1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle maailmalla: Berliini

Saksan turkkilaiset tuntevat olonsa kaksijakoiseksi – "Kun lennän Turkkiin, olen saksalainen"

Turkki on lähes joka päivä ykkösuutinen Saksassa jossain muodossa. Maassa asuu lähes 3 miljoonaa turkkilaista. Suurin osa heistä tuli 1960- ja 1970-luvuilla töihin Saksan tehtaisiin. Monelle Saksan turkkilaiselle on haastava elää kahden kulttuurin välillä.

Yle maailmalla: Berliini
Nuoret seisovat rivissä kangaskojun edessä ulkona. Naisten pitkät hiukset ovat auki vapaana. Miehillä on lyhyet pystyyn kammatut hiukset. Kaikki ovat pukeutuneet länsimaalaisiin vaatteisiin.
Aylin (vas.), Esra, Lüfti ja Onur ovat Saksan turkkilaisia. Heillä identiteetti vaihtelee.Uwe Tautenhahn

BerliiniSaksan pääkaupungin Berliinin Kreuzbergissä asuu paljon turkkilaisia. Kun Länsi-Berliini tarvitsi työntekijöitä 1960- ja 1970-luvuilla, he muuttivat esimerkiksi vanhaan työläiskaupunginosaan Kreuzbergiin.

Alue oli Berliinin muurin varjossa, joten saksalaiset eivät halunneet asua siellä. Muurin murtumisen jälkeen Kreuzberg sijaitsee keskellä pääkaupunkia, eikä laidalla.

Tänne on muuttanut myös trendikkäitä hipstereitä ja vuokrat ovat nousseet. Silti kaupunginosan turkkilainen luonne on säilynyt, ainakin osittain. Täällä on turkkilaisia ravintoloita, kauppoja ja matkatoimistoja.

Kadulla on paljon naisia. Osalla on päässään islamilaiset huivit, osalla ei.  Kuvan keskellä lastenvaunuja työntävä huvipäinen nainen aiheuttaa ruuhkaa. Kadun reunassa myydään kangasta, matkalaukkuja ja muuta tavaraa.
Berliinin Kreuzbergin kaupunginosassa sijaitsevalla turkkilaisella markkinapaikalla riittää vilinää.Uwe Tautenhahn

Monta sukupolvea Saksan turkkilaisia

Nykyisin Saksassa asuu jopa kolmannen tai neljännen sukupolven turkkilaisia.

− Puhun aina turkkia. Sen takia en osaa puhua saksaa niin hyvin, 18-vuotias Lüfti sanoo.

Hän pitää itseään enemmän turkkilaisena kuin saksalaisena, vaikka hän on syntynyt Saksassa. Hänen isänsä tuli Saksaan töihin 25 vuotta sitten.

Lüftin koulukaveri Esra pitää itseään saksalaisena. Hänen vanhempansa muuttivat pikkulapsina 60-luvulla Saksaan.

− Viihdyn täällä, enkä voisi kuvitella asuvani Turkissa, Esra sanoo.

− Tunnen olevani täällä saksalainen. Turkissa tunnemme olevamme ulkomaalaisia, toinen koulukaveri Aylin sanoo.

Nuoret haluavat osallistua yhteiskuntaan

Berliinin Gorkij-teatterissa esitetään paljon näytelmiä, jotka liittyvät uusiin saksalaisiin. Teatterin neuvonantajana toimii Saksan turkkilainen Esra Küçück. Hän on myös nuorten islamkonferenssin johtaja.

Esra istuu teatterin katsomon penkinnojalla selkä lavalle päin. Hänen kiharat hiuksensa ovat auki ja yltävät olkapäille. Taustalla näkyy tyhjä esiintymislava, valaisimia ja suuri videokamera.
Esra Kücük toimii Berliinin Gorkij-teatterin neuvonantajana. Hän on myös nuorten islamkonferenssin johtaja. Uwe Tautenhahn

− Näemme nuoren sukupolven, joka on syntynyt ja kasvanut Saksassa. Heille Saksa on kiintopiste, Küçück sanoo.

Nämä nuoret ovat hänen mukaansa hyvin itsetietoisia. He sanovat: olemme täällä, haluamme osallistua ja ottaa paikkamme yhteiskunnassa.

Saksan turkkilaisten viiteryhmä vaihtelee. Aikaisemmin suurin osa seurasi turkkilaisia TV-lähetyksiä lautasantennien kautta ja luki turkkilaisia lehtiä. Tämä on muuttunut.

− Uskon, että turkkilaisen median vaikutus Saksan turkkilaisiin laskee. Emme ole olleet enää pitkiin aikoihin vierastyöläisiä ja kykenemme seuraamaan saksalaista mediaa, Küçük sanoo.

Moni ensimmäisen tai toisen sukupolven maahanmuuttaja katsoo vielä turkkilaista televisiota ja huomaa eron saksalaisten ja turkkilaisten uutisten välillä.

Sarica ojentaa lautasta pöytään, jossa istuu kaksi miestä. Saricalla on lyhyt siististi leikattu parta, valkoinen paita ja mustat housut.
Volkan Sarica tarjoilee turkkilaisessa ravintolassa. Saksassa hän on turkkilainen, Turkissa saksalainen.Uwe Tautenhahn

24-vuotias Volkan Sarica työskentelee tarjoilijana turkkilaisessa ravintolassa. Hän on syntynyt Berliinissä, hänellä on kaksi passia, mutta myös kaksi identiteettiä.

− Täällä Saksassa näytän siltä, että olen turkkilainen. Mutta kun lennän Turkkiin, niin olen saksalainen. Olen turkkilainen, mutta Saksassa syntynyt ja tämä on kotini, Sarica sanoo.

Epäonnistunut ja onnistunut kotouttaminen

Turkki ja Saksa solmivat maahanmuuttosopimuksen vuonna 1961. Silloin Saksan elinkeinoelämä kaipasi vierastyövoimaa, niin kuin nytkin.

Turkkilaisten oli tarkoitus jäädä vähäksi aikaa, mutta monet jäivät pysyvästi. Monet ovat kotoutuneet, jotkut taas eivät ole.

− En väitä, ettei olisi kotouttamisongelmia. Niitä on, mutta niihin voi puuttua siellä, missä niitä esiintyy ilman kokonaisen ryhmän syyttämistä tai tuomitsemista, Esra Küçük sanoo.

– Sellaisia esimerkkejä löytyy Saksan historiasta, ja niiden seurauksia olemme nähneet. Sellaista emme enää halua, hän jatkaa.

Saksan maahanmuutto- ja pakolaiskeskusteluissa sanotaan välillä, että sellaisia kotouttamisvirheitä ei saa toistaa, joita tehtiin silloin, kun turkkilaiset saapuivat.

Küçükin mukaan aiemmin Saksassa suhtauduttiin maahanmuuttoon niin, kuin sitä ei olisi olemassakaan.

– Sanottiin, ettei Saksa ole mikään maahanmuuttomaa. Sen takia ei tehty mitään kotouttamistoimenpiteitä, kuten kielikurssien tai muun koulutuksen järjestäminen. Kaikki tämä jäi tekemättä. Sen takia kotouttamisongelmia syntyi, Esra Küçük sanoo.

Saksan pääkaupungissa turkkilaiset ovat suurin ei-saksalainen väestöryhmä.