujoa, karkein vedoin maalattua taidetta.

Jopa Ateneumissa ylenkatsottiin Tyko Sallista, Rautjoki sanoo.

– Gösta Stenman, taiteenkerääjä ja taidekauppias, lahjoitti vuonna 1916 Sallisen Saaren Anni -maalauksen Ateneumille. Kahden viikon koeripustuksen jälkeen museo palautti muotokuvan ja ilmoitti, että teos ei sovi Ateneumin kokoelmiin.

Sukulaiset sijoitettiin pois silmistä Tonttulaan

Tyko Sallinen maalaustelineen ääressä. Kuva vuodelta 1949.
Tyko Sallinen maalaustelineen ääressä vuonna 1949.Tirsi Savolaisen perikunta

Tyko Sallinen kaipasi työntekoonsa rauhaa. Kun kesänviettoon taitelijaidylliin tunkevat sukulaiset alkoivat 1930-luvulla ahdistaa taiteilijaa, tämä rakensi kivenheiton päähän pusikkoon sukulaisilleTonttulaksi nimetyn vierastalon. Ehto sen käytölle oli, että taiteilijaan pidetään kunnon hajurako.Tonttulankaikki ikkunat Sallinen sijoitti tarkasti sille puolen taloa, joka ei ollutKrapulaanpäin.

Humalan ja Krapulan alkuperäisasukkaiden jälkeen ateljeetaloissa on asunut ja työskennellyt moni taiteilija lyhyempiä tai pidempiä jaksoja, viimeiseksi ja pisimpään kuvanveistäjä Terho Sakki perheineen. Hänen aikanaan viimeistään meno taiteilijataloissa rauhoittui seesteiseksi perhe-elämäksi.

Kuntoileva kuvanveistäjä Sakki hämmensi hyvinkääläisiä

Sakki ostiHumalanvuonna 1957 ja vuosikymmen myöhemmin myösKrapulan, Tyko Sallisen lesken siitä luovuttua.

Veistoksia pöydällä.
Terho Sakin pienoisveistoksiaTommi Pylkkö / Yle

Taiteilijaprofessorin arvonimen saanut Sakki on niittänyt mainetta suurten julkisten monumenttien tekijänä sekä mitalitaiteilijana. Hänen kädenjälkeään on muun muassa Kalevala-muistomerkki Tampereen Kalevan kirkon edessä. Se valmistui vuonna 1973.

Monen boheemin taiteilijan jälkeen Sakki herätti hyvinkääläisissä ihmetystä kuntoiluharrastuksellaan. Hänen nähtiin lähes päivittäin hiihtävän metsissä tai juoksevan lenkillä hyvinkääläisteillä. Maratonejakin hän veti.

Krapula on museo, Humala koti

Tätä nykyä ateljeetalojen emäntänä ja kulttuuriperinnön vaalijana toimii Terho Sakin sairaanhoitaja-tytär Riikka Sakki.Hän asuu lapsuudenkodissaanHumalassa.

Riikka Sakki
Riikka Sakki, Humalan ja Krapulan emäntä ja niiden kulttuuriperinnön vaalijaTommi Pylkkö / Yle

_Krapulassa _vallitsee Sallisten aikainen tunnelma. Talon porstuassa roikkuu yhä taiteilijan harmaa palttoo. Ateljeen puolella tönöttää vaalensininen tuoli, johon sekä Sallinen että myöhemmin myös Sakki istuttivat mallinsa. Kulunut tuoli on kannattanut muun muassa Sakin mitalimallina ollutta presidentti Mauno Koivistoa.

Lapsuuden ovi oli kaikille auki

Lapsuus arvokkaassa taiteilijamiljöössä oli auvoisa ja virikkeinen, Riikka Sakki muistelee.

– Saimme olla isän luona tämän työskennellessä ja käyttää työkaluja, sahailla ja veistää ja muovailla kipsiä. Kun isä teki pihalla suurtaKalevala-monumenttiaan, pidimme sitä kiipeilytelineenä siskoni kanssa.

Talo nimeltä Tonttula.
Tonttulan ovi ja ikkunat ovat metsään päinTommi Pylkkö / Yle

Vasta koulussa muiden silmin oma koti alkoi näyttäytyä erikoisena.

– Kansakoulussa ensimmäisenä päivänä jokaisen piti sanoa nimensä ja osoitteensa. Kyllä se oli ujolle pikkutytölle kova paikka sanoa lähiosoitteekseen Humala, kun kaikki nauroivat, Sakki muistelee.

Ja entä ne Abloy-avaimet sitten, joita muut lapset koulussa roikuttivat kaulassaan. Humalan ovi ei moisilla pikkukapistuksilla auennut.

– Meidän ulko-ovessa oli suuri rautainen avain. Kun lähdimme pois kotoa, avain pantiin reikään ulko-oven päälle ilmoittamaan, ettei olla juuri nyt kotona, Sakki nauraa.

Lue seuraavaksi