Opettaja Irmeli Paavolaisella, 60, on yksi toive: ”Nuoren ei pidä toteuttaa vanhempiensa haaveita”

Kasvokkain on juttusarja, jossa esitellään joka lauantai ajankohtaiseen teemaan liittyvä ihminen. Opettaja Irmeli Paavolainen jää tänään koulujen päätyttyä eläkkeelle. Hän kertoo, että nykyvanhemmista pieni osa huolehtii lapsistaan liikaa. Kokenut opettaja korostaa, että lukiolaisen pitää antaa jo huolehtia itse opinnoistaan.

Kotimaa
Irmeli Paavolainen
Irmeli PaavolainenMårten Lampén / Yle

Siniset silmät kostuvat, kun eläkkeelle jäävä matematiikan ja fysiikan opettaja Irmeli Paavolainen, 60, miettii, mitä kaikkea taakse jää.

34 vuotta opettajana työskennellyt Paavolainen aloittaa käytännössä eläkepäivänsä tänään lauantaina 4.6. juhlimalla oppilaidensa ylioppilasjuhlissa ja illalla kollegoidensa kanssa.

– Siinä on haikeutta, Paavolainen pohtii ääni sortuen. Hän sanoo, että eniten jää ikävä ihmisiä: Espoon Olarin lukion opettajia ja oppilaita.

Tämä vahva nainen uskaltaa myös näyttää tunteensa, mutta opettajan täytyy tietyissä tilanteissa osata myös hillitä itseään.

– Kyllä minä ajattelen niin, että opettajan pitää siinä luokan edessä säilyttää kasvot. Muista asioista voi itkeä, vaikkapa ilosta tai surusta, jos sellaista on, mutta ei siitä jos joku oppilas sanoo ilkeästi tai käyttäytyy huonosti, Paavolainen selvittää.

Hän myöntää, että joskus nuorena opettajana töiden takia on tullut itkettyäkin, mutta naurahtaa, että iän myötä kaikki asiat on oppinut asettamaan mittasuhteisiin.

– Vanhemmiten asioita ei jää hautomaan, vaan osaa mennä nopeammin eteenpäin.

Paavolaisen asennetta kuvaa hyvin se, että hän toistaa monta kertaa haastattelun aikana sanaparia ”siitäkin selvittiin” ja hymyilee joka kerta päälle.

Ylihuolehtivat vanhemmat

Hankalimmat hetket uralla liittyvät sellaisiin tilanteisiin, joissa opettajan ja opiskelijan kemiat eivät ole kohdanneet.

– On ollut vaikka tunnilla joku tilanne, josta oppilas on loukkaantunut. Niin kauan kuin asia pysyy oppilaan ja opettajan välisenä, siitä selvitään usein ihan puhumalla ja sopimalla. Joskus jos siihen tulee joku ulkopuolinen, esimerkiksi vanhemmat puuttuvat liikaa, tilanne voi muuttua todella haastavaksi.

Paavolainen muistuttaa, että pääosin hän on kohdannut erittäin fiksuja vanhempia, joiden kanssa asiat sujuvat hyvin. Ongelmia aiheuttavat hänen kokemuksensa mukaan lähinnä ylihuolehtivat vanhemmat.

– Niitä on oman uran varrelle jonkun verran siroteltu. He puuttuvat lastensa asioihin turhaan. Minun mielestäni lukiolaiset voivat hoitaa omat tehtävänsä ja opiskelunsa itse,kokenut opettaja tietää.

Irmeli Paavolainen
Irmeli PaavolainenMårten Lampén / Yle

Paavolaisella onkin vain yksi selkeä toive vanhemmille:

– Vanhempien pitäisi ohjata oma lapsensa huolehtimaan itse omasta opiskeluistaan ja tukea opiskelijaa siinä, että hän löytää omat haaveensa ja pystyy toteuttamaan ne. Nuoren ei pidä toteuttaa vanhempiensa haaveita, Paavolainen sanoo jämptisti ja katsoo suoraan silmiin.

Monet vanhemmat tietävät, että pitkän matematiikan opinnot avaavat monia ovia, mutta Paavolainen muistuttaa, että oppilaalla itsellään täytyy olla motivaatio opiskella. Se ei riitä, että äiti tai isä tahtoo lapsestaan lääkärin tai diplomi-insinöörin – oppiakseen lapsen on itse haluttava.

