Vasta kolmen poliisin puuttuminen pysäytti liian kovan vauhdin – työuupumus varjostaa näyttelijää

Kesä voi tarkoittaa näyttelijälle tauotonta puurtamista kuvauksissa ja teatterissa tai stressaamista siitä, onko töitä jatkossa tarjolla lainkaan. Näyttelijöiden keskuudessa työuupumus on yleistä.

elokuvat
Anu Sinisalo ja Karoliina Kudjoi
Aamu-tv:n Tähtihetkessä näyttelijät Anu Sinisalo ja Karoliina Kudjoi puhuivat stressistä ja työuupumuksesta.

Näyttelijän työssä haasteita riittää niin vapaalla kuin kiinnitetylläkin näyttelijällä. Joko töitä on liikaa, liian vähän tai edessä on mahdoton palapeli silpputöiden kanssa. Näyttelijät kärsivätkin usein työuupumuksesta, kertoo näyttelijäliiton free-luottamusmies, näyttelijä Karoliina Kudjoi.

Kudjoin mukaan etenkin maakuntateattereissa töitä painetaan hurjaa tahtia. Teatterissa työpäivät ovat kaksiosaisia, aamulla aloitetaan, välissä pidetään taukoa ja illalla jatketaan. Töitä on kuusi päivää viikossa. Yhden päivän lepo ei ole riittävästi.

Kudjoi on itse kokenut burn outin ja työuupumusta. Työskennellessään vastavalmistuneena Jyväskylässä hän painoi kahdeksan esitystä viikossa, rooli oli seitsemässä eri näytelmässä.

– Eräänä sunnuntai-iltana lähdin polkupyörällä töistä ja poliisi pysäytti, koska minulla ei ollut valoa. Hyppäsin pois ja odotin, että poliisi lähtee. Jatkoin matkaa ja sama juttu toistui toisen poliisin kanssa, aloin jo vähän tärisemään. Sitten pääsin taas vähän matkaa kun kolmas poliisi pysäytti, ja sama juttu. Siinä vaiheessa aloin hysteerisesti itkemään, olin niin lopen väsynyt.

Kudjoin mukaan burn out voi olla myös lahja. Hälytysmerkki kertoo, että homma on pakko viheltää poikki. Kudjoi irtisanoutui itse vakituisesta työstä sairastuttuaan työuupukseen.

Epävarmuus kalvaa

20 vuotta freenä töitä tehnyt näyttelijä Anu Sinisalo kokee stressaavimpana ajat töiden välissä, jolloin roolit eivät ole varmistuneet. Harvemmin on tilannetta, että kalenteri on täytetty pitkälle ja sinne on ehtinyt suunnitella lomaviikotkin.

– Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän epävarmuus ahdistaa ja luo levottomuutta. Taloudellinen epävarmuus on taakka. Identiteettikin menee kriisiin. Miettii, että kelpaatko enää. Vakautta ei ole oikein missään ammatissa nykyään, pohtii Sinisalo.

Viime vuosina elokuvien ja tv-töiden rahoituspäätökset on saatu entistä myöhäisemmässä vaiheessa.

– Koko kymmenien ihmisten työryhmä on koko ajan keltaisissa valoissa. Mitään varmaa ei ole ennen kuin kanavat ja rahoittajat päättävät. Teet sitten tupla- tai triplabuukkauksia, jos on mahdollista. Säädät aikatauluja.

Vuorokauden ympäri töissä

Näyttelijällä työryhmä vaihtuu usein projektin mukana. Karoliina Kudjoin mukaan uudessa ryhmädynamiikassa on haasteensa.

– Pitää miettiä, mihin itse sijoittuu ryhmässä. Aina kemiat eivät välttämättä toimi. Oikeastaan joutuu tekemään kahta roolia, näyttelemään ryhmässä ja tekemään omaa näyttelijätyötään siihen lisäksi. Se on iso homma.

Kuvaukset, lavatyöt ja roolihenkilöt seuraavat mukana myös vapaa-ajalle. Näytteleminen on ympärivuorokautinen pesti.

– Työ ei lopu ikinä siihen, kun laitat työpaikan oven kiinni. Kukin käy sitä omalla tavallaan läpi, miettii esimerkiksi tekstiä. Se on myös mielenkiinto tässä työssä. Ainakin itse olen valinnut näyttelemisen siksi, että siitä tulee impulsseja ja ajatuksia, luovan työn hyviä puolia, sanoo Sinisalo.