Koe uusi yle.fi

Tiesitkö: Vaarivainaan perintöaseet saa myydä vaikka somessa – mutta ei kenelle tahansa

Perintöaseesta voi olla hankala päästä eroon – tai sitten ei. Vaarivainajan haulikon voi kaupitella vaikkapa omalla Facebook-sivulla. Taskuaseet ovat perikunnille suurin pulma. Perintöaseen saa myydä vain ostajalle, jolla on poliisin myöntämä aseenostolupa. Muuten syyllistyy ampuma-aserikokseen, josta napsahtaa ankarimmillaan vankeutta.

ilmiöt
Haulikoita ja kiväärejä telineessä
Ville Välimäki / Yle

– Helpoiten ostaja löytyy hyvälle hirvikiväärille. Yleensä kotimaiset laatuaseet ja ulkomaiset laatukiväärit ja –haulikot löytävät helposti uuden omistajan, kertoo Suomen Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja Esa Salldén.

Pistoolit ja revolverit käyvät myös kaupaksi, jos ne sopivat moderneihin ammuntalajeihin. Vaikeinta on päästä eroon taskuaseesta, pistoolista, joka on niin pieni, että mahtuu 13 x 18 cm:n laatikkoon.

Taskuaseet ovat perikunnille suurin ongelma. Nykyisen lainsäädännön mukaan niitä ei pidetä urheiluaseena, joten esimerkiksi asekaupat eivät huoli niitä myyntiin oikeastaan ollenkaan.

Suomen Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja Esa Salldén

– Taskuaseet ovat perikunnille suurin ongelma. Nykyisen lainsäädännön mukaan niitä ei pidetä urheiluaseina, joten esimerkiksi asekaupat eivät huoli niitä myyntiin oikeastaan ollenkaan. Ainoa väylä ovat keräilijähuutokaupat tai myynti suoraan asekeräilijälle, Salldén sanoo.

Kuka saa ostaa aseen?

Jos vaarivainajalta on jäänyt useita aseita, jokainen pyssy tarvitsee oman ostolupansa. Haulikon ostoluvassa lukee haulikkolupa, käsiaseissa tarkemmin eriteltynä vaikkapa pistooli tai pienoispistooli. Ostoluvan myöntää poliisi. Kesäruuhkassa luvan saaminen voi kestää parikin kuukautta, hiljaisempina aikoina Salldénin arvion mukaan viikon verran.

Ostolupa on neliosainen. Ostajalle ja myyjälle jää kaksi allekirjoitettua kappaletta, joista molemmat vievät toisen oman poliisipiirinsä poliisille.

Perikunnan kannattaa muistaa säilyttää paperi todisteena tapahtuneesta kaupasta, näin pesänselvittäjä varmistaa oman oikeusturvansa.

Esa Salldén

– Perikunnan kannattaa muistaa säilyttää paperi todisteena tapahtuneesta kaupasta, näin pesänselvittäjä varmistaa oman oikeusturvansa, neuvoo Esa Salldén.

Ampumalaki määrittelee selkeästi, kuka kelpaa aseen ostajaksi. Tavallisen tallaajan on pystyttävä todistamaan harrastavansa metsästystä tai urheiluammuntaa.

– Metsästys- tai ampumaseuran jäsenkortit ja tuttavan vakuutus harrastamisesta ovat helpoin tapa osoittaa harrastaminen. Laki tuntee myös ammatissa ja näytöstarkoituksessa (esimerkiksi teatteri- ja elokuva-ammattilaiset) käytettävät aseet, Salldén sanoo.

Pelkkä piippukin vaatii luvan

Metsästystä harrastaneella vainajalla on saattanut olla monia aseita ja aseen osia, jotka myös vaativat aseenkantoluvan. Lupa tarvitaan esimerkiksi piippun ja lukkoon, lippaaseen ja tukkiin taas ei. Irrallaan olevat aseen osat aiheuttavatkin usein perikunnille päänvaivaa.

– Jos omistaa vähintään 6 asetta, ne on säilytettävä turvakaapissa. Aseita saa myös säilyttää purettuna. Omistaja on voinut pitää kivääriä vaatekaapissa ja lukkoa piilossa. Perikunta löytää kiväärin, muttei lukkoa mistään. Se saattaa tupsahtaa esiin vasta vuoden päästä tai asunnon uusi omistaja voi joskus myöhemmin löytää sen, Salldén sanoo.

Perintöaseen myymiseen on aikaa puoli vuotta. Aseiden myynti ja oikeaoppinen säilyttäminen ovat pesänhoitajan vastuulla.

– Viranomaiset saattavat myöntää toiset puoli vuotta jatkoaikaa, jos kaupankäynti on kesken tai joku perikunnasta hakee aseenkantolupaa itselleen mutta prosessi on vielä kesken.

Toimivan perintöaseen voi saada myös ilman aseekantolupaa

Perintöasetta ei aina ole pakko myydä tai antaa poliisille, vaikkei perijällä/perijöillä olisikaan aseenkantolupaa. Aselaissa on olemassa myös muistoasepykälä. Asetta ei tarvitse silloin deaktivoida eli tehdä ampumakelvottomaksi mutta sillä ei saa ampua. Sitä saa vain säilyttää perheen ja suvun reliikkinä, muistoesineenä.

– Aseen pitää silloin liittyä luvanhakijan henkilökohtaiseen historiaan. Vaarivainaja on esimerkiksi opettanut pojanpoikaa ampumaan kyseisellä aseella. Tällaiseen aseeseen on mahdollista saada muistoaselupa, johon on kirjattu, että luvalla ei voi ostaa aseeseen patruunoita.

Jos ei halua myydä perintöasetta, ei saa sitä kaupaksi, eikä halua deaktivoida sitä toimintakyvyttömäksi, se on luovutettava puolen vuoden jälkeen poliisille romutettavaksi tai huutokaupattavaksi.

Hyväkuntoisten, käytettyjen aseiden hinta liikkuu Esa Salldénin mukaan satasesta ylöspäin. Jos omien verkostojen kautta ei löydy ostajaksi sopivaa, voi perintöpyssyjä tarjota myytäväksi aseliikkeille, antaa asehuutokauppoihin tai myydä itse internetin osto- ja myyntipalstoilla, jos palstat antavat myydä sivuillaan aseita.

- Jotkut myyntipalvelut pitävät aseiden myyntiä epäeettisenä, sanoo Salldén.