Oppilas huijasi opettajaa

Paavolainen korostaa, että vuorovaikutustaidot ovat opettajan ammatissa erittäin tärkeitä. Hän kertoo tehneensä itsekin paljon töitä oppiakseen parhaat tavat toimia – joskus oppi on tullut kantapään kautta.

– Kerran kävi niin, että opiskelija huijasi minua, Paavolainen aloittaa tarinansa.

Olarin lukiossa on sovittu, että 25 prosenttia annetuista matematiikan kotitehtävistä on pakko tehdä, jotta voi osallistua kokeisiin. Jos kotitehtäviä tekee enemmän, se nostaa arvosanaa. Opettajat luottavat, että oppilaat kertovat totuuden tehtävien tekemisestä.

– Kysyn tunnin alussa, että montako tehtävää olet tehnyt. Tämä oppilas sanoi, että täydet. Pyysin, että voitko tulla esittämään tehtävän, ja silloin selvisi, ettei hän ollut tehnyt yhtään tehtävää koko kurssin aikana, vaikka oli kertonut tehneensä kaikki, Paavolainen hämmästelee.

Seuraavana päivänä oppilaan vanhempi tuli lapsensa kanssa kouluun ja opettaja sai haukut siitä, että on nolannut oppilaansa tunnilla.

– Kokemuksen myötä sellaisia ei ole enää käynyt. Olen ottanut pehmeämmän otteen. En sano enää ihan suoraan, Paavolainen kertoo.

Oppilaat rohkeampia kuin ennen

Kokenut opettaja kertoo olevansa perusluonteeltaan ujo ja arka, mutta oppilaiden edessä auktoriteetti on aina pitänyt. Hän kehuu nuoriaan ja sanoo, että opiskelijat ovat nykyään selvästi rohkeampia kuin vuosikymmen tai kaksi sitten.

– Suhde on muuttunut enemmän työkaveruudeksi. Toki opettajalla on joku auktoriteetti oltava, mutta oppilaiden on esimerkiksi helpompi pyytää apua ja jollain tavalla ilmapiiri luokassa on hyvällä tavalla rennompi.

Parhaat ja palkitsevimmat hetket uralla liittyvät oppilaiden menestykseen. Paavolainen kertoo, että se on hieno tunne, kun omat oppilaat ovat pärjänneet ylioppilaskirjoituksissa ja elämässä sekä saaneet stipendejä. Toisaalta mieleen ovat jääneet myös oppilaat, joiden matematiikan taidot eivät ole olleet erityisen hyvät, mutta, jotka ovat kovalla työllä petranneet niitä ja päässeet haaveammattiinsa, esimerkiksi arkkitehdiksi tai diplomi-insinööriksi.

Irmeli Paavolainen
Irmeli PaavolainenMårten Lampén / Yle

”Olen loman tarpeessa”

Monet suomalaiset ovat kateellisia opettajien reilun 9 viikon kesälomasta, jotka alkavat nyt lauantaina. Paavolainen puolustaa opettajien oikeutta kesälomaan.

– Ensin siinä menee aikaa palautumiseen, mutta kyllä siinä ehtii töitäkin tehdä. Joka kesä olen kouluttautunut. Kesällä on usein myös ja esimerkiksi oppimateriaaleihin tutustumista, Paavolainen sanoo.

Paavolainen tietää, että nuoremmilla perheellisillä opettajilla ensimmäiset lomaviikot menevät monesti ihan vain leväten ja nukkuen, koska he ovat niin väsyneitä.

– Olen minäkin loman tarpeessa, mutta ehkä vanhemmiten on oppinut säätämään omia voimavarojaan, ettei mene ihan täysillä koko ajan. Tämä työ on todella intensiivistä. Siinä pitää olla aina sataprosenttisesti läsnä, kun olet oppilaiden kanssa. Ei luokkaan voi mennä niin, ettet ole ajatellut.

Mikä opettajan työssä on rankinta?

– Minuuttiaikataulu, Paavolainen vastaa pohdittuaan pitkään.

Nyt, lauantaina 4.6. minuuttiaikataulu on hänen urallaan lopullisesti ohi. Paavolainen aikoo eläkkeellä kuntoilla, viettää aikaa lastenlasten kanssa, matkustella, mökkeillä ja tehdä käsitöitä.

– Nyt minulla on aikaa harrastaa ja tehdä mitä haluan. Mihin kaikkeen se aika mahtaa sitten mennä? Mitähän kaikkea hauskaa tulee vastaan?