Lintuharrastaja on uhrannut kevätlomansa telkänpoikasille jo 30 vuoden ajan – "Se voisi olla Suomen kansallislintu"

Telkkä on jo pelkästään pesimäpaikkojensa perusteella hyvin suomalainen lintu. Yli 15 000 telkänpoikasta rengastaneen veteraanin mielestä telkkä ansaitsisi jopa olla kansallislintumme, ellei tuota kunniaa olisi jo suotu laulujoutsenelle.

luonto
Telkänpoikasta rengastetaan.
Juha Vauhkonen / Yle

Lintuharrastaja Pentti Runko nostaa tikkaat pesäpuuta vasten ja kiipeää parin metrin korkeudessa olevan telkänpöntön luo. Tällä kertaa pöntössä on poikasten turvana emo. Se sujahtaa hetken sähistyään häiriköiden ohi ulos pöntöstä ja laskeutuu pienen matkan päähän Pulkonkosken poukamaan.

– Se on ärhäkkä täti, mutta ihan joviaali, Runko luonnehtii.

Emo pitää saada kotvaksi ulos pöntöstä, jotta lintuharrastaja pääsee rengastamaan sen poikasia. Nyt pöntössä on yhdeksän pientä untuvapalloa. Yksi niistä on työntänyt päänsä munankuoreen – Runko on törmännyt vastaavaan käytökseen telkänpojilla aikaisemminkin. Hän nostelee poikaset yksi toisensa jälkeen valkeaan muovisankoon.

Lintujen rengastaminen tuottaa tärkeää tietoa esimerkiksi niiden muuttomatkoista. Palomiehenä työskentelevä Runko on tehnyt osansa tutkimustiedon eteen: tätä juttua kirjoitettaessa hän on jo ehtinyt rengastaa 15 000:nnen telkänpoikasen. Toisin sanoen hänen kättensä kautta on kulkenut joka toinen Suomessa rengastettu telkänpoikanen. Hän on viettänyt kevätlomansa telkänpönttöjen äärellä yli 30 vuoden ajan.

Rungolla on erityinen suhde juuri telkkään. Se on lintu, joka ansaitsisi hänen mielestään olla maamme kansallislintu, ellei tuota kunniaa olisi jo suotu laulujoutsenelle.

– Kalevalan "sotka" on telkkä, ja sen munasta on Kalevalan mukaan syntynyt koko maailmankaikkeus. Se on suoritus, jota ei voi sivuuttaa.

Toisaalta telkkä on aikainen muuttaja, jonka munat ovat olleet suomalaisille arvokasta ravintoa sellaisina vuodenaikoina, kun ruokaa on muuten ollut vähän tarjolla.

Telkkä on muutenkin hyvin suomalainen lintu: sen kannasta Euroopassa hyvin suuri osa pesii juuri Suomessa (siirryt toiseen palveluun).

Matka kotivesistöön voi olla häkellyttävän pitkä

Valkean muovisangon pohjalta kurkistelee joukko uteliaan ja hyvävointisen näköisiä poikasia. Ensimmäisenä kuoriutuneet tunnistaa siitä, että untuvatupet ovat jo auenneet. Päänsä munankuoreen työntänyt, vielä hilseen peittämä "jarrumies" on nuorin, kenties vasta puolen tunnin ikäinen.

Telkän on pärjättävä kuoriutumisesta asti hyvin itse. Emo ei ruoki niitä pönttöön, vaan päin vastoin ajaa ne ravinnonhankintaan hyvin nopeasti kuoriutumisen jälkeen. Nytkin näkee, miten telkät hätkähtävät heti sääsken tai mäkärän eksyessä sankoon.

– Ne ovat jo huomenna vedessä, Runko veikkaa.

Telkän pöntöt on kierrettävä nopeasti kuoriutumisen jälkeen, koska naaras houkuttelee juuri kuoriutuneet poikaset hyppäämään pesästä kutsumalla niitä maassa pesäpuun juurella. Emo johdattaa poikueen perässään lähimpään vesistöön, joka voi joskus olla jopa kilometrin päässä pesästä.

"Näistä ei vellihousut selviä"

Yksi muna on jäänyt pönttöön: siinä sikiö on kuollut, kuten usein käy ainakin yhdessä pesueen munassa. Myös kuoriutuneiden tulevaisuus on hyvin epävarma. Niistä ei välttämättä selviä sukukypsäksi yksikään.

Telkänpoikasten ankara luonnonvalinta alkaa jo ennen kuoriutumista, jolloin käpytikat, minkit ja näädät verottavat poikasia. Joskus petojen saaliiksi jää emokin. Kuoriutumisen jälkeen telkänpoikasia harventavat petolinnut, kalanpyydykset, lokit, supikoirat ja isot hauetkin. Ja viimeiseksi ihminen.

– Näistä ei vellihousut selviä, lintuharrastaja Pentti Runko tiivistää.

Toisenlaisia tarinoitakin löytyy. Runko kertoo rengastamastaan kahdeksan telkän poikueesta, joista peräti neljä palasi elossa munimaan kotilahdelle. Juuri näistä asioista saadaan tietoa Rungon kaltaisten ahkerien rengastajien ansiosta.

Kun Runko nostelee pienet telkänpoikaset takaisin pönttöön, hänellä on tapana toivottaa niille turvallista matkaa, takavuosien tv-sarja Team Ahman tyyliin.

– Eihän se paljon auta, mutta aina voi toivoa.