"Riittävän erilaisia samanlaisia" – taiteilijaveljekset puhuvat luonnon puolesta omin sanoin

Jyväskyläläisveljesten Simo ja Jussi Heikkilän taiteessa yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia, vaikka toinen on muotoilija ja toinen käsitetaiteilija. Yhteisnäyttely Räppänä avaa veljesten luontosuhdetta.

kuvataide
Muotoilija Simo Heikkilän ja käsitetaiteilija Jussi Heikkilän yhteisnäyttely Jyväskylän taidemuseossa ja Aalto-museossa.

Jyväskylän taidemuseon ja Alvar Aalto -museon 50-vuotisjuhlanäyttelyä (siirryt toiseen palveluun) tähdittävät taiteilijaveljekset Simo ja Jussi Heikkilä, joilla on vähintään yhtä paljon uraa takana kuin museoilla.

Yhteisnäyttely Räppänä on veljeksille kolmas yhteinen: ensimmäinen oli heidän lastenhuoneessaan 1950-luvun puolivälin paikkeilla.

Jussi Heikkilä on kansainvälisesti tunnustettu käsitetaiteilija ja Simo Heikkilä muotoilija, mutta silti he usein ilmentävät töissään teemoja, jotka sivuavat toisiaan.

Jussi Heikkilän mukaan on vaikea sanoa, mikä veljekset erottaa.

– Ymmärrämme toistemme tekemisiä ja jaamme toistemme ajatuksia. Veljekset kuin ilvekset, se oli työnimenä näyttelyllekin.

Yhteys luontoon, huoli ympäristöstä

Heikkilöiden työtä yhdistää ideatasolla ympäristön metaforien hyväksikäyttö ja soveltaminen.

Simo Heikkilän tuoleja
Riika Raitio / Yle

– Yhteys luontoon on kiistämätöntä, samoin huoli ympäristöstä. Jussin kohdalla se tarkoittaa kriittistä suhtautumista elämänmenoon: ahneuteen ja tuhlailevaan tyyliin. Minä taas pyrin tekemään pitkäikäisiä, ajattomia esineitä, jolloin myös ekologinen ajatus toteutuu.

Yhteisnäyttelyn nimi kuvaa savusaunan "henkireikää", luukkua, jonka kautta savu ajetaan ulos ennen löylyjä. Veljeksistä nuorempi Jussi Heikkilä on tehnyt useita saunapolkuaiheisia teoksia, Simo Heikkilä puolestaan on suunnitellut saunakalusteita.

Leväpullo ja radio

Ainoa ero, mikä veljesten väliltä on kaivettavissa, liittyy materiaaleihin: Jussi käyttää teoksissaan muovia, Simo ei. Ja Simon sanoin: "Jussi käyttää muovia samasta syystä kuin minä en käytä".

Jussi Heikkilän rakkoleväpullo
Riika Raitio / Yle

– Hän suhtautuu kriittisesti merien saastumiseen ja muovin osuuteen siinä katastrofissa.

Jussin mielestä ihmiset toimivat liian "epäaktiivisesti", vaikka merien tilanne muuttuu koko ajan huonommaksi.

– Ahneus määrittelee suhdettamme mereen edelleen.

Näyttelyssä on esimerkiksi esillä rakkolevää sisältävä muovipullo, jonka Jussi Heikkilä poimi merestä Yhdysvalloissa.

Simo Heikkilän näyttelyn uusista töistä voi puolestaan nostaa esille Aalto-museossa esillä olevan radion, jonka nimi on Sirkus. Useimmiten ideat uusiin töihin kumpuavat edeltävistä – vaikka ne sitten olisivat olleet tuoleja.

– Työ on jonkinlaista tutkimusmatkailua, sitä voi tehdä niin kauan kuin henki pihisee.

Erilaisia samanlaisia

Näyttelyn pienistä yksityiskohdista voi huomata veljesten uran hauskan päällekkäisyyden. Esillä on esimerkiksi Simon 12–13 -vuotiaana tekemä piirros kanahaukasta – linnut ovat olleet jo vuosikymmeniä Jussin aluetta.

Simo Heikkilän tuoleja
Riika Raitio / Yle

Jussilta näyttelyssä on puolestaan opiskeluaikainen asetelma tuolista ja pöydästä, vaikka ne kuuluvat Simon alueelle.

Veljesten suhde on ollut aina kannustava. Kateutta ei ole, koska he ovat "riittävän samanlaisia ja riittävän erilaisia."

– Jussi pyyhkii niin eri sfääreissä. Mä teen käyttöesineitä ja Jussi käyttötaidetta, siinä on vissi ero funktioiden välillä, Simo Heikkilä sanoo.

Isoveli-Simo ihailee pikkuveljessään erityisesti sitkeyttä: Jussi Heikkilä on tehnyt sitä, mitä hän on halunnut – ja se on kannattanut.

– Kansainvälisiä huomionosoituksia, taidehallin suuri näyttely, upea kirja. Arvostan todella hänen sitkeyttään.

Myötätuntoa

Juhlanäyttelyn kuraattori Teija Isohauta on juhlanäyttelyyn tyytyväinen. Kahdessa museossa on esillä yli sata työtä: pelkästään taidemuseossa Simolta reilut 70 ja Jussilta parikymmentä.

Hänen näkökulmastaan töitä yhdistää estetiikka ja rehellisyys.

Käsitetaiteilija Jussi Heikkilän työ
Riika Raitio / Yle

– Molempien töissä kaikki on näkyvillä, rakenteet selkeitä ja työt ilmavia.

Jussi Heikkilä pitää isoveljeään suurimpana opettajanaan. Hän on oppinut Simolta nöyryyttä, käytännönläheisyyttä ja kunnioittamaan osaavia ihmisiä – ilman heitä Jussi Heikkilän taidetta ei olisi, ainakaan nykymuodossa.

– Alihankintaverkostot ovat taiteilijalle tärkeitä. En voi opiskella yhtä aikaa kultasepäksi, hammaslääkäriksi, sisustusarkkitehdiksi ja kuvataiteilijaksi.

Taiteilija toivookin, että näyttelyn pääviesti olisi myötätunto, josta Dalai-laman mukaan tunnistaa ihmisen: myötätunto luontoa ja käsityöläistaitoa kohtaan.

Simo ja Jussi Heikkilää sekä Teija Isohautaa haastatteli Riika Raitio.