Laboratoriossa kasvatettu uhanalainen sammal selvisi ensimmäisestä talvestaan suolla – "Jos oikein hyvin käy, ne alkavat itse lisääntyä"

Ilmastonmuutoksen kasvupaikaltaan hävittämä sammallaji on onnistuttu kotiuttamaan takaisin Hattulan Peurasuolle. Viime syksynä suolle istutetut isonuijasammaleen taimet selvisivät hyvin talvesta. Keväällä suolle istutettiin lisää pikkuruisia taimia, joiden kasvua tutkijat seuraavat tarkkaan.

tiede
Isonuijasammalen istutuksia suolla
Sanna Laaka-Lindberg / ESCAPE-hanke, LUOMUS

Laboratoriossa kasvatettu erittäin uhanalainen isonuijasammal on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan Peurasuolla. Keväällä samalle suolle on istutettu vielä lisää saman sammalen taimia.

Tarkoituksena on tutkia, vaikuttaako esimerkiksi istutusajankohta etäkasvatetun sammalen palauttamisessa takaisin luontoon, kertoo projektikoordinaattori Sanna Laaka-Lindberg Luonnontieteelllisen keskusmuseon kasvitieteen yksiköstä.

Isonuijasammalistutuksia suolla
Keväällä istutetuilla taimilla testataan, onko istutusajankohdalla merkitystä kasvuunlähdössä.Sanna Laaka-Lindberg / ESCAPE-hanke, LUOMUS

– Kokeillaan, että onko syksyllä vai keväällä istuttaminen parempi niiden kasvuunlähdön kannalta. Viime talven jälkeen tilanne suolla näyttää niin hyvältä, että syksy ainakin on ihan hyvä istutusajankohta.

Sanna Laaka-Lindberg muistuttaa, että taimen kasvuunlähtö riippuu monesta eri tekijästä.

– Lämpötilasta, ravinteiden saatavuudesta, valon määrästä ja kilpailusta. Syksyllä sarat ja muut suon kasvit kuihtuvat ja silloin istutetuilla sammaltaimilla on runsaasti valoa. On mielenkiintoista nähdä, miten keväällä istutetut taimet pärjäävät, kun muu kasvillisuus niiden ympärillä runsastuu.

Pysyivät hyvin paikoillaan

Pienen, suolle istutetun sammaltaimen eloa voi uhata esimerkiksi hirvi, joka voi vahingossa talloa sammaleen jalkoihinsa. Sanna Laaka-Lindbergin mukaan ainakaan vielä ei ole näkynyt hirvituhoja.

Koska sammaleella ei ole juuristoa, niin ne voivat liikkua paikasta toiseen. Peurasuon taimet löytyivät kuitenkin vielä samoilta sijoilta kuin mihin ne oli istutettu.

Sanna Laaka-Lindberg sanoo, että isonuijasammal-lajille on ominainen piirre, että se "kävelee" eli vaihtaa kasvupaikkaa.

– Luonnossa se siirtyy mättään sivusta toiseen. Jos istutettu sammaltaimi karkaa turvepotistaan omille teilleen, niin se on hieno asia.

Se kävelee eli vaihtaa paikkaa toisesta kasvupaikasta toiseen.

Sanna Laaka-Lindberg

Lisäksi keväällä suolle istutetuissa isonuijasammaleen taimissa oli jo muutamia sukusolupesäkkeitä. Jos hyvin käy, niin ne voivat kesällä hedelmöittyä ja tehdä itiöpesäkkeitä.

– Ja jos oikein hyvin käy, niin ne alkavat ihan itse lisääntyä Peurasuolla, Laaka-Lindberg sanoo.

Etäsuojelun tarkoituksena on palauttaa laji takaisin omalle lähtöpaikalleen, sinne missä se eli ennen kuin ilmastonmuutos ja ihminen sen hävittivät.

Suomessa tehtävä kasvien etäsuojelu on uraauurtavaa ja se kiinnostaa tutkijoita eri puolilla maailmaa. Viisivuotinen isonuijasammalhanke jatkuu elokuun 2017 loppuun saakka.