Aikuisten loukkaavat kommentit lapsille suivaannuttivat kuvaajan – tuloksena terapeuttisia otoksia

Joensuulainen valokuvaaja Miia Laurila ihmettelee kuinka ajattelemattomasti vieraat aikuiset saattavat kommentoida esimerkiksi vamman kanssa elävää lasta. Laurila keräsi tarinoita lasten kokemuksista ja otti heistä voimaannuttavia otoksia hyväntekeväisyytenä. Hyötyjinä olivat lapset, heidän vanhempansa ja kuvaaja itse.

Kotimaa
Miia Laurila kuvaamassa lapsiaan. Aivan Miian vieressä 3-vuotias Elli-tytär.
Janne Ahjopalo / Yle

Valokuvaaja ja erityisopettaja Miia Laurila sai tarpeekseen siitä, että lapsen täytyy tuntea itsensä pelokkaaksi, heikoksi ja huonoksi.

Lasta on tuijotettu ja kysytty "mikä tuolla lapsella on oikein vikana".

Miia Laurila

Laurila halusi tietää lasten tunnekokemuksista ja pyysi niitä kirjallisesti. Hän sai kymmeniä tarinoita lapsilta ja heidän vanhemmiltaan tapauksista, joissa lapsi on joutunut huonon kohtelun kohteeksi muun muassa sairautensa tai vammansa vuoksi.

Tarinoista kävi ilmi, kuinka täysin vieraat aikuiset tuijottavat, osoittelevat ja kommentoivat rumasti esimerkiksi lapsen ulkoista poikkeavuutta tai käyttäytymistä, johon lapsi ei itse voi vaikuttaa.

– Lasta on tuijotettu ja kysytty "mikä tuolla lapsella on oikein vikana". Käsittämätöntä, ajattelematonta ja julmaa, puuskahtaa Laurila.

Lapsikuva.
Miia Laurila / Korpilumo

Omana itsenään lapsi on kaunein

Miia Laurila järjesti tarinoiden pohjalta hyväntekeväisyyspäivän, jossa hän otti kauniita ja lapsen persoonaa tukevia otoksia. Taustamaisemana oli Kukkolan perinnetila toukokuun heleässä vihreydessä.

– Pyrin näkemään lapset kameran linssin läpi niin kauniina kuin lapset ovat tässä maailmassa, täydellisinä omina itsenään. Halusin tuoda hyvää mieltä, hetkiä ja tunteita. Saamani myönteinen palaute oli hämmentävää ja koskettavaa.

Vaikka otosten haluttiin olevan terapeuttisia lähinnä lapsille, hyötyivät muutkin.

– Nautin suunnattomasti kuvien toteuttamisesta. Ne ovat tainneet olla terapeuttisia vanhemmillekin, jotka harmaassa arjessaan joutuvat taistelemaan, että heidän lapsellaan olisivat samat oikeudet kuin muillakin, uskoo Miia Laurila.